Viikonlopun reissut

Kolme viikkoa on mennyt kuin siivillä. Blogi onkin joutunut vähän vähemmälle huomiolle, kun olen rientänyt hirveällä kiireellä joka paikkaan. Tässä postauksessa on siis kyseessä viikonloppu helmikuussa, 21.-22.2.2015. Kiire ei kyllä ole hellittämässä, mutta yritän parhaani mukaan saada jotakin tekstejä julkaistua blogiin.

Viime viikonloppuna olikin ohjelmaa muille jakaa. Lauantaina estevalmennus ja sunnuntaina rataharjoitus.

Valmennusta varten tarvitsi tällä kertaa lastata Martti autoon ja ajella puolisen tuntia toiselle tallille. Itse olin tehokkaasti vain kuunteluoppilaana, sillä oli Ollin vuoro osallistua valmennukseen.

Martti lastattiin myös sunnuntaina traileriin, kun suuntasimme ratsastusseuran järjestämään rataharjoitukseen. Tällä kertaa matka oli vain puolet lyhyempi.

Lauantain valmennus meni todella hyvin. Olin itse vähän skeptinen Martin käyttäytymiseen vieraassa paikassa, koska se oli kelien takia ollut kevyellä koko viikon. Se myös kasvoi noin 15 cm kokoa, kun se kotona tajusi pääsevänsä reissuun. Sen sisällä majaileva pieni kisahevonen heräsi siis talvihorroksesta.

Kun otimme Martin ulos trailerista ja laitoimme sen valmennusta varten kuntoon, niin se pörisi ja pyöri ja ihmetteli uutta paikkaa. Varsinkin irtonaisena omistajansa perässä hölkännyt koira järkytti sen pientä mieltä. Martti siis on tottunut koiriin, kotitallillakin niitä näkyy ja tallin omistajan koira juoksentelee useinkin vapaana tallissa ja pihalla.

Kiilusilmä rallittaa.

Maneesiin päästyään Martti kuitenkin rauhoittui ja parin kierroksen kävelemisen jälkeen ei jaksanut enää tuhista edes kulmia. Luovutinkin sen sitten Ollille ja valmennus pääsi alkamaan. Valmennuksen tehtävät olivat juuri sopivia tähän saumaan sekä hevoselle että ratsastajalle. Sellaisia itseluottamusta kohottavia, eikä liian vaikeita. Paljon kavaletteja ja linjoja, joiden jälkeen oli helppo lähteä hyvällä fiiliksellä rataharjoituksiin sunnuntaina.

Sunnuntaina oli osalla ratsastajista jännitystä ilmassa. Meidän kouluratsastajakin oli päättänyt ilmoittautua rataharjoitukseen ja hyvällä tsempillä Mari radastaan suoriutuikin. Varsinkin, kun hevosesta näki selvästi, että kuskia jännitti valtavasti. Herrasmiehenä Martti kuitenkin teki parhaansa ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Ollin kanssa radalla oli jo nähtävissä erilainen Martti. Muutaman kerran sai ratsastaja olla jarrulla ihan tosissaan, kun herra rupesi innostumaan asiasta. Rata kuitenkin sujuvasti läpi ilman mitään suurempia virheitä. Vähän saisi ratsastaja vain opetella odottamaan hyppyä kauemmin, ettei ihan sukeltamiseksi homma mene. Siinä äkkiä käy huonosti, jos edessä onkin jännittävämpi este.

Itsekin vielä kiipesin Martin kyytiin ja hyppäsin yhden radan. Estekorkeus oli jotain 80cm ja 100 cm väliltä, kaikki esteet vähän eri kokoisia. Tämän isompaa rataa en halunnut tehdä, koska Martti oli jo mennyt kaksi rataa ennen tuota. Omia pohdintojani rataharjoituksesta tulee myöhemmin, koin nimittäin pienimuotoisen valaistumisen pitkästä aikaa.

Tästä se lähtee se tämän vuoden kisakausi, seuraavana taitaa olla vuorossa koulurataharjoitukset ja sen jälkeen sitten virallisiin kilpailuihin.

- Sisko