Valmennusviikonloppu, päivä 2

No niin, nyt on toisenkin valmennuspäivän videot käyty läpi ja muokattu. Tässä tuon toisen valmennuspäivän saldoa.

Vaihdoin Martille sunnuntaille hieman ohuemman kolmipalan, koska halusin saada oikeasti ne pidätteet läpi nopeammin. Tiedossa nimittäin oli ratatreeniä, jolloin homma pitää olla hallussa. Eihän kuolaimella periaatteessa ole niin suurta merkitystä, käden pitäisi vaan olla nopeampi. Ehkä se vaikutus sitten enemmän on ratsastajan pääkopan puolella.

Toiseen päivään olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen. Päästiin todellakin sinne hevosen että ratsastajan epämukavuusalueelle saakka. Kuitenkin selvittiin tehtävistä suurinpiirtein hyvin. Se mitä pitää parantaa edelleen, on oma reaktionopeus. Niin ja lisää treeniä niille kapeammille esteille, se kapea tippui miltei joka kerta.

Vähän itseä jäi harmittamaan turha sekoilu sarjalla toisella radalla. Jos kuski olisi ollut nopeampi ja tukenut, niin todennäköisesti ei oltaisi keilattu siellä. Kuten tippumiseni jälkeen videolta näkee, meni Martilla hieman sisu kaulaan ja siitä tuli ylivarovainen. Se on sille aika tyypillistä. Se ei ole missään mielessä rohkea hevonen, vaan tarvitsee tukea. Tähän kun lisätään se, että ollaan tuossa korkeudessa Martin kykyjen ylärajalla, niin pienetkin virheet kostautuvat.

Nyt täytyy vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen, käydä ostamassa uusi kypärä ja treenata lisää. Ei ne nyt niin kaukana ne 110 cm radat ole, ottaen huomioon että Martilla oli ennen tätä viikonloppua hyppäämisessä taukoa kolmisen viikkoa.

- Sisko

Valmennusviikonloppu, päivä 1

Ajattelin ensin että olisin kirjoittanut valmennusviikonlopusta yhden postauksen. Videoiden muokkaaminen kuitenkin osoittautui ajattelemaani hitaammaksi, kiitos jumittavan koneen. Teenkin siis molemmista päivistä oman postauksensa.

Kerrankin valmennukset olivat viikonloppuna, joten nyt on olemassa videomateriaalia. Paljon. Olen yrittänyt tiivistää yhteen videoon ensimmäisen päivän tehtävät.

Ensimmäisenä päivänä, eli eilen, ohjelmassa oli enemmän puomeja ja pieniä esteitä. Haluttiin hakea hevoset pehmeiksi, pyöreiksi ja tahdikkaiksi sekä kuuntelemaan hyvin apuja. Martti oli vahvasti tätä ajatusta vastaan, se olisi halunnut vain mennä kovaa ja korkealta. Niin ja pidätteet oli sen mielestä tarkoitettu vain nössöille ratsastajille, sillä se oli aivan kuuro puolipidätteille ja välillä vähän isommillekin pidätteille. Mikä harmittaa eniten, oli se, että en oikeastaan saanut tätä ongelmaa korjattua koko tuntina. Viimeiselläkin radalla homma oli enemmän selviytymistä ongelman kanssa, kuin sen korjaamista kunnolla, vaikka se olikin paras mitä saatiin aikaiseksi.

Tuo pidättämisen ongelma on näkyvillä videollakin, siellä muutamassa kohdassa radalla tulee siirtymisiä jopa pysähdykseen saakka ja yksi ravisiirtymä menee täysin pipariksi kun joudun ottamaan ns. kunnolla kiinni. Mutta, kuten valmentajankin totesi, on hyvä, että Martti on menossa itse. Nyt täytyy vaan saada lisää hienosäätöä siihen kaasuun ja jarruun.

Sunnuntain valmennukseen meninkin vähän epäilevänä, mutta siitä saatte videomateriaalia myöhemmin, kun saan kaiken materiaalin muokattua lyhyempään muotoon.

- Sisko

We wish you a merry christmas...

Nyt kun vihdoin on saatu lunta myös tänne Etelä-Suomeen, niin on vihdoin aika minunkin rauhoittua jouluun. Jouluni kestääkin loppiaiseen saakka, mahtavaa!

Joululahjat on ostettu, paketoitu ja nimikoitu. Tallinpitäjät ovat saaneet myös omat joululahjansa. Tapa jota haluan jatkaa, koska he ovat ne, ketkä huolehtivat hevosistani. Joulukuusen sain myös kannettua sisään, sahattua sopivaksi ja laitettua jalkaan. Ja tosiaan, minä sahasin. Koristelut sitten hoidettiin Jannen kanssa yhdessä.

Nyt ei muuta kuin joululaulut soimaan ja kuvista joulufiilistä:

Hyvää Joulua kaikille!
- Sisko

Voi Martti, voi Martti...

