Pari tavoitetta vuodelle 2016

Miten kulunutta se onkaan sanoa, että uusi vuosi ja uudet kujeet. Tammikuun 1. 2014 päivitin kyseisen lauseen Facebookiini. Siellä ehdoteltiin kommenteissa kaikkea aina työn, auton, hevosen tai miehen vaihtamisesta raskaana olemiseen ja häihin. Mitään ei ole sen jälkeen vaihdettu, toinen hevonen on ostettu, naimisiin päästy (vai jouduttu?) ja raskaana en ole. Tällä hetkellä noista pari vuotta vanhoista ajatuksista houkuttaa eniten työn ja auton vaihtaminen. Kumpaakaan tuskin kovin nopealla aikataululla tulen tekemään, mutta suunnitella aina voi. Ne eivät kuitenkaan pääse listaan vuoden 2016 tavoitteista.

Nyt alkaneena vuonna Aku on 2v ja Martti 16v. Toisella on melkein koko elämä vielä edessä ja toinen alkaa taapertaa pikkuhiljaa sitä elämän loppupuoliskoa. Hevosten hyvinvoinnin kannalta sen ratsastajankin pitäisi olla jotensakin tasapainossa. Voin vain kuvitella miten leppäkeihäänä sitä lentelen Akun kyydistä, jos en pikkuhiljaa tartu itseäni niskasta kiinni. Eikä se tasapainottomuus siellä Martinkaan selässä varmasti hevosesta mukavalta tunnu.

Tulevana vuonna yritänkin siis raivata kalenterista aikaa liikkumiselle ilman hevosia (tai hevosten kanssa). Olohuoneen nurkassa lojuvat käsipainot sekä kahvakuulat saattaisivat kerätä vähemmän sitä pölyä, jos niitä joskus käyttäisi. Juoksulenkkaritkin on tällä hetkellä niin syvällä kaapin uumenissa, että varmaan katoavat Narniaan pikkuhiljaa. Jumppapallokin karkasi jo Akun huvitukseksi.

Kirjoitin lomani aikana aikataulun normaalista päivästäni. Se näyttää jotenkin tältä:
klo 06:30 Herätys + torkkunappi
klo 07:06 vihdoin pääsen ylös sängystä
klo 07:30 ulos ovesta ja autoon
klo 08:45 työpaikan ovesta sisään
klo 17:05 työpaikan ovesta ulos ja autoon
klo 18:15 tallinpihassa
klo 20:30 kotona sohvalla
klo 23:30 nukkumaan

Eihän tuossa ole järjen hiventäkään, oikeasti. Varsinkin tallittomina päivinä voitte laskea että tuo kotona sohvalla alkaa klo 18:00. Sen vuoksi muokkailin päiväohjelmaa vähän paremmaksi ja löysin niitä aukkoja, joissa voisi harrastaa jotain muutakin liikuntaa kuin ratsastusta.

klo 06:00 herätys ja ylös
klo 06:15 ulos ovesta ja lenkille
klo 07:00 suihkuun
klo 07:30 autoon ja töihin
klo 08:45-17:05 töissä
klo 18:15 tallilla
klo 20:30 kotona
klo 22:00 nukkumaan

Tallittomina päivinä tuon talliajan voi korvata vaikka toisella pidemmällä lenkillä tai lihaskuntojumpalla. Tai sitten sellaisina päivinä voi jättää aamulenkin välistä. Tuo aikataulu ei olisi edes mahdoton toteuttaa ja uskonkin, jos siihen pääsee kiinni, niin alle kuukaudessa siihen jää koukkuun.

Hevosiin liittyviä tavoitteita lähden purkamaan paremmin myöhemmin tässä kuussa. Molemmille toki on suunnitelmia ja jonkinlaisia tavoitteita. Suurin tavoite kuitenkin tälle vuodelle on saada minut parempaan kuntoon.

- Sisko

Sweet Thursday

Sweet Thursday, tai oikeammin suomeksi, torstai on toivoa täynnä. Kulunut sanonta, myönnetään, mutta sopii kyllä eilisiin fiiliksiin kuin nenä päähän. Tämä sanonta muuten tulee John Steinbeckin kirjasta, jonka otsikkona se toimii. Itse en kyseistä kirjaa olekaan lukenut, mutta voisi kai tuon joskus lukaista läpi, vaikka sitten kun on lomaa.

