Riihimäki calling (26.7.2015)

No niin, nyt on sitten tämän kauden ensimmäiset estekisat ratsastettuna minulla ja Martilla. Hivenen myöhään jäi tämä estepuolen aloitus, mutta aina ei tuo "siviilielämä" jousta riittävästi. Alla pohdintaa kisoista ja kisapaikasta.

Tällä kertaa aloitimme kisakauden jo itseämme haastaen. Martti on ollut treeneissä niin hyvä, että uskalsin ilmoittautua heti 90cm ja 100cm luokkiin. Tähän päätökseen vaikutti myös se, että Riihimäki on Martille kisapaikkana todella tuttu ja se on hypännyt siellä miltei aina todella hyvin. 

Pidän Riihimäen raviradasta kisapaikkana. Hevosilla on tilaa, käytössä on valjastuskatokset, verryttely on tilava ja radat on olleet joka kerta hyvät, ainakin meille. Pohjat eivät ehkä ole niin hyvät, että siellä voisi pitää isoja tähtikisoja, mutta tällaiselle tavalliselle harrastelijalle oikein loistavat. Kisojen aikana aikataulut pitää, toimihenkilöt on ystävällisiä ja muutenkin homma vaan rullaa ilman mitään ongelmia.

Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä järjestelyihin. Radat oli kivat ratsastaa, toiset vaiheet sellaiset missä oli vara valita muutamassa kohtaa mennäkö sisäkautta vai ulkokautta, luvattua kaatosadetta ei tullut ja aikatauluista oltiin jopa vähän edellä. Ainoa pieni miinus oli kelin aiheuttama verryttelyn pieni märkyys ja sitä kautta reunojen liukkaus. Reunoille ei kuitenkaan ollut tarvetta mennä, sillä tilaa oli muutenkin riittävästi. Radalla tätä ongelmaa ei ollut laisinkaan, vaikka sielläkin oli vähän märkää.

Aamu alkoi puoli kymmenen maissa märän hevosen noutamisella laitumelta. Onneksi se oli jättänyt mutakylvyn väliin ja oli suhteellisen puhdas. Kuivattiin Martti pyyhkeellä ja vietiin se karsinaansa jatkamaan kuivumista. Tämän jälkeen tavarat autoon ja henkilöauto starttasi kohti Riihimäkeä. Lähtiessämme tallilta vettä satoi sen verran, että todettiin olevan parempi jos Martti tulisi kisapaikalle vähän myöhemmin. Näin ollen jätin sen isän, Ollin, Annen ja Matin huostaan ja lähdin ajelemaan äidin, Marin ja Esan kanssa kohti Riihimäkeä.

Ensimäisen luokan verryttelyssä Martti oli yksinkertaisesti aivan super. Sanoinkin vitsillä, että voisin jo sen perusteella lähteä kotiin, kun hevonen oli niin hyvä. Käytännössä verryttely koostui sileän duunista ja taisin 90cm luokkaan ottaa kolme hyppyä. Pidin verryttelyn lyhyenä myös sen vuoksi, että Martti on ollut koko viime viikon vähän uneliaan oloinen. En siis halunnut sitä väsyttää jo heti ensimmäiseen luokkaan ja kerran hallintalaitteet oli kunnossa noinkin, niin mitä sitä turhaa kaivamaan verta nenästään.

90 cm luokan 1.vaiheeseen olen näin vielä videotarkistuksen jälkeenkin ihan tyytyväinen. Rytmi pysyi yllä ja homma oli pitkästä aikaa kivaa. Me vaan pidettiin hauskaa siellä. Muutama lähestyminen pääsi hieman liian juureen linjoilla, sillä Martti ei tullut rehellisesti takaisin ja homma meni vetokilpailuksi. Toisessa vaiheessa puolestaan puristusta oli heti lähtiessä liikaa. Yhdeksännen esteen kielto menee kokonaan ratsastajan piikkiin joka vain jarruttaa ja jarruttaa ja jarruttaa, kun olisi pitänyt ratsastaaa kaarteesta ulos eteen. Enkä edes oppinut kerralla, vaan esteellä 11 on täysin sama virhe, tällä kertaa tosin "vain" puomi mukaan. Hevoselle taputukset, se suoritti koko radan hienosti, kuskille puolestaan ripitystä by isä.