Hieroja kävi sunnuntaina. Pääsin kerrankin itse paikalle kuulemaan ensikäden arvion Martista. Koko hevonen oli enemmän ja vähemmän jumissa, vasen puoli enemmän kuin oikea.

Selkeitä jumituskohtia löytyi lavoista molemmin puolin, vasemmasta selkäfileestä sekä oikean puolen takareidestä. Myös ryntäistä löytyi jokin kipukohta, kun piti niin irvistellä kun hieroja koski. Hierojalla olis siis paljon töitä, mutta sai kuin saikin kuitenkin kaikki lihakset auki. 

Pohdimme yhdessä, että jumitukseen saattaa olla vaikuttanut Martille laitetut hokit. Ne kun estävät normaalin liikkeen "liukumisen" maata pitkin. Jos tänne etelään ei ala tulla oikeita talvikelejä, mietin vakaasti hokkien ottamista pois tai niiden vaihtamista paljon paljon pienempiin. 

Maanantaina kävin itse tallilla. Ajattelin mennä ratsastamaan, mutta jo harjatessa Martti vaikutti hieman äreältä ja kosketusherkältä. Yritin satuloida sitä ja homma kävi niin levottomaksi, että päätin luopua ratsastamisesta ja vaihtaa sen kävelemiseen. Parempi palautella lihaksia hieronnasta, jos väkisin yrittää ratsastaa, niin menee vain enemmän tukkoon.

Tämä mielessä peruinkin torstaisen estevalmennuksen, koska ensi viikolla joulun tohinoiden jälkeen olisi tiedossa kaksi päiväinen viikonloppuvalmennus. Sinne sitten täydellä innolla ja lihakset vetreinä.

Kävelyä oli siis maanantaina ohjelmassa. Tämä kuva tosin on parin viikon takaa.

Akulla puolestaan riittää virtaa. Kävin sitä moikkaamassa viime lauantaina, kun tallilla oli piparitalotalkoot joulujuhlaa varten. Ulos mennessä ehti vähän loikkimaan myös kaverin niskaan ja laitumella se vasta olikin kiva juosta häntä tötteröllä. Sisälle haettaessa se taas laukkasi portille täyttä kiitoa (mitä nyt vetisessä lumessa pääsi) pukitellen tullessaan.

Se ilmeisesti on aikamoinen ADHD-tapaus ja aiheuttaa pahennusta sen laidunkavereissa, jotka ovat kuitenkin jo ihan kunnioitettavaan ikään ehtinyt mummo-poni ja pappa-poni. Tosin pappa-poni pitää kyllä nuoren villikon tehokkaasti myös sitten kurissa.

Arpajaisvoitot valmiina paketissa.

Nyt tulevana sunnuntaina on tiedossa ratsastusseuran ja tallin joulujuhla. Siellä sitten taas päästään joulutunnelmaan joulukuvaelman saattelemana. Launtaina minulla olisi tiedossa vielä kierros kaupoilla, koska en ole ostanut vielä ainuttakaan joululahjaa...

- Sisko

Kiltti Joulupukki...

Kiltti Joulupukki,

tänä vuonna minua on kohdannut monta mukavaa asiaa. Parhaimpana mieleeni tulee se, että syksyllä sain itselleni ikioman tarhakaverin. Laumani kyllä nauroi aluksi ja sanoi että olen saanut tyttöystävän, hmpf. Se on kuitenkin minulle suuri asia. Olenhan tottunut ulkoilemaan isommassakin laumassa. Uusi kotinikin on osoittautunut todella mukavaksi, tilaa riittää ympärillä ja näen hyvin tarpeeksi kauas. Ei tarvitse pysyä niin valppaana saalistajien varalta. Omistajani yrittää kyllä aina uskotella minulle, että ulkona ei ole saalistajia, mutta en aivan usko häntä. 

Jos jotain toivoisin jouluksi itselleni, se olisi suuri piparkakkutalo. Laumani kun antaa minulle niitä pipareita aina liian vähän. Porkkanoita kyllä aina riittää nykyisin ruokakupissa, mutta pipareita sinne ei edes päivittäin tule. Kummallista toimintaa.

Laumani muuten luulee, etten tiedä siitä toisesta. Ei pidä paikkaansa. Olen kyllä haistanut. Luulevat että eri vaatteet hämäävät vanhaa hevosta. Sain siltä myös kirjeen, jonka lupasin tämän kerran toimittaa eteenpäin sinulle. Liitän sen nyt tähän:

"Hei Joulupukki!

Ensinnäkin, kuka sinä oikein olet. En ole ikinä aiemmin sinusta kuullutkaan, ei myöskään kaverini Minni. Naapurissa asuvat isommat tytöt eivät halua meille kertoa, vaan tirskuvat meille, kun emme tiedä. Se ei mielestäni ole kovin mukavaa. 

Ensimmäisenä Joulupukista minulle kertoi se täti, joka käy aina vain rapsuttamassa ja harjaamassa minua. En pidä harjaamisesta. Se kertoi, että sinulta saa toivoa asioita, jos ne kirjoittaa kirjeeseen. Sitten sinä toteutat ne toiveet, jos olen ollut kiltti. 

