Akun sunnuntain puuhat

Viime sunnuntaina oli taas aika käydä moikkaamassa Akua. Varsapihattoon on aina niin kiva mennä, kun siellä on joukko silkkiturpia korvat hörössä vastassa. Kaikki siellä asuvat varsat ovat todella sosiaalisia ja kerjäämässä huomiota. Aku asuu tällä hetkellä saman ikäisen tammavarsan kanssa samassa pihattokarsinassa.

Nyt oli ensimmäinen kerta, kun pikkuiset pääsivät keskenään juoksentelemaan maneesiin. Laitumet ovat siinä kunnossa tällä hetkellä, että enimmäkseen hevoset roikkuvat portilla ja ruinaavat sisälle. Tästä syystä vietiin Aku ja sen kaveri maneesiin kirmaamaan.

Varsojen mielestä maneesin peilit olivat aika kiinnostavat.

Tällä kertaa minulla oli kamera mukana ja muutaman kuvan sainkin napattua. Aku vain ei tykännyt katsoa kameraan.

Varsat eivät ensin oikein ymmärtäneet, että maneesissa voi juosta miten mielii. Mutta kun ne sen keksivät niin ne spurttailivat innoissaan pitkin poikin. Aku jopa intautui heittämään muutaman pukin matkalla.

Kutittamaankin alkoi kesken kaiken.

Maneesissa näki myös pitkästä aikaa pikkupojun kauempaa. Se on aika rutkasti takakorkea. Toki se on ihan normaalia tässä vaiheessa, että kasvu ei ole tasaista. Liikkuessaan se oli kuitenkin hyvin tasapainossa itsensä kanssa. Mieluiten se laukkasi, tottakai.

Hirvittävän vaikea on ajatella, että Akukin on kuukauden päästä virallisesti 1-vuotias. Kuinkakohan nopeasti aika meneekään, kohta varmasti huomaan, että toveria pitää alkaa ratsuttaa. Kohta täytyy miettiä myös ikäluokkakisoja, varsinkin Breeders' Prizea, haluaako niihin osallistua vai ei. Ja se, ratsastanko niissä itse vai en.

- Sisko