Metrin radalle tein myös lyhyen verryttelyn. Tähän vaikutti myös lähtöpaikka viidentenä. Verryttelyyn oli kuitenkin ihan riittävästi aikaa, sileällä hevonen pohkeen eteen ja pari hyppyä. Martti tuntui tässä vaiheessa jo vähän löysältä. Tiesin siis että töitä saisin tehdä, että vauhti pysyisi riittävästi yllä radalla. Portilla vuoroa odottaessani sanoinkin, että jos homma menee tuuppaamiseksi, jätän leikin kesken. 90 cm hölmöilyjen jälkeen tavoite oli ratsastaa homma puhtaasti maaliin, kuitenkin niin, että lyhentäisin toisessa vaiheessa tiet.

Rata lähti tällä kertaa myös hyvin käyntiin. 1-2 linja hyvä, vähän ristilaukkaa, mutta korjaus tarpeeksi aikaisin ennen kakkosta. Kolmoselle aivan liian juureen, jonka vuoksi todella hidas hyppy sille. Onneksi saatiin rytmistä kiinni linjalla ja nelonen ok. Sarjalle hyvin sisään, tällä kertaa se jäi vähän pitkäksi, kun edellisessä luokassa jäi vähän lyhyeksi. Sarjaväliä oli pidennetty tähän luokkaan ja Martin hypätessä noin hyvin ylös a-osalla, jäi väli väljäksi. 6-7 linjalla rytmi katosi kokonaan risti-vasta yms. laukkojen vuoksi, jolloin 7 esteen ponnistus tuli aivan liian juureen, hyvin hevonen selvisi kuitenkin yli. Vielä kasin yli paremmassa tempossa ja seuraavaan vaiheeseen.

Sain hyvän tempon päälle 8-9 linjalla, joka jatkui myös tästä eteenpäin. Tällä kertaa tuolle 10 esteelle tultiin hyvään paikkaan, josta oli helppo lyhentää tie sarjalle ykkösen ja seikan sisäkautta. En päässyt sarjalle kaarteesta vieläkään niin hyvin ulos kuin olisin toivonut, mutta Martti selvitti sarjan jälleen hyvin, välin jäädessä vielä pidemmäksi kuin ensimäisessä vaiheessa. Sarjan jälkeen taas sisäkautta numerolle 12 ja sen jälkeen vielä hieman kaarretta lyhentäen annoin laukan rullata viimeiselle esteelle. 

Näin videoita katsoessani huomaan, että 100 cm uusinnasta olisi helposti voinut puristaa sen pari sekuntia pois. Nyt tempo oli hyvin rauhallinen. Tosin Martti oli enemmän sellainen tuupattava malli, jonka vuoksi rytmi karkaili jo ensimmäisessä vaiheessa. Näin ollen vauhtia en lisännyt ja keskityin ratsastamaan maaliin. Tämäkin suoritus riitti toiseen sijaan, eli tyytyväinen pitää olla. Hevonen suoritti todella hyvin molemmissa luokissa, kun kuski vielä saa rytmistä kiinni paremmin, niin ei ole mitään hätää näillä korkeuksilla. Nyt pitää vaan saada ratoja ja kisoja alle, niin hyvä tästä tulee.

- Sisko

Martti ja ikuisuusongelma

Martin kanssa ollaan päästy tekemään hyvin asioita viime aikoina, sillä kenttä suli talven jäljiltä todella nopeasti. Se on parantunut, varsinkin esteillä, huomattavasti talvesta. Edelleen se on energinen ja pirteä, ehkä jopa vähän liikaakin. Olen naureskellutkin, että Martista on varmaan tullut vanhuudenhöperö, kun se jaksaa ihmetellä vähän kaikkea ja olla järkyttynyt esimerkiksi koirista tai linnuista tai oravista.

