Kyvyt Esiin 2

No niin, nyt on Akun osalta kevään karkelot taputeltu ja seuraavan kerran julkinen esiintyminen on tiedossa syksymmällä Hippoksen näyttelyssä. 

Kaikki kuvat missä Aku on mukana, on ottanut TiitiT. Kiitos tuhannesti!

Odottelin ensimmäisen karsinnan jälkeen innolla toista, missä ratkaistaisiin se, pääseekö Aku finaaliin vai ei. Ensimmäinen karsinta antoi odottaa paljon, sillä Aku käyttäytyi niin hyvin ja mallikkaasti sekä hyppäsi myös hyvin. Tosin aina varsojen kanssa on se päivän kunto mikä ratkaisee ja Aku on nyt kuukauden aikana ottanut melkoisen kasvupyrähdyksen, minkä huomaa sen liikkumisesta.

Pojoing! Pieni jänis laukassa.

Sen kummallisempaa valmistautumistahan meillä ei näihin Kyvyt Esiin -karsintoihin ollut. Akua on irtohypytetty pari kertaa vuodessa ihan maitovarsasta asti, yleensä talvella/keväällä. Näin tänäkin vuonna. Se hyppäsi kerran tammi/helmikuussa ja toisen kerran huhtikuun alussa vähän reilu viikko ennen ensimmäistä karsintaa. Muuten se on saanut oleilla laitumella ja suurinpiirtein kerran viikossa olen käynyt sen harjaamassa ja irtojuoksuttamassa. Tämäkin valmistautuminen saattoi olla jopa liikaa, kun Aku ei ole "flashy" hyppääjä, enemmän sellainen taloudellinen, kuten emänsä. Se ei siis hyppää ylimääräistä, ja mitä tutumpaa homma on, sen lähempää se menee puomeja, kuitenkaan osumatta niihin.

Ensimmäisen karsinnan tapaan aloitettiin kävelemällä kujan läpi, kun esteet olivat puomeina. Tämän jälkeen Aku sai yhden kierroksen juosta täysin vapaasti kujaan verryttelyksi. Siitä lähdettiin pikkuhiljaa nostamaan esteitä, ensin ristikoiksi ja siitä ylöspäin. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, päästin Akun kujaan, jottei se menisi sinne liian lujaa ja ennättäisi hypätä kunnolla. Tästä huolimatta kaverilla oli kiire ja se näkyi myös suorittamisessa. Myös viime kertaa pidemmät välit aiheuttivat hieman "ongelmia" sillä Aku on suhteellisen pieni ja tässä kasvuvaiheessa laukka on olematonta. Tällä kertaa ei siis nähty parasta Akua, mikä myös näkyi selvästi pisteissä.

Aku oli tämän näköinen lähes koko suorituksensa ajan.

Ensimmäisenä askellajien arviointiin, koska se ei ole sitä (mielestäni) Akun vahvinta aluetta. Käynnin tuomari katsoi samalla, kun kävelytin Akun kujaan maneesin toisesta päästä. Hyppyjen jälkeen esteet ja puomit otettiin edestä pois ja Aku sai ravata ja laukata vapaana sekä vasemmalle että oikealle. Halutessani olisin voinut näyttää myös ravin kädestä, mutta tiesin että Aku ravaa paremmin itsekseen.

MEKANIIKKA JA KYKY KANTAA ITSENSÄ: 6,76
käynti: 6,8 Puhdasta ja melko rentoa. Tulisi olla aktiivisempaa ja matkaavoittavampaa.
ravi 7,0 Kevyttä ja tahdikasta, vielä voimaton ja saisi käyttää selvemmin niveliään.
laukka 6,5 Energistä, mutta laukkaa kovin suorin jaloin ja 3-tahtisuus kärsii kaarteissa.

LUONNE JA YLEISVAIKUTELMA: 7,0

KOKONAISARVOSANA: 6,88

Yhteistyöhaluinen nuori, jonka liikkeitä haittaa vielä voimattomuus tässä kasvuvaiheessa.

Tämännäköinen paperi tuli askellajiarvostelusta

Estepuolelta tuli seuraavat pisteet:

TEKNIIKKA JA KYKY:  6,8
rytmi ja tasapaino: hyvä
etujalan tekniikka: hyvä
takajalan tekniikka: hyvä
selän toiminta: hyvä
reaktiokyky: hyvä
ponnistus: hyvä

LUONNE JA YHTEISTYÖKYKY: 7,8
halukkuus ja eteenpäinpyrkimys: hyvä
varovaisuus: hyvä

KOKONAISARVOSANA: 7,3

Tämännäköinen puolestaan hypyistä. Kuten näkyy, kaikki on hyvän puolella, vaikka vähän hajontaa löytyy.

Sanallista arviota Akusta ei kirjoitettu paperille, kuten askellajeista. Sen vuoksi olen sen osalta taas oman muistini varassa. Muistaakseni kehuja tuli selän käytöstä ja takajaloista, noottia puolestaan kiireisyydestä ja etulajoista. Kuvistakin näkee, että ei ne etujalat tosiaan olleet viime perjantaina hyvät, harottavat mihin sattuu.

Tiikerinloikka! Tästä kuvasta näkee hyvin, että hyppy on okserille lähtenyt kaukaa, kun Aku joutuu venymään päästäkseen takapuomin yli.