Miten sinä voit tietää olenko ollut kiltti vai en? Mielestäni olen ollut todella kiltti. 

Mitä minä sitten toivon? Se päähäni laitettava juttu, riimuksi kai sanovat, on ruvennut taas vähän kiristämään. Minulla on ollut niitä jo kaksi, nyt tuo kolmaskin ahdistaa. Sellaisen toivoisin uuden. En kuitenkaan vaaleanpunaista, se on nolo väri. En haluaisi joutua tappelemaan enää sen värin takia muiden kanssa. 

Katso nyt, eikö olekin noloa. Näytän ihan tytöltä!:

Toivon myös sitä, että ehtisit käymään. Tai edes vastaamaan siihen, että kuka olet. Ehkä ensi vuonna osaisin sitten toivoa paremmin. Kuulin vanhoilta ja viisailta laidunkavereiltamme (minun ja Minnin siis), että sinulta voi toivoa asioita kerran vuodessa. En kyllä ihan ymmärrä vielä mitä se "kerran vuodessa" tarkoittaa. Siinäkin voisit auttaa, jos osaat.

Terveisin maailman paras ja kiltein Aku.

ps. Katso nyt Joulupukki kuinka hieno olen ollut. 

copyright: Milla

Sain tuollaisen heiluvan jutun semmoiselta hassulta tädiltä jonka edessä piti seistä. Äiti kertoi, että se on sellainen voittajan palkinto. Äiti kyllä tietää nämä jutut, se on saanut tuollaisia monesti."

Aikamoista. Ehkä olen itsekin ollut noin nuorena samanlainen. Näin jo vanhempana herrasmiehenä osaan kyllä jo toivoa asioita muillekin. Omistajalleni toivoisin parempia hansikkaita, hänellä on aina niin kovin kylmät sormet. Välillä oikein värisyttää. Kaikille muille toivoisin sinun tuovan jotain mukavia muistoja tämän vuoden varrelta. Niitä kuitenkin on useita. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että ne muistavat vaan ne huonot. 

Nyt kun pääsin vauhtiin tässä toivomisessa, niin toivoisin vielä paljon lunta. Jos siis voit siihen millään vaikuttaa. Silloin pääsisi hankeen laukkaamaan ja talvilaitumille. Laitumet ovat parasta mitä tiedän. Niin, ja tuo nyt tuolle pojankoltiaiselle se uusi riimu. Olen kuullut että se on aika helppo ärsyyntymään. Suuttuu vielä muuten. 

Joulua odottavin terveisin,
Martti

Vastaa haasteeseen (+ lisätietoa):

Nuorten hevosten kilpailut

Nuorille hevosille löytyy Suomestakin jos jonkinlaista kilpailua ja kilpailusarjaa. Omia luokkiaan on ihan 4-vuotiaiden ryhmäratsastusluokista 7-vuotiaille saakka. 8-vuotiaasta eteenpäin hevoset sitten ovat "senioreja" ja hyppäävät kaikki sikin sokin avoimissa luokissa. Toki avoimissa luokissa voi mennä myös nuoremmalla hevosella, jos näin ratsastaja haluaa.

Alle 4-vuotiaillekin löytyy omat kekkerinsä, Kyvyt Esiin -tapahtuma sekä monta muuta näyttelyä. 3-vuotiaan orin voi myös esittää Oripäivillä, jotka järjestetään joka kevät.

Jonkun mielestä voi tuntua hätiköidyltä laatia tulevia suunnitelmia Akulle tässä vaiheessa, kun se on vasta vuoden vanha. Sitä se ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Breeders' Prizen osallistumismaksua maksetaan tietty summa jokaisena varsan elinvuonna aina 6-vuotiaaksi saakka, jonka ikäisenä varsa voi osallistua kyseiseen kilpailuun. Ensimmäisenä kolmena vuonna maksut eivät ole muutamaa kymppiä suuremmat, mutta ne tulee kuitenkin maksaa sääntöjen mukaisesti, jos kilpailuun haluaa varmuudella itselleen paikan.

Martti 7-v Siuntiossa ekoissa yhteisissä kisoissa.

Itsellä on ajatus siitä, että Aku kävisi ikäluokkakisoja. Joka syksy 3-vuotiaaksi saakka aion myös esittää sen varsanäyttelyssä, koska ainakin tähän saakka Hippoksen näyttely on järjestetty syksyisin sen kotitallilla. Sama koskee Kyvyt Esiin -tapahtumaa, jonka karsinnat on järjestetty jo monena vuonna sen kotitallilla. Näyttelyt ja Kyvyt Esiin on hyviä harjoittelupaikkoja, jossa varsa joutuu "suorittamaan" vähän jännittävämmässä ympäristössä.