Ikuisuusongelmana minulla vain on se työn ja vapaa-ajan suhde. Vai pitäisikö sanoa, työn, hevosten ja muun vapaa-ajan suhde. Välillä tulee olo, että ehdin Martin kanssa puuhailla harmittavan vähän, mutta joskus ei ole vaihtoehtoja. Nyt viimeisen kuukauden aikana varsinkin Martin ratsastaminen omalta osaltani on ollut vähän retuperällä, mutta nyt näyttäisi vähän valoisammalta taas tuon ajan riittämisen kanssa.

Vanha kuva vuodelta 2008. Martti 8-v on tässä kyllä edukseen.

Suunnitelmissa on mennä loppukuusta koulukisoihin ja sitten kesäkuun alkuun voisi yrittää löytää jotkin mukavat estekisat, mistä voisi aloittaa. Todennäköisesti aloitetaan 90 cm ja 100 cm luokista, koska Martti on kulkenut estetunneilla niin hyvin. Näihin suunnitelmiin voi kuitenkin tulla muutoksia, kun tunnetusti matkassa on monta muuttujaa mukana.

Edellisellä estetunnilla itseasiassa harjottelimme vähän uusinnan ratsastamista. Martti oli täysin suvereeni, se syttyi harjoitukseen niin hyvin. Sanoinkin tunnin jälkeen, että se on taas siinä kunnossa, että sillä pääsee aina sijoitukselle 80 cm ja 90 cm luokissa, ellei kuski mokaa mitään.

Lisää vanhoja kuvia. Kesää odotellessa tällainen juhannukseen viittaava kuva viime kesältä

Koulutreeneissä on puolestaan ollut vähän hakemista tuon kokoamisasteen kanssa. Tavoitteena on edelleen saada se hyväksytty tulos helposta A:sta, mutta sitä ei tule, jos hevonen karkaa takajaloiltaan ja edestä matalaksi ja pitkäksi. Katsotaan miten kouluaitojen sisällä kulkee, sen lajin osalta aloitetaan kevyesti helposta B:3:sta ja katsotaan sitten tilanteen mukaan jatkoa mitä mennään ja missä.

Yritän saada otettua uusia kuvia hevosista tulevan viikonlopun aikana. Tekstit usein viipyvät myös sen vuoksi, ettei hyviä kuvia ole varastossa.

- Sisko

Kilpailut 2015, meteliä tyhjästä?

"Kilpailujärjestelmäuudistuksessa on paljon hyvää, mutta yllättäen äänekkäin joukko on jälleen ne uudistusta vastustavat. Muutosvastarinta on tämän asian tiimoilta ollut järkyttävän suurta, tai sitten se on saanut vain internetissä liian suuret mittasuhteet."

Nyt on kouluttauduttu tulevaa kisakautta varten. Lisenssikoulutus sattui oikein hyvään paikkaan lauantaina, kun seuraavana päivänä oli kauden ensimmäiset kilpailut tuomarina. Koulutuksessa oli täysi lasti asiaa uudesta kilpailujärjestelmästä ja sääntömuutoksista tälle vuodelle.

Lauantai valkeni harmaana, eikä matkalla lisenssikoulutukseen sää parantunut.

Moni on ennalta parjannut tuota kilpailujärjestelmän uudistusta. Nyt koulutuksen jälkeen minun täytyy kyllä sanoa, että itse olen sen suhteen positiivisella mielellä. Toki siellä on paljon avoimia kysymyksiä ja epäselvyyttä, mutta eiköhän ne ajan kanssa selviä. Osa epäselvyyksistä jopa johtuu siitä, että järjestelmää ei olla päästy kokeilemaan käytännössä.

Katson kilpailujärjestelmää ja sen uudistusta vahvasti estetuomarin ja harraste-esteratsastajan näkökulmasta. Hyviä asioita uudistuksessa on mielestäni kvaalisäännöt estepuolella sekä tarkat tasomäärittelyt, jotka helpottavat kisajärjestäjien työtä ja samalla avaavat uusia mahdollisuuksia luokkien valinnassa.

Päivä alkoi kilpailujärjestelmäuudistukseen tutustumisella. Muutamat kohdat aiheuttivat paljon keskustelua.