Martti on nyt suurinpiirtein viikon verran viettänyt vähän kevyempää elämää. Tämä johtuu ihan siitä, että viime viikolla keskiviikkona ja torstaina se oli aivan kamala ratsastaa. Varsinkin keskiviikkona. En tiedä osaatteko kuvitella hevosta, joka kulkee vasemmalle banaanina ja on samanaikaisesti rautakanki oikealle. Täysin vino siis. Kun lähdin tätä keskiviikkona korjaamaan, Martin ratkaisu oli juosta alta karkuun kipittäen pää ryntäissä, vaikka olisi löysä ohja. Keskiviikkona lopetin siihen, että sain hevosen rentoutumaan ja taipumaan molempiin suuntiin jokaisessa askellajeissa. Torstaina jatkoin samalla teemalla, rentona, rullaamatta ja taipuen molempiin suuntiin yhtä paljon. Homma ei ollut enää niin vaikeaa kuin keskiviikkona, mutta vaikeaa kuitenkin.

Selkeästi Martista huomasi noina kahtena päivänä, että nyt ei ollut kaikki ihan niin kivaa kuin normaalisti. Meiltä jäi tässä kuussa hieronta väliin, sillä hieroja ei uskaltanut tulla, kun edellisellä tallilla yllätyksenä oli tullut vastaan ihottumaa ja ilmeisen tarttuvaa sellaista. Johtopäätökseni ongelmista olikin, että herra on jostain jumissa. Näin ollen perjantain liikutus muuttuikin ohjasajoksi, jotta pääsisin näkemään vähän maastakäsin miten liikkuminen luonnistuu.

Viime sunnuntaina olin maastossa, tosin sitä ei kai voi kevyeksi kutsua, kun Martti kasvatti 10 jalkaparia mahan alle kun laukattiin ylämäkeä. Maanantaina isä ja äiti kävivät juoksuttamassa ja kävelyttämässä sen, tiistaina käveltiin taas, koska kenttä oli jäätynyt ihan kamalaksi koppuraksi. Keskiviikkona Mari kävi maastoilemassa, koska ennätti jo päivällä käymään. Minä palasin kentälle ratsastuksen merkeissä siis eilen, viikko edellisestä kerrasta.

Aloitin homman helpolla, eli käyntiä ja kevyttä ravia pidemmällä ohjalla. Halusin vain Martin venyttävän eteen tuntumalla ja ollen samalla rento ja taipuvan kulmissa ja ympyröillä pohkeen ympärille. Sama juttu ravailun jälkeen laukassa, rentona, edessä ja alhaalla taipuen. Laukassa sain pikkuisen olla tarkempi ulkoavuilla kuin käynnissä ja ravissa, ettei lapa lähetenyt huitelemaan omille teilleen kulmissa ja ympyröillä. Ravissa alkuun jouduin tarkkailemaan tahtia, sillä Martti olisi halunnut jäädä kipittämään selkä alhaalla lyhyttä askelta. Kun se aloitti kipittämisen, tein pienen puolipidätteen, että pääsin takaisin haluamaani tahtiin, jonka jälkeen pääsin pohkeella ratsastamaan taas askelta pidemmäksi kohti tuntumaa. Tämä ongelma korjaantui pikkuhiljaa, kun Martti lämpeni ja korjasin joka kerta maltillisesti sen tahdin takaisin.

Alkuverryttelyyn kulutin puolisen tuntia. Tämä sisälsi alkukäynnit sekä ravit ja laukat. Kännykkäni oli unohtunut tällä kertaa takin taskuun, niin vilkaisin aikaa sieltä. Tämä oli ihan hauska huomata, sillä minua on pidemmän aikaa kiinnostanut paljonko aikaa käytän verryttelyyn tai ylipäätänsä ratsastamiseen iltaisin viikolla.

Pienten välikäyntien jälkeen aloitin harjoitusravissa siirtymisten kanssa. Kolmikaarisella kiemuralla tein siirtymiset käyntiin aina keskihalkaisijalla, jonka jälkeen palasin takaisin raviin. Keskityin edelleen siihen, että Martti olisi rento ja pyöreä pidemmällä kaulalla sekä ravissa, siirtymisessä että käynnissä. Varsinkin siirtymisissä se helposti jää jäkittämään vastaan tipauttaen samalla selän alas. Kiemuran kaarteet taas käytin hyväkseni ja halusin sen rehellisesti taipuvan jalan ympärille. Kun tämä oli ravissa ok, tein muutaman pohkeenväistön sekä pitkällä sivulla avotaivutusta, että saisin vielä paremmin takajalat alle.