Tyytyväinen pitää kuitenkin pieneen hevoseen olla. Ei mitään sähellystä, riekkumista, hyppimistä, loikkimista tai muutakaan häröilyä. Se keskittyi tehtäviinsä, teki ne halukkaasti, innokkaasti ja korvat hörössä. Kelpo kisahevosen alku siis, ainakin tällä hetkellä. Tähtihyppääjäähän en periaatteessa tarvitse, kun en ole itsekään mikään tähtiratsastaja.

Laitan vielä omaan postaukseensa lisää kuvia Kyvyt Esiin -kisoista, kunhan saan niitä omasta kamerastakin perattua.

- Sisko

Kuutamokeikka (valmennus nro 2)

Pari viikkoa sitten päästiin toista kertaa tämän uuden valmentajan silmän alle. Matkalla maneesillekaan ei tällä kertaa tarvinnut otsalamppua, kun täysikuu mollotti pilvettömällä taivaalla (voitte vain kuvitella kuinka kylmä oli). Tuli kyllä tarpeeseen taas tämä valmennus. Tehtävät olivat hyviä ja niissä oli selkeä ajatus takana. Martti vaan oli sitä mieltä, että mitä kovempaa saa mennä, sitä kivempaa. Normaalista hieman uneliaasta rauhallisuudesta ei siis tällä kertaa ollut tietoakaan.

Aloitettiin tällä kertaa ihan perinteisillä ravipuomeilla ympyrällä. Ympyrällä oli kaksi kertaa kolme puomia, toiset puomit lyhyemmällä välillä kuin toiset. Martti oli tässä vaiheessa vielä aivan super. Sen kanssa oli todella helppo tulla näitä puomeja molempiin suuntiin. Se jäikin ehkä parhaimmaksi osaksi tämän kerran valmennusta.

Ravin jälkeen vaikeutimme tehtävää niin, että toiset puomit tultiin ravissa ja toiset laukassa. Vasemmalle tämäkin tehtävä sujui ihan hyvin, lukuunottamatta sitä että Martti ennakoi todella lahjakkaasti ravipuomien jälkeisen laukannoston lähes joka kerta. Vasempaan kierrokseen se pysyi sentään vielä hyvin hallinnassa, eikä suurempia jänöloikkia esiintynyt puomeilla. Oikealle mennessä laukannoston ennakointi alkoi tulla jo ennen ravipuomeja ja homma meni aikamoiseksi säätämiseksi. Martti käytännössä juoksi koko ajan pidätettä vasten ja itse en jotenkin saanut jalkoja ja istuntaa hevosen ympärille riittävän hyvin. Saimme kai yhden hyvän kierroksen ympyrällä, johon sitten lopetettiinkin tämä tehtävä.

Varsinaisen hyppäämisen aloitimme kahdella pystyllä, jotka oli sijoitettu diagonaaleille. Niiden edessä oli maapuomi ja takana kavaletti. Maapuomilta pystylle oli noin viisi metriä (1 laukka) ja kavaletti oli puolestaan sijoitettu noin kolmen metrin päähän esteestä. Tehtävän tarkoituksena oli siis saada hevosia hyppäämään vähän enemmän ylöspäin, ei niinkään eteenpäin. Niiden piti myös olla teräviä, mutta samaan aikaan rentoja ja menossa eteenpäin. 

Tehtävänä tämä olisi ollut Martille juuri sopiva, sen ongelmanahan on hitaat etujalat. Sunnuntaina kuitenkaan siinä ei ollut mitään hidasta, ellei pidätteisiin reagointia lasketa. Vauhtia oli siis aivan liikaa ja selkeästi Martilla oli "mörköpäivä", mitä tulee itse esteisiin. Herranjestas esteessä olleet täytteet olivat pelottavia. Vauhti + "mörköpäivä" = päätöntä kaahausta ja laakana lähteviä hyppyjä. Tätä ongelmaahan myös edesauttoi todella paljon se, että en vieläkään päässyt kunnolla istumaan Martin ympärille ja puolipidätteet eivät todellakaan menneet läpi.

Kun esteitä nostetiin tässä tehtävässä, malttoi Marttikin jo vähän keskittyä enemmän. Esteiden jälkeen se kuitenkin vielä sinkaisi menemään ja puolipidätteen läpi saaminen oli työn takana. Parempaan päin kuitenkin. 

Tästä vaikeutettiin tehtävää vielä yhdellä pykälällä ja mukaan otettiin linja. Linjalla oli ensin ristikko, jolta oli 13 metriä sarjalle, jonka väli oli 6-8 metriä (yksi laukka, tarkkaa metrimäärää en tiedä). Jujuna oli tehdä kolme laukkaa venyen ristikolta sarjalle, jolloin sarjavälissä sai jäädä hieman odottamaan ja hevosten pitäisi tulla takaisin (joo, niin varmaan...).

Ensin siis tultiin pysty diagonaalilta, miltä jatkettiin pitkän sivun kautta linjalle. Linjan jälkeen taas homma pakettiin ja toinen pysty diagonaalilta heti perään. Tätä tehtäessä Martti hyppäsi parhaimmat hyppynsä pystyille, mutta linjalla ei mitään kontrollia. Tämän jälkeen saatiinkin tulla "muutaman" kerran uudestaan tuo linja. Ehkä viidennellä yrittämällä sain Martin edes vähän kuulolle, vaikka ensimmäisessä välissä pitikin edetä. Siihen oli hyvä lopettaa tällä kertaa. 