Kyvyt Esiin -tilaisuudet ovat avoimia kaikille 2-4 -vuotiaille hevosille. Ohjelmassa 2-3-vuotiailla on irtohypytys sekä askellajien arviointi. 4-vuotiaat arvioidaan ratsain, joko askellajien tai hyppäämisen perusteella. 2-3 -vuotiaiden karsinnat ovat kaksi päiväiset, päivät useimmiten ovat noin viikon päässä toisistaan. 2-3 -vuotiaiden parhaimmat pääsevät karsinnoista finaaliin, joka on tähän saakka järjestetty Ypäjällä syksyisin, kun karsinnat ovat keväällä.

4-vuotiaalla pääsee jo kisakentille. Noviisisarja sekä Laatuarvostelu ovat molemmat ensisijaisesti suunnattu 4-vuotiaille nuorille. Noviisisarjan tarkoituksena on ensisijaisesti tutustuttaa nuoret estehevoset kilpailumaailmaan. Tämän vuoksi arvosteluna sarjan osakilpailuissa on A.1.0, eli kaikki pienimmän virhepistemäärän saaneet ovat 1. sijalla. Ensimmäiset osakilpailut ovat korkeudeltaan 90 cm ja jälkimmäisemmät 100 cm. Noviisisarjassa on myös finaali, jonne voi osallistua, jos on yksi virheetön tulos jossakin osakilpailuista. Finaalissa 4-vuotiaat hyppäävät 90-100 cm tasolla.

Martti 7-v onnistui elokuussa 2007 pääsemään sijoitukselle seurakisoissa.

Laatuarvostelu on Ratsujalostusliiton järjestämä kilpailu nuorille Suomeen rekisteröidyille hevosille. Kyseinen tapahtuma järjestetään syksyllä ja kestää kaksi päivää. Kilpailussa arvioidaan hevosten rakenne, askellajit sekä hyppykyky. Ensimmäisenä päivänä estehevoset hyppäävät muutaman esteen ja toisena päivänä jo esteradan. Tänä vuonna radassa oli mukana jo vesimattokin.

5-vuotiaiden kohdalla alkaakin sitten oikein sarjakilpailujen suma. 5-7-vuotiaille on tarjolla Racing Trophy sarjakilpailu ja TEHOlla (Team Eurohorses ry) on oma sarjakilpailu 5-7-vuotialle, tänä vuonna nimeltään Prohay Tulevat Tähdet. Näiden sarjakilpailuiden lisäksi on Ratsujalostusliiton järjestämä 5-vuotisderby. 6-vuotiailla sarjakilpailuiden lisäksi on aikaisemmin mainitsemani Breeders' Prize.

Nuoren hevosen pitäisi näiden ikäluokkakisojen jälkeen olla hyvällä 130 cm tasolla. 7-vuotiaiden Racing Trophyn osakilpailut hypätään tasolla 130/135, samoin Prohay Tulevat Tähdet -sarjan finaali kisattiin tänä vuonna samalla tasolla. Tietysti tämän tavoitteen voivat itselleen laittaa ne, joiden nuoret hevoset ovat ammattilaisella ratsutettavana ja kisattavana.

Itse en tässä vaiheessa osaa kuvitella itseäni Akun kuskiksi esimerkiksi Laatuarvostelussa tai Breeders' Prizessa. Tämä johtuu siitä, että varsinkin Laatuarvostelussa arvioidaan nimensä mukaisesti hevosen laatua ja valitettava tosiasia on se, että huono kuski saa hyvän hevosen näyttämään tasoaan huonommalta. Breeders' Prizessa puolestaan estekorkeus on toisena ja kolmantena päivänä 120-130 cm ja olen sitä mieltä että 6-vuotiaan psyykelle ei tulevaisuuden kannalta tee hyvää, jos kokematon kuski käy rytkimässä sen esteiden sekaan. Siinä saadaan äkkiä aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sitten se säälittävän pieni rääpäle, mille tässä kisoja suunnitellaan. Aku 2 pvä vanhana.

Tietysti tässä on vielä melkein se kuusi vuotta aikaa kehittää myös itseään. Noviisisarjan ja 5-vuotiaiden Racing Trophyn tason uskon luonnistuvan itseltänikin, mutta siitä ylöspäin riippu paljon myös Akusta ja siitä, kuinka rohkea se on. Tavoitteena itselläni on ne 130-luokat sen kanssa, mutta ei sinne tarvitse päästä heti 6/7-vuotiaana. Tietysti suurempaakin voidaan kisata, jos rahkeet riittävät sekä hevosella että ratsastajalla.

- Sisko

Torstain esteet/puomit

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Oli kiva taas nousta Martin kyytiin viime torstaina, viimeksi ratsastin sillä toissa viikon maanantaina. Silloin kenttä oli jäässä ja ratsastinkin puolikuun valossa derbykentällä. Siellä näki yllättävän hyvin, kun maassa oli vähän lunta ja puolikas kuu paistoi pilvettömältä taivaalta.

Menin vähän suunnitelmien vastaisesti estevalmennukseen. Olin vielä tallille tullessani sitä mieltä, että menen köpöttämään kentälle. Toisin kuitenkin kävi, minut saatiin ylipuhuttua. Kamat niskaan ja maneesille siis.