Jatkoin laukassa samaa kolmikaarista kiemuraa, tällä kertaa siirtymiset keskihalkaisijalla käyntiin ja uusi nosto. Laukassa keskityin erityisesti siihen, että taivutus oli hyvä, nosto rauhallinen mutta terävä ja laukka pyöri ja Martti oli minun kanssani kaarteissa ja siirtymissä. Tämä homma sai Martin pikkuisen hätäiseksi. Se ei olisi halunnut millään kävellä ja odottaa seuraavaa laukannostoa ja laukassa se ei olisi halunnut odottaa ja ottaa askeleita rauhassa. Huomasinkin ratsastavani todella paljon "ääneen", eli suusta pääsi miltei koko ajan jotain "hou", "whoa", "rauha" tyyppistä ääntelyä. Kun nostot ja käyntisiirtymiset olivat asialliset kumpaankin suuntaan ilman vouhkaamista, muutin jälleen tehtävää niin, että keskimmäinen kaarre tulikin vastalaukkaa. Tämä homma sujui odotuksiani paremmin ja mukaan mahtui ainoastaan yksi rikko. Muutoin pääsin keskittymään siihen, että vastalaukkakin pyörii, mutta ei leviä alta.

Kun vastalaukat sujuivat niin hyvin päätin vähän kaivaa verta nenästä ja tehdä laukanvaihdot kiemuralla aina keskihalkaisijan kohdalla. Mutta mitä vielä, Martti pysyi rentona, tahti ei muuttunut ja homma vaan rullasi. Okei, muutaman kerran vasemmasta oikeaan vaihto ei ollut puhdas, mutta se on ollut se meille vaikeampi aina. Tämän jälkeen loppuravit ja kiitokset hepalle.

Ratsastuksen jälkeen hymyilin. Vaikka parannettavaa on vielä paljon, niin pitkästä aikaa tuntui siltä että me ei olla Martin kanssa törmäyskurssilla. Kävely ja maastoilu on tehnyt siis paljon hyvää ja nyt näkyy vihdoin vähän valoa tunnelin päässä.

Ja koska syksy on tällä hetkellä näin ihanan pimeä, märkä ja kurainen, saatte katsella vanhoja kuvia. Katsotaan saisinko jonkun kameran kanssa tallille jos viikonloppuna sattuisi paremmat kelit.

- Sisko

Martin syysmasennus

Martti on nyt viime aikoina ollut jonkin verran alamaissa. Mitään järisyttävää muutosta siinä ei ole tapahtunut, mutta sen silmissä ei ole ollut sellaista normaalia "rauhaa". Se liikkuu normaalisti, ei ole mistään kipeä, kun käsin tunnustelee eikä jaloissakaan ole mitään huomauttamista. Olenkin miettinyt mistä tämä surumielisyys oikein johtuu. Eilen oli sentään vähän valoa tunnelin päässä ja vastassa oli iloisemman näköinen heppa.

Martti on viimein vaihtanut talvikarvaan. Se on itseasiassa todella pörröinen, vaikkei karva pitkää olekaan. Säiden ollessa kuitenkin suhteellisen lämpimät, se hikoilee aika paljon kun sitä ratsastaa. Tähän samaan kun lisää vielä sen, että kyljistä kuluu karvat (jälleen) pohkeen paikalta, niin ei ihme että kaveria ärsyttää.

Kuva kertoo kaiken? Ei tässä tapauksessa. Peruutuksen askel 1, kuolaimen takana. Katso seuraavaa kuva, niin näet, että kuva ei kerro koko totuutta.

Viime talvi oli myös ihan kammottava sen karvan suhteen. Koko ajan kului kyljistä kun ratsasti, oli sitten jalassa saappaat + kannukset, saappaat ilman kannuksia tai ei saappaita lainkaan. Jostain pitäisi siis löytää sellainen rehu, mikä tukisi karvapeitettä. Jouhet Martilla on kuitekin ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan, mikä aiheuttaa lisää ihmetystä, kun karva on niinkin huonoa.

Peruutuskuva 2. Edellisen kuvan jatkumo, seuraavaa askel, ei enää ollakaan siellä kuolaimen alla.