Nyt ei muuta kuin kouluratsastustreenejä, että saadaan tuo ylimääräinen virta hevosesta pois ja pidätteet toimiviksi. Eteenpäin se kyllä menee tällä hetkellä riittävän paljon. Pahoittelen kuvien puutetta näistä treeneistä. Isosiskoni oli kyllä apujoukoissa mukana, mutta pakkasen takia kääriytyi katsomossa hevosten loimiin, joten kuvaamisesta ei tullut oikein mitään.

- Sisko

Estevalmennus, long time no see...

Edellinen valmentaja siis lähti ulkomaille. Sen jälkeen on ollut hieman hiljaiseloa valmennuksien suhteen, sillä en vain ole keksinyt mihin mennä. Olemme myös yrittäneet löytää tallilla sellaisen valmentajan, mikä sopisi koko porukalle, joka kävi edellisen valmentajan tunneilla. En ole ottanut tästä kuitenkaan itselleni mitään paniikkia. Talvella treeni-into on kuitenkin aina vähän matalalla ja en kuitenkaan kilpaile mitenkään verenmaku suussa Martin kanssa. Kunhan käyn voittamassa itseni aina silloin tällöin.

Yksi valmentaja kävi pitämässä pari tuntia lokakuussa. Itse en niihin osallistunut, mutta kuunteluoppilaana olin. Hänen ajatuksensa kuitenkin olivat aivan toisella suunnalla mitä edellisellä valmentajalla. En ollut valmis tekemään niin suurta kulttuurimuutosta Martin kanssa ja samaa vähän valittelivat muutkin. Näin ollen etsintä jatkui.

Vähän ennen joulua päästiin estetunnille mukaan. Tuntien jälkeen koko porukka oli sitä mieltä että nyt oli löytynyt "se" valmentaja. Vaikka tämä valmentaja ei ollut ikinä nähnytkään meitä Martin kanssa ratsukkona, olivat saadut ohjeet todella tarkkasilmäisiä. Valmentaja myös uskalsi sanoa asiasta heti, eikä vasta sitten tehtävän jälkeen. Itselleni jäi siis todella positiivinen fiilis tästä valmentajasta ja uudelleen ollaan valmennukseen menossa mukaan.

Kerrankin minulla on myös videomateriaalia valmennuksesta, jotta on helpompi itse muistella mikä meni hyvin ja mihin tarvitsee kiinittää jatkossa enemmän huomiota.

Aloitimme tunnin hyvin loivilla väistöillä. Tällä valmentaja selkeästi halusi tarkistaa sen, miten hevoset on perusratsastettu. Toisella pitkällä sivulla oli kolme puomia seinän suuntaisesti, joiden väliin piti tehdä ensin loiva ja lyhyt väistö uralta poispäin ja saman verran takaisin uralle päin. Tätä tehtiin sekä ravissa että laukassa. Martista huomasi selkeästi puolieron laukassa, missä se olisi halunnut mieluummin tehdä laukanvaihdon oikeasta vasempaan kun väistön suunta muuttui. Omassa ratsastuksessa oli toki myös sanomista ja tehtävän parempi suorittaminen olisi vaatinut kuljettajalta vähän enemmän keskittymistä ja pikkutarkkuutta. Mutta eipä tuo tehtävä nyt niin älyttömän vaikealta tuntunut.

Väistöistä jatkoimme kavaleteille, missä niitä tultiin jos jonkinlaisista kaarteista. Tässä tehtävässä näkyi aluksi selvästi se, ettei oltu hetkeen hypätty. Molemmat sukelsivat. Tai oikeamminkin kuski sukelsi, jolloin hevonen pääsi sinkoamaan. Tästä korjattiin sitten toiseen ääripäähän, eli kuski ratsasti niin pohjaan että hyvä kun Martti tajusi nostaa kinttunsa puomin yli. Tämän jälkeen sain hyvän tunteen kavaleteille ja vaikein tehtävä menikin kuin ajatus.

Kavalettien jälkeen oli luvassa jumppasarja. Martti oli suhteellisen väsähtänyt jo tässä vaiheessa, joten sen ratkaisu oli jumpan jälkeen heti singota kovaa eteenpäin. Tätä se ei pitkään aikaan ole tehnyt, mutta oli hyvin tuttu reaktio silloin kun se oli 7-8-vuotias. Jos joku oli vaikeaa tai se oli väsynyt, sen ratkaisu oli aina korjata virheet vauhdilla. Jouduin myös korjaamaan suhteellisen paljon suoruutta jumpalla, Martti nimittäin halusi valua aina vasemmalle. Viimeisellä kerralla onnistuinkin tässä hyvin, kun lopulta uskaltauduin korjaamaan riittävästi.

Jumppasarjan jälkeen tulimme vielä kummastakin kierroksesta kerran pituushalkaisijalla olleen okserin. Ensimmäisellä kerralla olin turhan varovainen lähestymisessä, mutta toisella kerralla meni jo paremmin. Martti vain sai taas päähänsä olla vähän spooky, vaikkei esteessä itsessään mitään erikoista ollutkaan.