Mopo ja minä, silloin kun homma luisti, vuonna 2011

Aloitettiin verryttely toisessa päädyssä pääty-ympyrällä ravissa. Ensin raviin tahti, sitten lisättiin voltteja ja siirtymisiä ravissa. Ja lopulta näiden lisäksi muutama kavaletti. Molemmat suunnat verryteltiin samaan tapaan.

Ravista vaihdettiin laukkaan ja meille Martin kanssa tuli tehtäväksi kaikki neljä puomia ympyrällä. Välit piti ratsastaa rennolla kädellä, mutta niin monella askeleella kuin mahdollista. Välillä kavalettien väliin tehtiin siirtymisiä raviin tai käyntiin. Siirtymisien piti olla tarkkoja, teräviä ja ennen kaikkea rennolla kädellä. Samalla piti muistaa pitää olkapäät suorassa, takana ja muutenkin se ryhti parempana kuin toimiston työpöydän edessä. Oli kyllä taas sellainen Quasimodo-fiilis ratsailla, ettei ole tosikaan.

Kun pääty-ympyrällä saatiin asia rullaamaan, siirryttiin tekemään rataa.  Ensin kavaletti lyhyen sivun alusta. Sieltä kaareva tie ympyrän "kolmannelle" kavaletille, mistä 3 laukkaa ja okseri. Okserilta kaareva linja pitkän sivun lopussa olevalle kavaletille. Lyhyen sivun ja kulman ympäri, ristikko diagonaalilla ja kaareva linja toiselle ristikolle pitkän sivun lopussa.  Noin 4 laukan päässä oleva ensimmäinen kavaletti uudelleen, heti perään ympyrän "toinen" kavaletti, josta jatkettiin pitkän sivun päässä olevalle okserille. Paljon linjoja, paljon tekemistä.

Tultiin Martin kanssa rata 4 kertaa, ja sen lisäksi vielä korjattiin joko alkuosa tai loppuosa, missä oli tullut virheitä. Jos viime tunnin jälkeen fiilikset oli hyvät, niin nyt ne eivät taas ole.

Toivon että tämä piirros vähän selventää meidän tekemää harjoitusta. Valitettavasti Paintillä ei saa kovin hyvän näköistä ratapiirrosta, joka johtuu kirjoittajan kädettömyydestä.

Martti yritti koko tunnin harata vastaan kaikin tavoin. Alkutunnista se yritti ympyrällä pungeta ulos lapa edellä, laukassa ympyrällä se sitten ei taipunut ja tuli sisäjalkaa vasten. Siirtymisissä siitä tuli kuuromykkä, eikä pienet pidätteet tuntuneet menevän millään jakeluun. Tämän jälkeen vuorossa oli ryntäily ja kuurous pidätteille jatkui. Ensimmäisellä radalla oli vuorossa yhdistelmä ryntäilyä, ohjaan kiinni puremista ja pohkeen taakse jäämistä. Hyvin mielenkiintoinen kombinaatio. Valmentajan toteamus oli se, että Martti oli tänään aika nihkeä. En voinut olla muuta kuin samaa mieltä.

Onneksi Martin luottohieroja tulee parin viikon sisällä. Saa taas käydä hevosen läpi turvasta hännänpäähän. Oma arvaukseni on se, että jotain pientä jumitusta löytyy selästä tai lautasilta. Siihen saakka kunnes hieroja tulee, täytyy tehdä paljon jumppaa, maastokävelyä ja ylipäätään liikuttaa kaveria rauhallisesti ja välttää sitä suurinta kokoamista. Niin, ja vihdoin totuttaa Martti siihen, ettei solarium hyökkää päälle, vaikka se surisee ja tulee katosta alemmas.

- Sisko

Vuosi 2005 ja mitä sitten tapahtui?

Aikaisemmassa varsan ostoon liittyvässä postauksessa lupasin palailla aiheeseen "Akun ostaminen". Nyt olisi sen postauksen paikka.

Kuten otsikossakin viitataan, tämä ostopäätökselle on mielestäni luotu pohja jo vuonna 2005. Olen ehkä hiukan hurahtanut, kun väitän, että joskus elämässä tulee vaan eteen sellaisia valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen vahvemmin kuin jotkin toiset valinnat.

Oman tallin kisoista, 19.4.2006, 100 cm

Vuonna 2005 keväällä aloin vuokrata Akun emää. Tämä vuokrausmahdollisuus tuli minulle puun takaa ratsastusseuran järjestämien Pollux-kisojen yhteydessä. Onneksi isä ja äiti suostuivat asiaan, sillä ilman sitä ratsastaisin varmaan edelleen tunneilla tai olisin jo lopettanut koko harrastuksen. Vuokraukseen kuului kaksi valmennusta viikossa, sekä itsenäistä ratsastusta silloin kun omistajat itse eivät päässeet tallille. Sain myös kilpailla kesäisin niin paljon kuin halusin.

