Vaihdoin Martille sunnuntaille hieman ohuemman kolmipalan, koska halusin saada oikeasti ne pidätteet läpi nopeammin. Tiedossa nimittäin oli ratatreeniä, jolloin homma pitää olla hallussa. Eihän kuolaimella periaatteessa ole niin suurta merkitystä, käden pitäisi vaan olla nopeampi. Ehkä se vaikutus sitten enemmän on ratsastajan pääkopan puolella.
Toiseen päivään olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen. Päästiin todellakin sinne hevosen että ratsastajan epämukavuusalueelle saakka. Kuitenkin selvittiin tehtävistä suurinpiirtein hyvin. Se mitä pitää parantaa edelleen, on oma reaktionopeus. Niin ja lisää treeniä niille kapeammille esteille, se kapea tippui miltei joka kerta.
Vähän itseä jäi harmittamaan turha sekoilu sarjalla toisella radalla. Jos kuski olisi ollut nopeampi ja tukenut, niin todennäköisesti ei oltaisi keilattu siellä. Kuten tippumiseni jälkeen videolta näkee, meni Martilla hieman sisu kaulaan ja siitä tuli ylivarovainen. Se on sille aika tyypillistä. Se ei ole missään mielessä rohkea hevonen, vaan tarvitsee tukea. Tähän kun lisätään se, että ollaan tuossa korkeudessa Martin kykyjen ylärajalla, niin pienetkin virheet kostautuvat.
Nyt täytyy vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen, käydä ostamassa uusi kypärä ja treenata lisää. Ei ne nyt niin kaukana ne 110 cm radat ole, ottaen huomioon että Martilla oli ennen tätä viikonloppua hyppäämisessä taukoa kolmisen viikkoa.
- Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit jättää kommenttisi. Sana on täysin vapaa, mutta pidätän itselläni oikeuden poistaa asiattomat kommentit.