Kvaalit ovat tervetullut lisä estepuolelle. Liian monta kertaa on kilpailuissa näkynyt ratsastajia, jotka ovat väärässä luokassa väärään aikaan. Tällaisten ratsukoiden karsiminen kilpailusta on tähän saakka ollut tuomarien vastuulla, sillä heillä on oikeus keskeyttää ratsukon suoritus, jos se näyttää vaaralliselta. Tätä oikeutta on kuitenkin harvoin käytetty, sillä "näyttää vaaralliselta" on usein liikaa riippuvainen katsojan silmästä. Jos sanon sanan "curling-vanhemmat", niin kaikki varmasti arvaavat miksi tuomareiden puuttumiskynnys on saattanut ollut korkealla.

Tasomäärittelyt ovat puolestaan tervetulleita jo siitäkin syystä, että ratsastajat tietävät minkälaisiin puitteisiin he ovat tulossa jo ilmoittautumisvaiheessa. Tämä toivon mukaan kitkee jonkin verran jälkipuheita internetin ihmeellisessä maailmassa. Määrittelyissä on kerrottu vähimmäisvaatimukset kunkin tason kilpailuille. Esimerkkinä kilpailukentän koko, 2-tason kilpailuissa riittää 800m2, kun 3-tason kilpailuissa tilaa pitää jo olla 1200m2. Huomioikaahan myös, että 1-tason kilpailuissa ei välttämättä tarvitse olla kahvilaa, kuten 2-tason kilpailuissa.

Pienen tauon jälkeen jatkoimme itse sääntömuutoksiin ja tapauksiin mitä viime vuonna kilpailuissa on sattunut.

Mikä mielestäni oli myös uudistuksessa hyvää, on se, että jokaisella kilpailutasolla voi järjestää luokkia välillä 60-160 cm. Tällöin kvaalituloksia/kokemusta ei välttämättä tarvitse mennä keräämään 3-tason kilpailuun, vaan voi aloittaa helpommalla radalla uudella estekorkeudella. 

Uudistuksen idean toteutuminen lepää paljon kisajärjestäjien vastuulla, ainakin omasta mielestäni. Heille jää päätettäväksi mitä luokkia, kenelle ja millä arvostelulla järjestetään. Toki kilpailuiden PJ-tuomarit voivat tehdä ehdotuksia ja näyttää suuntaa, mutta kisajärjestäjä on kuitenkin se, joka ne kilpailut järjestää. Myös ratamestareille tulee mielestäni aiempaa suurempi rooli ratojen suunnittelussa, että tasojen välille saadaan eroa ratojen teknisyydessä.

Suosittelen kaikille kilpailijoille tänä keväänä sääntökoulutusta ja toivon että jokaisella on avoin mieli uudistusten suhteen. Uudistukset eivät ole aina pahasta, vaikka se ensisilmäyksellä siltä näyttäisi. Jos sääntökoulutukseen ei pääse osallistumaan, kannattaa kilpailusäännöt lukea ajatuksella läpi. Järjestelmäuudistuksen lisäksi estepuolelle on tullut esimerkiksi kokonaan uusi arvostelumenetelmä AM5.2!

Klikkaa itsesi uusiin estesääntöihin.

En tietenkään voi kirjoittaa uudesta kilpailujärjestelmästä ottamatta kantaa osallistumismaksuihin ja rahapalkintoihin. Nämä kaksi asiaa ovat herättäneet paljon keskustelua. Uudessa systeemissä tarjotaan järjestäjille mahdollisuus pitää edullisia kilpailuja. Mielestäni hintojen pitäisikin mennä niin, että 1-tasolla on edullisimmat startit ja siitä hinta tasaisesti nousisi puitteiden parantuessa. Tämä sen vuoksi, kun ihan oikeasti puitteet ja "palvelut" maksavat järjestäjällekin. Kaikki varmasti myös ymmärtävät, että järjestäjälle pitäisi myös jäädä jotain muutakin kuin hyvä mieli käteen kilpailuiden jälkeen, jotta myös seuraavat kilpailut pystytään järjestämään.