Porvoo, Kokonniemi, 17.6.2006

Akun emän kanssa ei ikinä tullut tylsää. Ei ikinä. Hevosessa on paljon kykyä, varovaisuutta ja älyä. Ei sitä silloin tajunnut kuinka kyvykkäällä hevosella sitä pääsi ratsastamaan. Jos se olisi vähän kookkaampi, en jaksa uskoa että se olisi Suomessa. Se olisi jossain muualla, hienon uran tehneenä. Tämä hevonen opetti minut myös käyttämään turvaliiviä, joka sittemmin on jäänyt. Ei ollut harvinaista, että tipuin useamman kerran valmennustunnin aikana.

Voin rehellisesti sanoa, että se hevonen, kaikkine vikoineen ja oikkuineen (jotka muuten suurimmaksi osaksi ratsastaessa oli ratsastajan virheitä), oli ja on edelleen tietynlaisen suosikin asemassa mielessäni. Olenkin nyt myöhempinä aikoina itsekseni nauranut tamman edesottamuksille, kun niiden kohteena on joku muu kuin minä. Sen bravuureihin kuuluu karsinasta karkaaminen, jos erehdyt jättämään oven auki tai edes oven hakasen auki. Kerrankin se karkasi karsinasta, kun sen kanssa ratsastustunnille menijä laski takajalan alas putsattuaan sen. Tamma käveli päättäväisesti avonaisesta karsinanovesta ulos, jatkoi matkaansa ulko-ovesta ja teki kierroksen pihalla, ennen kuin se saatiin kiinni. Itseltäni se karkasi kerran tilanteessa, jossa olin vaihtamassa harjaa toiseen karsinan ulkopuolella. Se tönäisi puolittain auki olevan karsinan oven kokonaan auki ja lähti kävelemään.

Tässä video Perniöstä aluekisoista syyskuussa 2006, luokka 100cm arvostelulla A.2.0

Akun emällä on myös toinen varsa. Tai voiko varsasta enää puhua, kun kyseinen hevonen on Martin ikäinen tällä hetkellä. Se on kisannut Suomessa sekä Saksassa ratsastajansa kanssa 140 cm -luokkiin saakka. Tämä hevonen oli aikoinaan samalla tallilla ja omistajalla kuin Akun emä. Ihastuin myös siihen. Sillä oli aina pilkettä silmäkulmassa ja aivan samanlainen karsinasta karkailija kuin emänsä.

Yhteinen polku Akun emän kanssa päättyi vuoden 2006 lopulla. Kokemus oli kuitenkin sellainen, mikä jätti pysyvän jäljen. Isä on monesti sanonutkin, että ilman tuota hevosta, ei meillä edes Marttia olisi.

Olen Martin ostamisesta saakka miettinyt mitä sitten kun Martilla tulee vuodet täyteen. En halua käyttää sitä loppuun, vaan haluan että sen osaamisesta, ja tekemästäni työstä sen kanssa, pääsee nauttimaan myös joku muu. Vuoden 2006 jälkeen on allani ollut jos jonkinlaista hevosta, pääsääntöisesti kuitenkin nuoria + Martti. Olen miettinyt aikanaan erään 4-vuotiaan ruunan ostamista Martin rinnalle, samoin 5-vuotiaan todella laadukkaan tamman. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ole ollut juuri SE. Sitten kerran juttelin valmentajani kanssa ja ehdotuksena oli pistää tamma kantavaksi omaan laskuuni. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan aika ollut kypsä asialle. Mahdollisesta Akusta oli siis puhuttu ensimmäisen kerran muistaakseni jo vuonna 2009 tai 2010.

Aku ja sen emä lokakuu 2014, aika lailla samaa näköä.

Sitten vuonna 2013 Akun emä meni oriasemalle. Oriksi oli valikoitunut se ori, mistä oli ollut aikaisemmin puhetta. Totesin isälle, että se on joko nyt tai ei koskaan. Kerrankin kaikki palikat osuivat paikalleen ja kauppa tehtiin alkuvuodesta 2014. Ostopäätöstä ei tarvinnut kovin kauan edes miettiä, eikä sitä ole ainakaan vielä tarvinnut edes katua.

- Sisko

Viikon treenit (vko 48)

Martilla on tällä hetkellä "talviloma". Se ei kuitenkaan estä treenaamista, vaikka ne ehkä vedetään vähän kevyemmän kaavan mukaan. Pahoittelen jo ennakkoon kuvien laatua, kännykän kameran laatu on mitä on.