Toisenkin kerran ollaan jo ennätetty valmennukseen. Säästän tästä valmennuksesta napatut kuvat siihen, sillä tuosta toisesta ei ole kuvia/videota. Kyllä mulla "kameramies" oli matkassa mukana, mutta paleli katsomossa parin loimen alla.

- Sisko

Tallikilpailut sänkipellolla

Toissa viikonloppuna olisi olleet sekä Kyvyt Esiin -finaali sekä Laatuarvostelu Ypäjällä. Minulla oli suunnitelmana mennä katsomaan niitä, mutta homma kariutui siihen, etten yksinkertaisesti jaksanut lähteä ajamaan. Tämä on pitkän duunimatkan syytä, jos istuu arkena jo muutenkin yli 2 tuntia päivässä auton ratin takana, niin viikonloppuna sitä haluaa välttää aika pitkälti. En siitä ajamisesta kuitenkaan niin paljon pidä.

Martti the pituushyppääjä.

Lauantaina kävin touhuilemassa molempien hevosten kanssa, Martin kanssa harjoiteltiin sunnuntain tallikilpailuihin Marin kanssa ja Aku keskittyi taas lastausharjoituksiin. Lastausharjoituksista kuulette myöhemmin lisää, tällä kertaa keskityn vaan noihin tallikilpailuihin.

Sunnuntai oli aivan mahtava päivä kisoille. Aurinko paistoi ja kuivan kirpakka ilma oli juuri otollinen siihen että hevosetkin olivat normaalia vireämpiä. Koska tallikisoissa estekorkeudet olivat varsin maltillisia (max. 90 cm) niin hevoset saivat osallistua kolmen eri ratsastajan kanssa.

Kilpailut käytiin tänä vuonna sänkipellolla, kiitos mahtavien syyskelien. Perinteinen esterata se ei ollut, mukaan mahtui vähän erilaisia tehtäviäkin. Esimerkiksi toiselle esteelle johti puomeista ja kukkalaatikoista tehty noin 15 metrin kuja. Rata oli sama kaikille. Estekorkeus, 2 esteelle johtavan kujan leveys sekä pujotteluvälien pituus vaihtelivat vähän luokan vaativuuden mukaan. Koska kisat olivat ennen kaikkea sellaiset hyvän mielen kisat, mihin kaikki voisivat osallistua, olivat luokkakorkeudet sen mukaiset. Voin kertoa, että kyllä oli ihan riittävästi tekemistä minullakin tuossa radassa, kun Martti hieman innostui hommasta.

Mari ja Olli olivat suorituksensa siis tehneet ennen minua, kun menivät helpommassa luokassa. Herra Martti kuitenkin päätti, että nyt kun emäntä kiipeää kyytiin niin nyt mennään eikä meinata. Tai sitten ollaan Martin kanssa yhtä lahopäitä molemmat ja kiihdytetään toinen toisiamme vaan enemmän. Marin ja Ollin kanssa se malttoi nimittäin tehdä ihan asialliset, joskin reippaan letkeät radat, mutta minun kanssani se oli yli 10 sekuntia nopeampi. Tässä vielä video:

Tuon viikonlopun jälkeen oli kyllä hyvä mieli ja ne perinteiset räntäsateet loka-marraskuussa tuntuvat todella kaukaiselta ajatukselta. Sieltä ne on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia, mutta eiköhän taas tämäkin muisto ole jotain sellaista, mikä auttaa pahimman kaamoksen yli.

- Sisko

Kun ei voi lakata hymyilemästä

Voi jumpe! Normaalisti en ole sellaisten "hypetys" postausten suosija, mutta nyt sellainen on pakko tehdä. Martti oli vaan niin super hyvä esteillä sunnuntaina, että melkein unohdin ratsastaa sitä esteiden välissä kun fiilis oli korkealla ja naama kuin Naantalin aurinko.

Olin vähän skeptinen sunnuntain treeniä suunnitellessani. Perjantaina tekemäni puomitehtävät eivät todellakaan sujuneet hyvin. Ravissa ihan jees, mutta laukassa ihan kamalaa. En oikein päässyt kiinni millään siitä, mitä olisi pitänyt korjata. Kun korjasi yhtä ongelmaa, tuli toinen tilalle ja sitä rataa. Lauantaina suuntasinkin maastokävelylle, sillä kentällä vääntäminen on yhtä tyhjän kanssa jos homma menee "tappeluksi". Ehkä Martti sai sitten lauantaina niin paljon muuta ajateltavaa tavattuaan naapurin lehmälauman, että jaksoi sitten sunnuntaina keskittyä oikeisiin töihin. Mene ja tiedä.

Tässä videoiden muodossa todistusaineistoa meidän treeneistä. Monessa kohdassa ratsastaja tunaroi jotain, mutta hevonen oli ihan messissä ja pelasti kuskinsa. Radan kolmas ja samalla viimeinen este oli kapea pysty, josta johtui lievä tähtääminen ja puomien pudottelu. Sitä pitää vielä harjoitella lisää.