Mitä puolestaan kilpailuiden palkintoihin tulee, niin järjestäjiä ei edelleenkään kielletä jakamasta rahapalkintoja alemman tason kilpailuissa. Säännöissä annetaan mahdollisuus esinepalkintojen jakamiseen rahapalkintojen sijasta ja jopa mahdollisuus siihen, että palkintona on vain ruusuke. Taas, pallo on kokonaan kisajärjestäjällä. Rahapalkintoja hinkuvien kannattaa muistaa myös se, että ne ovat veronalaista tuloa, kun esinepalkinnot puolestaan eivät ole. Rahapalkinnot ovat aina olleetkin veronalaista tuloa, tässä ei ole mitään uutta. Tänä vuonna uutena juttuna palkintotiedot ilmoitetaan verottajalle suoraa järjestäjän/liiton toimesta eikä ilmoitusta jätetä ratsastajan harteille kuten aiemmin.

Sunnuntain tuulisen kisapäivän jälkeen kotona maistui itsetehty kalasoppa. Kyllä lämmitti!

Se tuomarinäkökulmastani. Mitä olen sitten itse mieltä kilpailijana? Itselle kisaaminen on pääsääntöisesti itsensä voittamista. Palkintoja on kiva saada, mutta harrastajana olen hyväksynyt tosiasian, että harrastus vie rahaa, eikä todellakaan tuo sitä. En myöskään kilpaile maineen takia, joten minulle riittää hyvin 1- ja 2-tason kilpailut. Palkinnolla ei varsinaisesti ole siis minulle väliä, oli se sitten rahallinen tai esine. Ymmärrän kuitenkin ammattilaisten tuskan siinä, että palkinnot eivät kata kilpailun kuluja, vaikka sijoittuisit jokaisessa luokassa mihin osallistut kisaviikonloppuna. Hehän tekevät sitä kuitenkin ammatikseen jolla pitäisi elättää itsensä! Tokihan kilpailut on vain yksi palanen heidän elinkeinoaan, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

Mielipiteeni saattaa maksuista ja palkinnoista muuttua, kun pääsen Akun "rattiin" aikanaan ja ajankohtaiseksi tulee nuorten hevosten luokat ja suuremmat areenat. Tässä vaiheessa kuitenkin olen ollut tyytyväinen, vaikka hintataso on noussut hurjasti siitä, kun olen kilpailemisen vanhalla aluetasolla aloittanut.

Uudistuksista huolimatta toivoisin näkeväni iloisia ratsastajia hyvin käyttäytyvien hevostensa selässä tämän vuoden kisoissa. Tuomarilla on silloin mukavampaa ja myös kilpakumppanina on mukavampi olla kun ei tarvitse seurata vierestä itkupotkuraivareita.

Kaikki mukaan kilpailemaan, tehdään siitä yhdessä mukavaa!

Kuvat ovat "taattua" Ipad-laatua eli ei kummoisempia, pahoitteluni. Kommenteissa on tällä kertaa sana vapaa, ilman ennakkotarkistuksia.

- Sisko

Missä mennään tavoitteiden kanssa?

Päivitin vihdoin ja viimein Kisakalenteri-sivua. Sinne on nyt listattu näin alkuvuoden kilpailuja, joita on alustavasti suunniteltu. Kalenteri käsittää nyt vain helmi-huhtikuun, mutta päivittelen sitä aina, kun löydän lisää sopivia kilpailuja.

Juttelin tässä myös aiemman valmentajani kanssa Martista ja tavoitteista kesälle. Valmentaja on valmentanut ja seurannut Marttia ja minua pidempään kuin yksikään muu valmentaja (6-vuotta), mutta on ollut oikeasti taustalla paljon pidempään. Martti pääsi hänen silmänsä alle 4-vuotiaana ja minä jo vuonna 2000 (15-vuotta sitten herranjumala!). Täytyy kai lisätietona sanoa, että hän on myös Akun kasvattaja.

Koulukisat Kirkkonummella viime kesänä.

Ei siis ihme, että kuuntelen tämän valmentajan ajatuksia hieman tarkemmin kuin muiden. Olemme hänen opeillaan kehittyneet Martin kanssa valtavasti siitä alkutilanteesta, mistä lähdimme.

Ajatukseni tulevasta kaudesta oli se, että Martin kanssa pitäisi päästä hyppäämään niitä 110 cm ratoja. 110 cm ratoja siksi, että pääsisin eroon apinasta selässäni, jolloin tulevaisuudessa pystyisin hyvällä itseluottamuksella hyppäämään Akun kanssa nuorten hevosten luokkia.

