Rataharjoitus Martilla

Vihdoin ja viimein taas kuulumisia Martista. Sen kanssa ei ole viime aikoina tapahtunut treeneissä mitään ihmeellistä, joten en ole oikein tietänyt mitä sen osalta pitäisi kirjoittaa. Nyt kuitenkin innostuin lähtemään sen kanssa koulurataharjoituksiin.

Huh heijaa. Ensimmäistä kertaa ikinä en edes kehtaa lukea kouluradasta tehtyä pöytäkirjaa. Viime lauantain rataharjoitukset menivät nimittäin niin penkin alle kuin ikinä oli vain mahdollista. Okei, myönnetään, valmistautuminen ei ole ollut paras mahdollinen, mutta kyllä meidän silti olisi pitänyt selviytyä helpon B:n ohjelmasta ehjin nahoin. Selityksille ei tässä tapauksessa todellakaan ole sijaa.

Radaksi valitsin meille tällä kertaa FEI lasten esiohjelma B:n. Simppeli pitkän radan ohjelma, missä ei ole edes keskiaskellajeja, ainoastaan askeleen pidennykset ravissa ja laukassa. Meille vaikein asia ennakkoon mietittynä olivat pätkät vastalaukkaa täyskaarron ja diagonaalin jälkeen. Nämä osoittautuivat kuitenkin yhdeksi pienemmistä murheista tällä kertaa.

Suurin ja ratkaisevin ongelma koko radan läpi oli jännittyneisyys. Lauantaina en vain kyennyt ratkaisemaan sitä, jolloin hommasta tuli liian kiireistä häsellystä. Muoto heitteli koko ajan, suorat linjat mentiin siksakkia, rytmi ei säilynyt ja siirtymiset tulivat kaikki rajusti kättä vasten ohi pisteistä.

Olisinkin halunnut aloittaa koko homman alusta alle puolet radasta ratsastettuani, mutta eihän se käy. Onneksi kuitenkin oman seuran rataharjoitukset on suunniteltu niin, että huonoimmat kohdat voi aina ratsastaa uudelleen radan jälkeen. Sain siis sen toivomani uusinnan koko radasta ohjeiden kera.

Noottia siis tuli ja aiheesta. Toisella kerralla rataa ratsastaessani piti keskittyä ainoastaan siihen, että hevonen on rento ihan koko ajan. Millään muulla ei ollut merkitystä, rento ja vielä rennompi. En saanut "hyökätä" liian rajulla paineella jos Martti jännittyi vaan ensin ajatella että hidas ja rento, sitten vasta kaikkea muuta. Voin kertoa että tämä ei ollut helppoa lauantaina. Kun Martti on siellä mörkömoodissaan se jännittyy heti, jos jalalla tuo liikaa painetta ja jos ohjaan jää liikaa kiinni. Käytännössä olo oli kyydissä toisella kerralla se, että älä vaan koske siihen hevoseen jalalla äläkä kädellä.

Kaikki ongelmat voisi ehkä tiivistää yhteen sanaan, yliyrittäminen. En tiedä mikä minua on viime aikoina vaivannut, mutta koko ajan ratsastaessa on ollut sellaista liiallista puristamista mukana. Siitä pitäisi päästä pois.

Pahoitteluni vanhoista kuvista, ne ovat viime syksyltä. Kenellekään ei sattunut omaa kameraani mukaan, joten lauantailta ei ole valokuvia eikä videota.

- Sisko

Viikonlopun reissut

Kolme viikkoa on mennyt kuin siivillä. Blogi onkin joutunut vähän vähemmälle huomiolle, kun olen rientänyt hirveällä kiireellä joka paikkaan. Tässä postauksessa on siis kyseessä viikonloppu helmikuussa, 21.-22.2.2015. Kiire ei kyllä ole hellittämässä, mutta yritän parhaani mukaan saada jotakin tekstejä julkaistua blogiin.

Viime viikonloppuna olikin ohjelmaa muille jakaa. Lauantaina estevalmennus ja sunnuntaina rataharjoitus.

Valmennusta varten tarvitsi tällä kertaa lastata Martti autoon ja ajella puolisen tuntia toiselle tallille. Itse olin tehokkaasti vain kuunteluoppilaana, sillä oli Ollin vuoro osallistua valmennukseen.

Martti lastattiin myös sunnuntaina traileriin, kun suuntasimme ratsastusseuran järjestämään rataharjoitukseen. Tällä kertaa matka oli vain puolet lyhyempi.

Lauantain valmennus meni todella hyvin. Olin itse vähän skeptinen Martin käyttäytymiseen vieraassa paikassa, koska se oli kelien takia ollut kevyellä koko viikon. Se myös kasvoi noin 15 cm kokoa, kun se kotona tajusi pääsevänsä reissuun. Sen sisällä majaileva pieni kisahevonen heräsi siis talvihorroksesta.

Kun otimme Martin ulos trailerista ja laitoimme sen valmennusta varten kuntoon, niin se pörisi ja pyöri ja ihmetteli uutta paikkaa. Varsinkin irtonaisena omistajansa perässä hölkännyt koira järkytti sen pientä mieltä. Martti siis on tottunut koiriin, kotitallillakin niitä näkyy ja tallin omistajan koira juoksentelee useinkin vapaana tallissa ja pihalla.

Kiilusilmä rallittaa.

Maneesiin päästyään Martti kuitenkin rauhoittui ja parin kierroksen kävelemisen jälkeen ei jaksanut enää tuhista edes kulmia. Luovutinkin sen sitten Ollille ja valmennus pääsi alkamaan. Valmennuksen tehtävät olivat juuri sopivia tähän saumaan sekä hevoselle että ratsastajalle. Sellaisia itseluottamusta kohottavia, eikä liian vaikeita. Paljon kavaletteja ja linjoja, joiden jälkeen oli helppo lähteä hyvällä fiiliksellä rataharjoituksiin sunnuntaina.

Sunnuntaina oli osalla ratsastajista jännitystä ilmassa. Meidän kouluratsastajakin oli päättänyt ilmoittautua rataharjoitukseen ja hyvällä tsempillä Mari radastaan suoriutuikin. Varsinkin, kun hevosesta näki selvästi, että kuskia jännitti valtavasti. Herrasmiehenä Martti kuitenkin teki parhaansa ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Ollin kanssa radalla oli jo nähtävissä erilainen Martti. Muutaman kerran sai ratsastaja olla jarrulla ihan tosissaan, kun herra rupesi innostumaan asiasta. Rata kuitenkin sujuvasti läpi ilman mitään suurempia virheitä. Vähän saisi ratsastaja vain opetella odottamaan hyppyä kauemmin, ettei ihan sukeltamiseksi homma mene. Siinä äkkiä käy huonosti, jos edessä onkin jännittävämpi este.

Itsekin vielä kiipesin Martin kyytiin ja hyppäsin yhden radan. Estekorkeus oli jotain 80cm ja 100 cm väliltä, kaikki esteet vähän eri kokoisia. Tämän isompaa rataa en halunnut tehdä, koska Martti oli jo mennyt kaksi rataa ennen tuota. Omia pohdintojani rataharjoituksesta tulee myöhemmin, koin nimittäin pienimuotoisen valaistumisen pitkästä aikaa.

Tästä se lähtee se tämän vuoden kisakausi, seuraavana taitaa olla vuorossa koulurataharjoitukset ja sen jälkeen sitten virallisiin kilpailuihin.

- Sisko