Joulukorttimateriaaliako?

Innostuin jokin aika sitten ajatuksesta lavastaa jouluisia kuvia hevosten kanssa. Martti oli eilen ensimmäinen, joka joutui linssin eteen. Akun vuoro on todennäköisesti tänään. Sen kanssa ongelmaksi tulee se, että kuvia on suhteellisen haastavaa ottaa maneesissa.

Selittämättä sen enempää, antaa kuvien puhua puolestaan. Josko niistä joku vaikka löytäisi tiensä ensi vuonna joulukortteihin asti. Suosikkinsa voi kertoa kommenttikenttään.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

 

7.

8.

Kuvista krediitit menee tällä kertaa mun siskolle, jolla selkeästi on lahjoja tähän hommaan. Ja terveisinä hänelle, saa tulla useamminkin ottamaan kuvia!

 - Sisko

Julgubbe?!?

Heippa Julgubbe!

Tänä vuonna tiedän jo sentään kuka oot. Olen ollut myös tänä vuonna kiltti, niin ne ainakin on sanoneet. Omasta mielestäni olen ollut järisyttävän kiltti.

Olen joutunut tänä vuonna pääasiassa selviytymään yksin. Minni muutti keväällä omaan karsinaansa ja minulle jäi käyttöön koko iso pihattokarsina. Ihan hyvä vain, Minni oli välillä aika ärsyttävä. Toisaalta tätä iloa ei kestänyt kuin syksyyn, kun sitten minut muutettiin sellaiseen pienempään karsinaan, missä kuulemma joudun elämään tästä eteenpäin. En oikein alkuun pitänyt siitä, koska en pysty katsomaan samalla tavalla ulos. Nyt kuitenkin olen tottunut siihen.

Se täti, ilmeisesti omistajaksikin kutsuttu, on tänä vuonna käynyt useammin kuin viime vuonna. Sillä on aina ihan ihme juttuja. Kuvittele, kerran se yritti kastella mun jalkoja! En ymmärrä mikä ajatus siinä oli takana. Sitten se on yrittänyt myös pukea minua. Se ei ole kovin kivaa, vaikka se juttu lämmittääkin kivasti jos olen märkä. 

Niin joo, olenhan mä joutunut myös loikkimaan sellaisia aitojakin. En oikein tiedä mikä siinäkään on ajatuksena. Käytännössä juoksen ympäri maneesia (tämänkin sanan olen oppinut tänä vuonna) ja toisella puolella on aina aitoja, mistä pitää mennä yli. Vaikka en ihan ymmärräkään miksi tätä tehdään, niin onhan se ihan kivaa kuitenkin. Varsinkin kiihdyttely niiden yli on kivaa.

Ovat ne yrittäneet jättää minut yksinkin, mutta se on tylsää. Varsinkin kun ne jättävät minut yksin sellaiseen liikkuvaan laatikkoon. Satutin silmänikin, kun yritin keksiä siellä jotain tekemistä. 

Tänä jouluna haluaisin itselleni jotain kivaa. Olen päässyt leikkimään sellaisten pallojen kanssa, mutta ne ovat olleet aika tylsiä, kun niistä ei saa hampailla kiinni. Eli jos voisin toivoa, niin sellainen leikkipallo, mistä voi ottaa hampailla kiinni olisi kiva. 

Muuta en oikeastaan toivo. Kaikki on suhteellisen hyvin. Tosin omistaja voisi käydä täällä luonani vähän enemmän. Aika käy pitkäksi, kun ei päästä enää laitumelle.

- Aku

Joulukuun kahdeksas??

Mitä ihmettä tapahtui. Juurihan tämä kuukausi oli tulossa ja nyt on jo kahdeksas päivä. Paniikki! Minulla oli mielestäni ihan äärettömän hyvä idea itsenäisyyspäivälle, mutta se jäi totetuttamatta kiitos huonojen kelien. Ehkä ensi vuonna sitten.

Katsotaan josko tänä tulevana viikonloppuna olisi paremmat kelit. Tosin mitä säätiedotuksia uskoo, niin ei ole. Haluaisin lunta, pakkasta ja aurinkoa. Tämänhetkinen keli toimiston ikkunasta katsottuna lupaa vain sitä aurinkoa. Ainakin pieni kajo näkyy taivaanrannassa merellä. Suurin osa joulukuulle suunnittelemistani puuhailuista jää kyllä tekemättä, jos jatkuvasti sataa ja tuulee.

Martti tuossa edellisessä postauksessa kertoi toiveistaan joulun suhteen. Piparitalo olisi siis tarkoitus sille rakennella, kunhan vain tuo "joululomani" alkaa. Akun toiveisiin pääsette tutustumaan seuraavaksi, toivottavasti vintiö osaa kertoa toiveensa tämän viikon aikana. Se on taas kasvanut ihan järjettömästi. Tai sanotaanko niin, että etuosa on ottanut takaosan kiinni ja nyt taas takaosa kasvaa.

Laitoin tähän postaukseen viime vuodelta pari talvista kuvaa. Tuollaisen talven minä haluan. Aurinkoa, lunta, pakkasta. Silloin on oikeasti todella kaunista. Taidan oikeasti olla enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen.

- Sisko

Kirje

Kiltti Joulupukki,

kirjoitin sinulle viime joulunakin kirjeen. Sain tänä vuonna napattua paperin ja kynän hieman aikaisemmin omistajani taskusta, joten ajattelin kirjoittaa hieman useammasta asiasta sinulle.

Kulunut vuosi on ollut oikein mukava, joskin muutoksia on ollut enemmän kuin olisin toivonut. Tällä hetkellä on kuitenkin rauha palannut maahan ja olen tyytyväinen. Olen jälleen saanut uuden ystävän. Tällä kertaa minua vähän vanhemman hevosen, jonka kanssa meillä on oikein mukavaa. Mieluummin ulkoilen hänen kanssaan, kuin niiden kahden muun, jotka olivat kesällä riesana. Ihmeellisiä haihattelijoita. Saimmekin pitää itsellämme koko kesän ja pitkälle syksyyn todella ison laitumen, joten on ollut hyvin tilaa laukkailla ja laiduntaa. 

Toiveeni tälle vuodelle ovat oikeastaan melko samat kuin viime vuonnakin. Tahtoisin talven viettää sellaista rauhallista elämää, kun kaikki laumani kisahaihattelut ovat jääneet näin talven tullen. Pipareita on tänäkin vuonna tullut kovin niukasti, vaikka ne ovat suurta herkkuani. Viime jouluna tuomasi piparkakkutalo oli oikein maukas, sellainen ilostuttaisi tänäkin vuonna minua kovin.

Yksi mitä myös toivoisin, kun viime talvena toiveeni ei toteutunut, on lumi. Sellainen kunnollinen hanki. Muistan vielä muutama talvi takaperin kun lunta oli niin paljon pellolla, että upposin mahaani myöten siihen. Ihan niin paljon ei lunta kuitenkaan tarvitsisi, vähän vähemmän riittää hyvin.

Muuta en oikein osaa toivoa. Tietysti olisi mukavaa, jos laumallanikin olisi oikein mukava ja rentouttava joulu, ettei heidän tarvitsisi paljon kiirehtiä. Ensi vuonnakin voisi kaikki mennä yhtä mukavasti kuin tänäkin vuonna on mennyt. 

Joulua odottaen,
Martti