Videoissa voi myös kuulla, että isäni on suurin arvostelijani ja saan samantien palautetta jos jokin tie ei onnistu esteelle tai jokin lähestyminen menee pipariksi. Toisaalta, saanpahan palautetta ja osaan sitten korjata virheet. Testasimme myös papan jännityskynnystä. Tätä varten Anne näkyy heiluttelemassa takkia joko esteen vieressä tai takana. Marttia ei kuitenkaan kiinnostanut yhtään pätkää, mitä se Anne touhusi, laukkasi vain rohkeasti eteenpäin.

Käytän todennäiköisesti 100cm ratavideon ja verryttelyhyppyjen videot myöhemmin, niin nyt jouduitte tyytymään vain 80 ja 90cm ratavideoihin. Näiden lataaminen kun kestää ikuisuuden, kun nettiyhteydessä on huonot uploadit.

- Sisko

Kesäfiilis

Tänään se vihdoin tuli! Kadoksissa ollut kesäfiilis nimittäin. Talvella paiskittuen ylitöiden vuoksi näin kesäkuun alkuun on pari ylimääräistä vapaapäivää ja mitä muuta sitä heppatyttö tekisi kuin pakkaisi hevosen autoon ja lähtisi treenaamaan.

Ilma oli mitä mainioin, herätyskellokin soi pari tuntia normaalia myöhemmin ja treeniseurakin oli vertaansa vailla, kuten myös ympäristökin.

Nyt päästiin pitkästä aikaa sen lajin pariin, mitä tässä bändissä olevat hevoset rakastavat. Esteitä, iso nurmikenttä ja tilaa. Varma tapa saada se vanhempikin herrasmiesruuna innostumaan.

JIHAA!

Ihanan vihreää ja vehreää joka puolella.

Missä, missä? Näytä jo se seuraava este!

Kameramies on onnistunut nappaamaan kuvaan myös bändin virallisen kuvaajan.

Tarkkana kuin porkkana, vaikka treenit loppuikin jo.

Päivän treenit meni sen verran hyvin, että taidetaan kuitenkin osallistua samalla kentällä pidettäviin kisoihin ennen juhannusta. Katsotaan minkälaisilla kokoonpainoilla mennään, mutta mennään joka tapauksessa, jos ei mitään kummempia haavereita käy.

- Sisko

Viikonlopun reissut

Kolme viikkoa on mennyt kuin siivillä. Blogi onkin joutunut vähän vähemmälle huomiolle, kun olen rientänyt hirveällä kiireellä joka paikkaan. Tässä postauksessa on siis kyseessä viikonloppu helmikuussa, 21.-22.2.2015. Kiire ei kyllä ole hellittämässä, mutta yritän parhaani mukaan saada jotakin tekstejä julkaistua blogiin.

Viime viikonloppuna olikin ohjelmaa muille jakaa. Lauantaina estevalmennus ja sunnuntaina rataharjoitus.

Valmennusta varten tarvitsi tällä kertaa lastata Martti autoon ja ajella puolisen tuntia toiselle tallille. Itse olin tehokkaasti vain kuunteluoppilaana, sillä oli Ollin vuoro osallistua valmennukseen.

Martti lastattiin myös sunnuntaina traileriin, kun suuntasimme ratsastusseuran järjestämään rataharjoitukseen. Tällä kertaa matka oli vain puolet lyhyempi.

Lauantain valmennus meni todella hyvin. Olin itse vähän skeptinen Martin käyttäytymiseen vieraassa paikassa, koska se oli kelien takia ollut kevyellä koko viikon. Se myös kasvoi noin 15 cm kokoa, kun se kotona tajusi pääsevänsä reissuun. Sen sisällä majaileva pieni kisahevonen heräsi siis talvihorroksesta.

Kun otimme Martin ulos trailerista ja laitoimme sen valmennusta varten kuntoon, niin se pörisi ja pyöri ja ihmetteli uutta paikkaa. Varsinkin irtonaisena omistajansa perässä hölkännyt koira järkytti sen pientä mieltä. Martti siis on tottunut koiriin, kotitallillakin niitä näkyy ja tallin omistajan koira juoksentelee useinkin vapaana tallissa ja pihalla.

Kiilusilmä rallittaa.

Maneesiin päästyään Martti kuitenkin rauhoittui ja parin kierroksen kävelemisen jälkeen ei jaksanut enää tuhista edes kulmia. Luovutinkin sen sitten Ollille ja valmennus pääsi alkamaan. Valmennuksen tehtävät olivat juuri sopivia tähän saumaan sekä hevoselle että ratsastajalle. Sellaisia itseluottamusta kohottavia, eikä liian vaikeita. Paljon kavaletteja ja linjoja, joiden jälkeen oli helppo lähteä hyvällä fiiliksellä rataharjoituksiin sunnuntaina.

Sunnuntaina oli osalla ratsastajista jännitystä ilmassa. Meidän kouluratsastajakin oli päättänyt ilmoittautua rataharjoitukseen ja hyvällä tsempillä Mari radastaan suoriutuikin. Varsinkin, kun hevosesta näki selvästi, että kuskia jännitti valtavasti. Herrasmiehenä Martti kuitenkin teki parhaansa ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Ollin kanssa radalla oli jo nähtävissä erilainen Martti. Muutaman kerran sai ratsastaja olla jarrulla ihan tosissaan, kun herra rupesi innostumaan asiasta. Rata kuitenkin sujuvasti läpi ilman mitään suurempia virheitä. Vähän saisi ratsastaja vain opetella odottamaan hyppyä kauemmin, ettei ihan sukeltamiseksi homma mene. Siinä äkkiä käy huonosti, jos edessä onkin jännittävämpi este.