Aku loikkaa (kaapattu videosta, siksi laatu tämä)

Todellisuus on kuitenkin se, että Martti ei ole vielä 100-110 cm kisakunnossa. Tämä johtuu enemmän sen ratsastettavuudesta esteiden välissä kuin itse hyppäämisestä tai sen fyysisestä kunnosta. Viime kerralla estevalmennuksessa mentiin kovaa. Yritettiin korjata omaa ongelmaani lyhentää, lyhentää ja vielä enemmän lyhentää ennen estettä ja lopputulos oli se, että laukattiin villinä ja vapaana pitkin maneesia (hyvin pitkänä).

Koulupuolella Martti on pikkuhiljaa ruvennut tuntumaan siltä, että helpon A:n radat voisivat onnistua ihan siedettävästi. Kun keksisin vielä keinon kouluradalla siirtyä keskiravista harjoitusraviin ilman että sen selkä jäykistyy, niin olisimme valmiita koulukisoihin. Tai sanotaanko nyt että niin valmiita kuin voimme ylipäätään olla.

Vararatsu Luukas syyskuussa 2012 aluekilpailuissa.

En kuulemani mukaan kuitenkaan saisi huolehtia niistä nuorten hevosten luokista. 4-vuotiaiden noviisisarja hypätään 90-100 cm tasolla, joten suoraa 110-luokkiin ei nuoren kanssa tarvitse lähteä. Tämän lisäksi sain jälleen myös muistutuksen siitä, että on aivan eri asia hypätä aralla ja kykynsä ylärajalla olevalla hevosella 110- tai jopa 120-luokkia, kuin rohkealla ja kyvykkäällä hevosella.

Ensimmäisenä mainitun hevosen kanssa voi kisata ja hypätä 110-120-luokkia, mutta virheherkkyys on suuri. Jotta kyseisiä luokkia voisi hypätä, pitää rutiinin olla rautainen ja hevosella sekä ratsastajalla hyvä päivä. Aran hevosen kanssa monesti yksi virhe rikkoo koko suorituksen, kun hevonen tarvitsee paljon tukea ratsastajaltaan.
Jälkimmäisen kanssa 110-120 cm luokat ovat vielä sillä tasolla, missä hevonen pääsee esteistä yli ratsastajastaan huolimatta. Toki jos hevonen ottaa herkästi itseensä ratsastajan virheistä, voi lopputulos olla yhtä huono kuin sen aran kanssa, mutta näin teoriassa.

Tässäkin lajissa kisoihin vuonna 2015?

Päällimmäisenä ajatuksena tämän käymäni keskustelun jälkeen mielessäni oli se, että Akua ajatellen tärkeintä on pitää yllä omaa kisarutiiniani, välittämättä siitä estekorkeudesta. Itsearvoisena tavoitteena ei siis tarvitsisi olla sen estekorkeuden jahtaaminen vaan ylipäänsä kisarutiinin ylläpitäminen. Tämä sen vuoksi, että nuoren hevosen kanssa kisamatkat eivät varmasti suju kuten Strömsössä. Ennakoimattomissa tilanteissa ratsastaja ei saa menettää hermojaan, vaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja säilyttää toimintakykynsä sekä radan ulkopuolella että sisäpuolella. Kilpailurutiinin ylläpitäminen myös pitää turhan kilpailujännityksen poissa.

Tällaisia jahtaamaan siis ensi kesänäkin.

Tänä kesänä siis saattaa olla että hyppäämme Martin kanssa 110-luokkia, mutta saattaa olla että ei hypätä. Kaikki riippuu täysin siitä, millä fiiliksellä ja kunnolla päästään kesään ja kesän läpi.

- Sisko

Ensi vuoden kisakauden ennakkoa

Nyt kun kausi 2014 on taputeltu pakettiin, niin on vähän jo aika ennakoida ensi kevättä ja kesää. Itselläni on muutamakin vaihtoehto ensi kauden suunnitelmiksi, mutta pääsääntöisesti olo on ollut vähän haikea jollain lailla.

