Vuosi 2005 ja mitä sitten tapahtui?

Aikaisemmassa varsan ostoon liittyvässä postauksessa lupasin palailla aiheeseen "Akun ostaminen". Nyt olisi sen postauksen paikka.

Kuten otsikossakin viitataan, tämä ostopäätökselle on mielestäni luotu pohja jo vuonna 2005. Olen ehkä hiukan hurahtanut, kun väitän, että joskus elämässä tulee vaan eteen sellaisia valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen vahvemmin kuin jotkin toiset valinnat.

Oman tallin kisoista, 19.4.2006, 100 cm

Vuonna 2005 keväällä aloin vuokrata Akun emää. Tämä vuokrausmahdollisuus tuli minulle puun takaa ratsastusseuran järjestämien Pollux-kisojen yhteydessä. Onneksi isä ja äiti suostuivat asiaan, sillä ilman sitä ratsastaisin varmaan edelleen tunneilla tai olisin jo lopettanut koko harrastuksen. Vuokraukseen kuului kaksi valmennusta viikossa, sekä itsenäistä ratsastusta silloin kun omistajat itse eivät päässeet tallille. Sain myös kilpailla kesäisin niin paljon kuin halusin.

Porvoo, Kokonniemi, 17.6.2006

Akun emän kanssa ei ikinä tullut tylsää. Ei ikinä. Hevosessa on paljon kykyä, varovaisuutta ja älyä. Ei sitä silloin tajunnut kuinka kyvykkäällä hevosella sitä pääsi ratsastamaan. Jos se olisi vähän kookkaampi, en jaksa uskoa että se olisi Suomessa. Se olisi jossain muualla, hienon uran tehneenä. Tämä hevonen opetti minut myös käyttämään turvaliiviä, joka sittemmin on jäänyt. Ei ollut harvinaista, että tipuin useamman kerran valmennustunnin aikana.

Voin rehellisesti sanoa, että se hevonen, kaikkine vikoineen ja oikkuineen (jotka muuten suurimmaksi osaksi ratsastaessa oli ratsastajan virheitä), oli ja on edelleen tietynlaisen suosikin asemassa mielessäni. Olenkin nyt myöhempinä aikoina itsekseni nauranut tamman edesottamuksille, kun niiden kohteena on joku muu kuin minä. Sen bravuureihin kuuluu karsinasta karkaaminen, jos erehdyt jättämään oven auki tai edes oven hakasen auki. Kerrankin se karkasi karsinasta, kun sen kanssa ratsastustunnille menijä laski takajalan alas putsattuaan sen. Tamma käveli päättäväisesti avonaisesta karsinanovesta ulos, jatkoi matkaansa ulko-ovesta ja teki kierroksen pihalla, ennen kuin se saatiin kiinni. Itseltäni se karkasi kerran tilanteessa, jossa olin vaihtamassa harjaa toiseen karsinan ulkopuolella. Se tönäisi puolittain auki olevan karsinan oven kokonaan auki ja lähti kävelemään.

Tässä video Perniöstä aluekisoista syyskuussa 2006, luokka 100cm arvostelulla A.2.0

Akun emällä on myös toinen varsa. Tai voiko varsasta enää puhua, kun kyseinen hevonen on Martin ikäinen tällä hetkellä. Se on kisannut Suomessa sekä Saksassa ratsastajansa kanssa 140 cm -luokkiin saakka. Tämä hevonen oli aikoinaan samalla tallilla ja omistajalla kuin Akun emä. Ihastuin myös siihen. Sillä oli aina pilkettä silmäkulmassa ja aivan samanlainen karsinasta karkailija kuin emänsä.

Yhteinen polku Akun emän kanssa päättyi vuoden 2006 lopulla. Kokemus oli kuitenkin sellainen, mikä jätti pysyvän jäljen. Isä on monesti sanonutkin, että ilman tuota hevosta, ei meillä edes Marttia olisi.

Olen Martin ostamisesta saakka miettinyt mitä sitten kun Martilla tulee vuodet täyteen. En halua käyttää sitä loppuun, vaan haluan että sen osaamisesta, ja tekemästäni työstä sen kanssa, pääsee nauttimaan myös joku muu. Vuoden 2006 jälkeen on allani ollut jos jonkinlaista hevosta, pääsääntöisesti kuitenkin nuoria + Martti. Olen miettinyt aikanaan erään 4-vuotiaan ruunan ostamista Martin rinnalle, samoin 5-vuotiaan todella laadukkaan tamman. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ole ollut juuri SE. Sitten kerran juttelin valmentajani kanssa ja ehdotuksena oli pistää tamma kantavaksi omaan laskuuni. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan aika ollut kypsä asialle. Mahdollisesta Akusta oli siis puhuttu ensimmäisen kerran muistaakseni jo vuonna 2009 tai 2010.

Aku ja sen emä lokakuu 2014, aika lailla samaa näköä.

Sitten vuonna 2013 Akun emä meni oriasemalle. Oriksi oli valikoitunut se ori, mistä oli ollut aikaisemmin puhetta. Totesin isälle, että se on joko nyt tai ei koskaan. Kerrankin kaikki palikat osuivat paikalleen ja kauppa tehtiin alkuvuodesta 2014. Ostopäätöstä ei tarvinnut kovin kauan edes miettiä, eikä sitä ole ainakaan vielä tarvinnut edes katua.

- Sisko