Itsekin vielä kiipesin Martin kyytiin ja hyppäsin yhden radan. Estekorkeus oli jotain 80cm ja 100 cm väliltä, kaikki esteet vähän eri kokoisia. Tämän isompaa rataa en halunnut tehdä, koska Martti oli jo mennyt kaksi rataa ennen tuota. Omia pohdintojani rataharjoituksesta tulee myöhemmin, koin nimittäin pienimuotoisen valaistumisen pitkästä aikaa.

Tästä se lähtee se tämän vuoden kisakausi, seuraavana taitaa olla vuorossa koulurataharjoitukset ja sen jälkeen sitten virallisiin kilpailuihin.

- Sisko

Missä mennään tavoitteiden kanssa?

Päivitin vihdoin ja viimein Kisakalenteri-sivua. Sinne on nyt listattu näin alkuvuoden kilpailuja, joita on alustavasti suunniteltu. Kalenteri käsittää nyt vain helmi-huhtikuun, mutta päivittelen sitä aina, kun löydän lisää sopivia kilpailuja.

Juttelin tässä myös aiemman valmentajani kanssa Martista ja tavoitteista kesälle. Valmentaja on valmentanut ja seurannut Marttia ja minua pidempään kuin yksikään muu valmentaja (6-vuotta), mutta on ollut oikeasti taustalla paljon pidempään. Martti pääsi hänen silmänsä alle 4-vuotiaana ja minä jo vuonna 2000 (15-vuotta sitten herranjumala!). Täytyy kai lisätietona sanoa, että hän on myös Akun kasvattaja.

Koulukisat Kirkkonummella viime kesänä.

Ei siis ihme, että kuuntelen tämän valmentajan ajatuksia hieman tarkemmin kuin muiden. Olemme hänen opeillaan kehittyneet Martin kanssa valtavasti siitä alkutilanteesta, mistä lähdimme.

Ajatukseni tulevasta kaudesta oli se, että Martin kanssa pitäisi päästä hyppäämään niitä 110 cm ratoja. 110 cm ratoja siksi, että pääsisin eroon apinasta selässäni, jolloin tulevaisuudessa pystyisin hyvällä itseluottamuksella hyppäämään Akun kanssa nuorten hevosten luokkia.

Aku loikkaa (kaapattu videosta, siksi laatu tämä)

Todellisuus on kuitenkin se, että Martti ei ole vielä 100-110 cm kisakunnossa. Tämä johtuu enemmän sen ratsastettavuudesta esteiden välissä kuin itse hyppäämisestä tai sen fyysisestä kunnosta. Viime kerralla estevalmennuksessa mentiin kovaa. Yritettiin korjata omaa ongelmaani lyhentää, lyhentää ja vielä enemmän lyhentää ennen estettä ja lopputulos oli se, että laukattiin villinä ja vapaana pitkin maneesia (hyvin pitkänä).

Koulupuolella Martti on pikkuhiljaa ruvennut tuntumaan siltä, että helpon A:n radat voisivat onnistua ihan siedettävästi. Kun keksisin vielä keinon kouluradalla siirtyä keskiravista harjoitusraviin ilman että sen selkä jäykistyy, niin olisimme valmiita koulukisoihin. Tai sanotaanko nyt että niin valmiita kuin voimme ylipäätään olla.

Vararatsu Luukas syyskuussa 2012 aluekilpailuissa.

En kuulemani mukaan kuitenkaan saisi huolehtia niistä nuorten hevosten luokista. 4-vuotiaiden noviisisarja hypätään 90-100 cm tasolla, joten suoraa 110-luokkiin ei nuoren kanssa tarvitse lähteä. Tämän lisäksi sain jälleen myös muistutuksen siitä, että on aivan eri asia hypätä aralla ja kykynsä ylärajalla olevalla hevosella 110- tai jopa 120-luokkia, kuin rohkealla ja kyvykkäällä hevosella.

Ensimmäisenä mainitun hevosen kanssa voi kisata ja hypätä 110-120-luokkia, mutta virheherkkyys on suuri. Jotta kyseisiä luokkia voisi hypätä, pitää rutiinin olla rautainen ja hevosella sekä ratsastajalla hyvä päivä. Aran hevosen kanssa monesti yksi virhe rikkoo koko suorituksen, kun hevonen tarvitsee paljon tukea ratsastajaltaan.
Jälkimmäisen kanssa 110-120 cm luokat ovat vielä sillä tasolla, missä hevonen pääsee esteistä yli ratsastajastaan huolimatta. Toki jos hevonen ottaa herkästi itseensä ratsastajan virheistä, voi lopputulos olla yhtä huono kuin sen aran kanssa, mutta näin teoriassa.

Tässäkin lajissa kisoihin vuonna 2015?