Kävin itse ratsastamassa maanantaina, pitkästä aikaa jaksoin laittaa koulusatulan selkään. Martilla oli vähän kaksijakoinen päivä. Periaatteessa se oli hyvä koko ajan, mutta kuitenkin olisin toivonut vähän nopeampia reaktioita. Se oli kevyt edestä, mutta todella hidas jalalle. Pohkeenväistöt tuntuivat todella helpoilta ja se astui hyvin ristiin. Kuitenkin jos unohdin ns. ratsastaa, se saattoi pinkaista alta pois. Eräällä lailla se oli jännittynyt, mutta tällä kertaa jännittyneisyys purkautui eteenpäin, kun se normaalisti saa Martin käpertymään itseensä. Laukassa homma jatkui vähän samoissa merkeissä. Tein muutamia laukanvaihtoja, joiden jälkeen sinkoiltiin sinne tänne (puhtaat vaihdot eivät ole meidän vahvuus). Loppua kohden kuitenkin myös laukka parani ja rentoutui.

Martti murjottaa pesarilla, kun se ei saanutkaan päiväruokiaan.

Tiistaina äitini kävi kävelyttämässä Martin. Soitin illalla kotiin ja sain kuulla, että kaveri oli ollut aika villi. Oli kytännyt viljakuivuria, lannoitesäkkejä ja mitä muuta tien viereltä oli löytynytkään. Martti ei kyllä koskaan ole oikein osannut käyttäytyä äitini kanssa. Se on aina ollut enemmän minun ja isäni hevonen. Epäilen siis että osan pöllöilyistä voi laittaa tämän piikkiin.

Keskiviikkona ratsastusvuorossa olivat lapset. Keskiviikosta en olekaan tarkemmin kuullut miten on mennyt. Uskoisin että hyvin, sillä olisin kyllä kuullut jos olisi ollut jotain ongelmia. 

Torstaina oli vuorossa estevalmennus. Näin kisakausien välissä treeniin kuuluu paljon kontrolli -ja rytmiharjoituksia pienillä esteillä, puomeilla ja jumppasarjoilla. Alkutunnista Martti oli vähän jäykän oloinen, ei taipunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Lopputunnista kuitenkin parani paljon, viimeisellä jumppasarjalla oikein tunsi miten takajalat olivat töissä. Positiivisella mielellä siis lähdin valmennuksesta, vaikka itse en osaakaan lähestyä pieniä ristikoita. Haluan mennä aina liian lähelle niitä. 

Perjantaina oli Marin vuoro ratsastaa. Kuulin, että ravissa Martti oli ollut hyvä, mutta laukka ei meinannut lähteä pyörimään millään. 

Lauantaina kävinkin vähän neuvomassa lapsia ratsastuksessaan. Ollin kanssa keskityimme siihen, että Martti taipui, pysyi rentona ja rytmi säilyi koko ajan. Martti itseasiassa kulkikin todella hyvin.

Kun Olli oli hoitanut alkuverryttelyn, oli Marin vuoro nousta selkään. Marin kanssa kokeiltiin vähän helppo A:2 -ohjelman asioita. Tuossa ohjelmassa keskiravia esitetään kummankin pitkänsivun keskellä, jonka jälkeen tulee puoliympyrä ja väistö takaisin uralle. Laukassa teimme myös kyseisen ohjelman "temppuja". Tässä vaiheessa Martti vaan heitti hanskat tiskiin ja päätti että hän mitään käyntisiirtymiä tee suoraa laukasta. Teknisesti Marilla ja Martilla on tuon radan tehtävät hallussa, niihin pitäisi saada vaan laatua lisää. Se onkin se vaikeampi juttu. Mutta koko talvi on aikaa treenata.

On etelässäkin ollut edes vähän lunta, silloin tällöin.

Sunnuntaina käytiin Martin kanssa kävelyllä maastossa. Rentouduttiin siis molemmat kuluneesta viikosta. Oli todella kiva ilma maastoiluun, pitkästä aikaa kuivaa ja sopivasti pakkasta pari astetta.

- Sisko

Akun sunnuntain puuhat

Viime sunnuntaina oli taas aika käydä moikkaamassa Akua. Varsapihattoon on aina niin kiva mennä, kun siellä on joukko silkkiturpia korvat hörössä vastassa. Kaikki siellä asuvat varsat ovat todella sosiaalisia ja kerjäämässä huomiota. Aku asuu tällä hetkellä saman ikäisen tammavarsan kanssa samassa pihattokarsinassa.

Nyt oli ensimmäinen kerta, kun pikkuiset pääsivät keskenään juoksentelemaan maneesiin. Laitumet ovat siinä kunnossa tällä hetkellä, että enimmäkseen hevoset roikkuvat portilla ja ruinaavat sisälle. Tästä syystä vietiin Aku ja sen kaveri maneesiin kirmaamaan.

Varsojen mielestä maneesin peilit olivat aika kiinnostavat.

Tällä kertaa minulla oli kamera mukana ja muutaman kuvan sainkin napattua. Aku vain ei tykännyt katsoa kameraan.

Varsat eivät ensin oikein ymmärtäneet, että maneesissa voi juosta miten mielii. Mutta kun ne sen keksivät niin ne spurttailivat innoissaan pitkin poikin. Aku jopa intautui heittämään muutaman pukin matkalla.

Kutittamaankin alkoi kesken kaiken.