Nyt kun Aku on syntynyt ja sillä on jalat oikein päin, pääkin sillä paikalla missä kuuluu, ja muutenkin vaikuttaa lupaavalta vesseliltä, niin jotenkin ne suurimmat tavoitteet, toiveet ja haaveet on siirtynyt sen kannettaviksi. Martti on ensi vuonna 15-vuotias, toki ihan käyttöikäinen, mutta pitää tässä pikkuhiljaa ottaa huomioon herran kasvava ikä. Olen tässä jo jonkin aikaa huomioinut, että vertymiseen sillä kuluu pidemmän aikaa kuin aiemmin.

Östersundom, 2012. Kauden ensimmäiset kisat.

Yllä mainitun lisäksi tämän kauden sekavuus ja suoritusten heilahtelu laidasta laitaan on vähän vaikuttanut tämän hetken ajatuksiin tuosta tulevasta kaudesta. Jotenkin oma motivaatio Martin kanssa kisaamiseen on vähän vähissä, koska sen kanssa on kuitenkin yritetty, tehty ja yritetty uudelleen jo niin monta vuotta. Aina on tullut jotain, miksi jokin asia ei suju, hevonen kipeytyy tai jos muuten kaikki olisi kunnossa, niin ratsastajan pään sisällä on ongelmia. Treeneissä Martista on otettu ulos miltei kaikki mitä sillä on antaa, ilman että se tulee kipeäksi. Välillä ollaan ehkä menty myös tämän rajan yli, tietämättömyyttämme.

Ajatukseni siis kulkevat enemmän sitä latua, että se helppo A pitää käydä tuuppaamassa hyväksytysti ja estepuolella mennään sellaista mikä on helppoa ja kivaa (80 cm ja 90 cm, ehkä jokunen 100 cm jos sujuu hyvin). Kenttäkisoihinkin voisi eksyä, jos saan aikaiseksi käytyä treenaamassa maastoesteitä keväällä/kesällä.

MUTTA

Erehdyin juttelemaan tulevasta kaudesta ennen edellistä estevalmennusta valmentajan kanssa. Kerroin ihan suoraa, että en oikein tiedä pitäisikö mennä helppoa ja kivaa, jättää Martti vähän kevyemmälle vai... Tämän ajatuksen jälkeen valmentaja jo täydensi "vai haastaa itseään ensi kesänä?" Niin.

Keskustelu jatkui tästä ja selkeästi ajatus on käydä koulukisoissa todistamassa itselleen, että siitä helposta A:sta päästään läpi. Estepuolen 110 cm -luokkien henkisestä peikosta mainitsin, että sitä ei ikinä olla päästy maaliin ja nyt se on jo (vuodesta 2006 saakka) pitkään häirinnyt kisakauden suunnittelua ja muuta tekemistä. Valmentaja kysyi myös kenttäkisoista, että etkö niitä meinannut mennä. Totesin että kivaahan se olisi, mutta pitäisi käydä treenaamassa enemmän ja lähimmät maatoesteet taitaa olla Keravalla ja Espoossa, missä saisi myös valmennusta asiassa.

Kerava, 2014

Keskustelu oikeastaan päättyi tähän: "Sitten otetaan se 110 jo alkukaudesta, hallissa. Maaliskussa LOR:illa on ne hallikisat, ekana päivänä 100 ja 110, sitten toisena päivänä pelkkä 110". Ensimmäinen ajatus itsellä oli että älä hullu naurata.

Tässä kuitenkin valmennuksen jälkeen illalla kotona ja nyt tätä kirjoittaessani ajatus on ruvennut tuntumaan mielenkiintoiselta. Illalla ennätin jo asian ajattelemaan niin pitkälle, että maaliskuun alussa ehtisin käydä pienissä kisoissa hyppäämässä 90 ja 100 luokat, jonka jälkeen voisi hyvillä mielin mennä maalis/huhtikuussa yllä mainittuihin kisoihin 100 ja 110 -luokkia.

Miten sitä ihminen voikaan olla näin yllytyshullu?! Nyt sitten vaan toivotaan että hevonen pysyy kunnossa koko talven ja saadaan treenattua hyvin.

- Sisko