Päällimmäisenä ajatuksena tämän käymäni keskustelun jälkeen mielessäni oli se, että Akua ajatellen tärkeintä on pitää yllä omaa kisarutiiniani, välittämättä siitä estekorkeudesta. Itsearvoisena tavoitteena ei siis tarvitsisi olla sen estekorkeuden jahtaaminen vaan ylipäänsä kisarutiinin ylläpitäminen. Tämä sen vuoksi, että nuoren hevosen kanssa kisamatkat eivät varmasti suju kuten Strömsössä. Ennakoimattomissa tilanteissa ratsastaja ei saa menettää hermojaan, vaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja säilyttää toimintakykynsä sekä radan ulkopuolella että sisäpuolella. Kilpailurutiinin ylläpitäminen myös pitää turhan kilpailujännityksen poissa.

Tällaisia jahtaamaan siis ensi kesänäkin.

Tänä kesänä siis saattaa olla että hyppäämme Martin kanssa 110-luokkia, mutta saattaa olla että ei hypätä. Kaikki riippuu täysin siitä, millä fiiliksellä ja kunnolla päästään kesään ja kesän läpi.

- Sisko

Uuden vuoden kujeet

Vuoden ensimmäisenä ja toisena päivänä oli irtohypytyskuja rakennettu ja Aku pääsi nyt tositoimiin hyppäämisen kanssa. Toki eihän noin pienet nyt hyppää ristikkoa suurempaa, mutta tutustuvatpahan hommaan.

Akun mielestä äitin pipon tupsut oli aivan vastustamattomat.

Jälleen en voi olla kuin suuresti kiitollinen luottokuvaajilleni. Sain taas paljon materiaalia irtohypytyksestä. Itse kun en sinne kameran toiselle puolelle ennättänyt, kun oli kädet täynnä varsojen kanssa. Toki valokuvista ei oikein tule mitään maneesissa kuvattaessa, varsinkin kun siihen yhdistetään se, että varsat pinkovat tuhatta ja sataa. Videota on kuitenkin niiden valokuvienkin edestä.

Aku ja sen kaveri kävivät yhtä aikaa tutustumassa kujaan. Ne toimivatkin yksissä tuumin molempina päivinä. Torstaina oli hieman jännitystä ja ihmetystä varsoilla ilmassa. Eivät aivan alkuun halunneet kujaan oikein mennä. Kun ne keksivät, että sieltä saa ja pitää mennä, niin sen jälkeen niitä olikin vaikeampi pysäyttää.

Yksi siedettävimmistä rakennekuvista tässä kasvuvaiheessa.

Nyt toisena päivänä homma oli tutumpaa ja aivan niin kovaa kaahotusta ei varsoilla ollut. Akukin näytti enemmän siltä että yrittää löytää sen matalimman paikan ristikosta ja hyppäsi mahdollisimman pienesti. Fiksu poju. Eilen se vielä pomppi menemään kuin pieni kumipallo ristikoiden yli.

Täytyy kyllä nyt omaansa kehua. Aku on edelleen rohkea ja luottavainen. Mitään turhaa hössötystä se ei harrasta, vaikka tulee eteen uusia juttuja. Maneesiin se käveli kuin vanhemmatkin hevoset. Tosin nyt tänään paluumatkalla piti kokeilla että saako siinä narun päässä loikkia. Ei saa. Tosin tämän syyksi laitan sen, että se mamma oli laitumella huutelemassa varsojen perään.

Tekniikka sillä näyttää ainakin tällä hetkellä olevan ihan hyvin hallussa tuota hyppäämistä ajatellen. Katsotaan sitten vuoden päästä uudelleen miltä se tekniikka näyttää. Silloin toivon mukaan on hyvä kasvuvaihe menossa ja tasapaino hallussa. Eihän tuo irtohyppääminen tietysti takaa sitä, että ratsastajan kanssa homma pelittäisi samalla lailla. Suuntaa se kuitenkin antaa siitä, mitä tuleman pitää ja mihin asiaan pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota.

Uusi vuosi siis alkoi ainakin Akun osalta todella positiivisissa merkeissä.

- Sisko

Valmennusviikonloppu, päivä 1

Ajattelin ensin että olisin kirjoittanut valmennusviikonlopusta yhden postauksen. Videoiden muokkaaminen kuitenkin osoittautui ajattelemaani hitaammaksi, kiitos jumittavan koneen. Teenkin siis molemmista päivistä oman postauksensa.

Kerrankin valmennukset olivat viikonloppuna, joten nyt on olemassa videomateriaalia. Paljon. Olen yrittänyt tiivistää yhteen videoon ensimmäisen päivän tehtävät.

Ensimmäisenä päivänä, eli eilen, ohjelmassa oli enemmän puomeja ja pieniä esteitä. Haluttiin hakea hevoset pehmeiksi, pyöreiksi ja tahdikkaiksi sekä kuuntelemaan hyvin apuja. Martti oli vahvasti tätä ajatusta vastaan, se olisi halunnut vain mennä kovaa ja korkealta. Niin ja pidätteet oli sen mielestä tarkoitettu vain nössöille ratsastajille, sillä se oli aivan kuuro puolipidätteille ja välillä vähän isommillekin pidätteille. Mikä harmittaa eniten, oli se, että en oikeastaan saanut tätä ongelmaa korjattua koko tuntina. Viimeiselläkin radalla homma oli enemmän selviytymistä ongelman kanssa, kuin sen korjaamista kunnolla, vaikka se olikin paras mitä saatiin aikaiseksi.