Maneesissa näki myös pitkästä aikaa pikkupojun kauempaa. Se on aika rutkasti takakorkea. Toki se on ihan normaalia tässä vaiheessa, että kasvu ei ole tasaista. Liikkuessaan se oli kuitenkin hyvin tasapainossa itsensä kanssa. Mieluiten se laukkasi, tottakai.

Hirvittävän vaikea on ajatella, että Akukin on kuukauden päästä virallisesti 1-vuotias. Kuinkakohan nopeasti aika meneekään, kohta varmasti huomaan, että toveria pitää alkaa ratsuttaa. Kohta täytyy miettiä myös ikäluokkakisoja, varsinkin Breeders' Prizea, haluaako niihin osallistua vai ei. Ja se, ratsastanko niissä itse vai en.

- Sisko

Joulukuun suunnitelmat

Nyt kun olen onnistunut todistamaan itselleni, että jaksan kirjoittaa blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti unohtamatta sitä, ajattelin vähän verkostoitua myös muiden bloggaajien kanssa. Tämän ajatuksen siivittämänä osallistunkin Blogitallin viikon haasteeseen, jossa haastetaan bloggaajat kertomaan joulukuun suunnitelmista.

Jos joku muukin innostuu tästä haasteesta, ohjeet osallistumiseen löytyvät täältä. Blogin ei tarvitse liittyä hevosiin tai hevosurheiluun, kunhan kertoo omista joulukuun suunnitelmistaan.

Joulukuun suunnitelmani liittyvät melkein kaikki vahvasti viikonloppuihin. Viikolla ei oikein ennätä edes miettiä saapuvaa joulua. Ajattelinkin käydä joulukuun viikonloput läpi yksi kerrallaan, joista jokainen on aina askeleen lähempänä jouluaattoa.

Tulevana viikonloppuna on itsenäisyyspäivä, sen vietän normaalisti kotona, saatanpa jopa katsoa telkkarista kenen puku tänä vuonna kohahduttaa juhlallisuuksissa. Täytyisi miettiä piparien ja torttujen leipomista, niistä tulee aina niin ihana joulun tuoksu koko asuntoon. Myös joulukoristeet pitäisi laittaa esille. Tänä vuonna on mennyt jotenkin kovin myöhäiseen niiden esille kaivaminen.

Sunnuntaina pääsen vihdoin paremmin sukeltamaan joulutunnelmiin, sillä tiedossa on ratsastusseuran hallituksen kokous, jossa suunnittelemme tämän vuoden joulujuhlaa. Toivottavasti saisimme toteutettua perinteisen joulukuvaelman hevosten kanssa, joka jäi viime jouluna järjestämättä. Marttikin on osallistunut joulukuvaelmaan Itämaan viisaana tietäjänä muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla sitä nolotti tulla ulos karsinastaan täydessä tällingissä:

Joulukuun toisena viikonloppuna vietämme kavereiden kesken perinteeksi muodostuneet pikkujoulut. Tätä varten pitäisi keksiä jotain hyvää leivottavaa, suolaista tai makeaa. Vinkkejä saa antaa! Kyseisenä viikonloppuna kotipaikkakunnallani järjestetään myös Menneen ajan joulumarkkinat, joista olen jo monta vuotta käynyt ammentamassa joulumieltä. Ihania käsintehtyjä koristeita, saippuaa, ruokaa ja juomaa, hyvä joulumieli on taattu, vaikka markkinoilla on todella paljon ihmisiä.

Kolmantena, ja viimeisenä, viikonloppuna ennen joulua on vuorossa paniikinomainen joululahjojen ostoskierros. Joulutonttu on mukava olla, pidän lahjojen paketoinnista ja antamisesta, mutta niiden ostaminen tai ylipäätään niiden keksiminen kaikille on hirvittävän vaikeaa. Tämän vuoksi ideat tulevat aina viime tipassa. Onneksi voimme jouluna syödä vanhempieni tai Jannen vanhempien luona, ettei tuona viimeisenä viikonloppuna tarvitse panikoida myös jouluruokien kanssa. Ratsastusseuran joulujuhlakin todennäköisesti järjestetään vasta viimeisenä viikonloppuna ennen joulua.

Työnantajani vuoden 2009 joulukuussa Levillä ;)

Sitten tuleekin vuoden viimeinen viikko, viikko 52. Kaksi päivää töitä ennen jouluaattoa ja talvilomaa. Joulun toivon viettäväni rauhallisissa merkeissä perheen kanssa. Ahdan aina itseeni liikaa jouluruokia sekä suklaata. Muistan että nuorempana en voinut sietää jouluruokaa ja se oli pakollinen paha, mutta näin vuosien karttuessa sieltä on löytynyt monta suosikkia, esimerkiksi perunalaatikko, rosolli ja kotijuusto. Pidän myös monien inhokista, maksalaatikosta, ja mieluiten rusinoilla, kiitos.

Haastan mukaan joulukuun suunnitelmien kertomiseen kaikki, jotka edes vähän uskovat joulupukkiin!

- Sisko