Tuo pidättämisen ongelma on näkyvillä videollakin, siellä muutamassa kohdassa radalla tulee siirtymisiä jopa pysähdykseen saakka ja yksi ravisiirtymä menee täysin pipariksi kun joudun ottamaan ns. kunnolla kiinni. Mutta, kuten valmentajankin totesi, on hyvä, että Martti on menossa itse. Nyt täytyy vaan saada lisää hienosäätöä siihen kaasuun ja jarruun.

Sunnuntain valmennukseen meninkin vähän epäilevänä, mutta siitä saatte videomateriaalia myöhemmin, kun saan kaiken materiaalin muokattua lyhyempään muotoon.

- Sisko

Ensi vuoden kisakauden ennakkoa

Nyt kun kausi 2014 on taputeltu pakettiin, niin on vähän jo aika ennakoida ensi kevättä ja kesää. Itselläni on muutamakin vaihtoehto ensi kauden suunnitelmiksi, mutta pääsääntöisesti olo on ollut vähän haikea jollain lailla.

Nyt kun Aku on syntynyt ja sillä on jalat oikein päin, pääkin sillä paikalla missä kuuluu, ja muutenkin vaikuttaa lupaavalta vesseliltä, niin jotenkin ne suurimmat tavoitteet, toiveet ja haaveet on siirtynyt sen kannettaviksi. Martti on ensi vuonna 15-vuotias, toki ihan käyttöikäinen, mutta pitää tässä pikkuhiljaa ottaa huomioon herran kasvava ikä. Olen tässä jo jonkin aikaa huomioinut, että vertymiseen sillä kuluu pidemmän aikaa kuin aiemmin.

Östersundom, 2012. Kauden ensimmäiset kisat.

Yllä mainitun lisäksi tämän kauden sekavuus ja suoritusten heilahtelu laidasta laitaan on vähän vaikuttanut tämän hetken ajatuksiin tuosta tulevasta kaudesta. Jotenkin oma motivaatio Martin kanssa kisaamiseen on vähän vähissä, koska sen kanssa on kuitenkin yritetty, tehty ja yritetty uudelleen jo niin monta vuotta. Aina on tullut jotain, miksi jokin asia ei suju, hevonen kipeytyy tai jos muuten kaikki olisi kunnossa, niin ratsastajan pään sisällä on ongelmia. Treeneissä Martista on otettu ulos miltei kaikki mitä sillä on antaa, ilman että se tulee kipeäksi. Välillä ollaan ehkä menty myös tämän rajan yli, tietämättömyyttämme.

Ajatukseni siis kulkevat enemmän sitä latua, että se helppo A pitää käydä tuuppaamassa hyväksytysti ja estepuolella mennään sellaista mikä on helppoa ja kivaa (80 cm ja 90 cm, ehkä jokunen 100 cm jos sujuu hyvin). Kenttäkisoihinkin voisi eksyä, jos saan aikaiseksi käytyä treenaamassa maastoesteitä keväällä/kesällä.

MUTTA

Erehdyin juttelemaan tulevasta kaudesta ennen edellistä estevalmennusta valmentajan kanssa. Kerroin ihan suoraa, että en oikein tiedä pitäisikö mennä helppoa ja kivaa, jättää Martti vähän kevyemmälle vai... Tämän ajatuksen jälkeen valmentaja jo täydensi "vai haastaa itseään ensi kesänä?" Niin.

Keskustelu jatkui tästä ja selkeästi ajatus on käydä koulukisoissa todistamassa itselleen, että siitä helposta A:sta päästään läpi. Estepuolen 110 cm -luokkien henkisestä peikosta mainitsin, että sitä ei ikinä olla päästy maaliin ja nyt se on jo (vuodesta 2006 saakka) pitkään häirinnyt kisakauden suunnittelua ja muuta tekemistä. Valmentaja kysyi myös kenttäkisoista, että etkö niitä meinannut mennä. Totesin että kivaahan se olisi, mutta pitäisi käydä treenaamassa enemmän ja lähimmät maatoesteet taitaa olla Keravalla ja Espoossa, missä saisi myös valmennusta asiassa.

Kerava, 2014

Keskustelu oikeastaan päättyi tähän: "Sitten otetaan se 110 jo alkukaudesta, hallissa. Maaliskussa LOR:illa on ne hallikisat, ekana päivänä 100 ja 110, sitten toisena päivänä pelkkä 110". Ensimmäinen ajatus itsellä oli että älä hullu naurata.

Tässä kuitenkin valmennuksen jälkeen illalla kotona ja nyt tätä kirjoittaessani ajatus on ruvennut tuntumaan mielenkiintoiselta. Illalla ennätin jo asian ajattelemaan niin pitkälle, että maaliskuun alussa ehtisin käydä pienissä kisoissa hyppäämässä 90 ja 100 luokat, jonka jälkeen voisi hyvillä mielin mennä maalis/huhtikuussa yllä mainittuihin kisoihin 100 ja 110 -luokkia.

Miten sitä ihminen voikaan olla näin yllytyshullu?! Nyt sitten vaan toivotaan että hevonen pysyy kunnossa koko talven ja saadaan treenattua hyvin.

- Sisko