Martti syö tällä hetkellä kauraa, heinää (säilö+kuiva) sekä BH-kivennäistä. Tämän lisäksi olen nyt ajatellut pellavaa sisältävää rehua jossain muodossa. Ongelmaksi tulee se, että Martti tuskin suostuu syömään pellavalimaa, joten pellava pitäisi löytää sellaisessa mukavassa kuivassa muodossa. Tuo BH:n kivennäinen pitää hyvin sisällään hivenaineita ja vitamiineja, eli en näe niiden lisäämistä tarpeellisena. Ennemmin toivoisin pellavalla varmistavani sen, että kaikki ravintoaineet imeytyisivät hyvin. Aku itseasiassa syö yhtä pellavarehua, mitä ajattelin kokeilla Martille. Sitä ei tarvitse turvottaa, eli saattaisi maistua arvon herralle vähän paremmin.

Keskiravia. Tämä kuva oli pakko laittaa, koska kuvakulma saa Martin etupään näyttämään todella pieneltä ja takapuolen jättikokoiselta :)

Olen myös miettinyt jotain yrittituotetta tuohon pellavan kylkeen. Dodson & Horrelilla on esimerkiksi hyvältä kuulostava sekoitus, Glow & Show, mitä mietin pellavan kaveriksi. Sitä ei vain näytä mistään Suomesta saavan, kun maahantuojankaan nettisivulla siitä ei ole mainintaa. Eli jos jollain tiedossa vastaava tuote, otan ehdotuksia vastaan mielelläni tai jos tiedossa on paikka mistä tuota Dodson & Horrelin yrttisekoitusta saa suhteellisen helposti.

- Sisko

Traileripelkoa? Ei todellakaan.

Meille tuli tuossa elokuun alussa päähänpisto totuttaa Aku traileriin. Elokuun toisena viikonloppunahan Akun tallilla oli kilpailut, mihin Marttikin osallistui. Isä kävi viemässä Martin kotiin suorituksen jälkeen ja tuli sitten seuraamaan kilpailuja lisää trailerin ja vetoauton kanssa. Käytimme siis hyväksi sen, että traileri oli valmiiksi paikalla, ei tarvitsisi erikseen sitä treenaamista varten tuoda.

Hommaa helpottaaksemme otimme trailerista väliseinän kokonaan irti, saimme siis enemmän tilaa sisälle, jos tulisi jotain hämminkiä. Onneksi meidän trailerista sen saa helposti kokonaan pois. Toinen varotoimi, mikä tehtiin, oli se, että sivuovi pysyi visusti kiinni, ettei Aku saisi päähänsä yrittää sieltä ulos.

Minuahan ei kuvata kun päästä, sanoo Aku.

Traileri siis valmiina, ei kun hakemaan hevosta laitumelta. Tapanani on nyt ollut hakea Aku laitumelta, käydä harjaamassa se vesiboksissa ja sen jälkeen "hommiin". Periaatteessa siis sama rutiini kuin aikuisilla hevosilla. Tosin puuhailuiden jälkeen Aku pääsee suoraa takaisin laitumelle menemättä tallin kautta ja näin toimin nytkin. Lyhyt harjaushetki vesiboksissa ja sitten tutustumaan traileriin. Omalta osaltani olin tehnyt myös muutamia varotoimenpiteitä. Sormukset pois sormista, hanskat käteen ja silmälasit jätin harjakassiin.

Aku on niin kiva, kun se on aina ihan mukana kaikissa touhuiluissa. Nytkin se käveli reippaasti kohti traileria. Se tuli vierelläni aivan lastaussiltaan kiinni, mutta sitten jännitys sai vallan. Ai tuonnekko pitäisi? Se seisoi aivan tyynesti lastaussillan edessä "varpaat" kiinni sillassa, mutta ei rohjennut astua sillalle. Hetken päästä se uskaltautui vähän kuopaisemaan siltaa toisella etujalalla, hämmentyi kuuluneesta kumahduksesta ja peruutti kauemmas.

Niin, eikö sana kuulu? Mä tulen sitten lähemmäs niin et varmasti saa ku päästä kuvia.

Aku on tottunut kävelemään vastaavaa ramppia ylös ja alas, sillä tallissa on sellainen myös. Se mikä sitä eniten hämäsi lastaussillassa, oli varmasti maan ja lastaussillan kontrasti. Maa oli todella vaaleaa hiekkaa ja lastaussilta pikimusta. Olen huomannut tämän jännittämisen lattian/maan värien vaihtuessa ennenkin. Alkuun Akusta oli jännittävää, jos pesukarsinan lattia oli märkä ja näin ollen tummempi kuin muu käytävä. Myös soralta ruoholle siirtyminen oli jännittävää, kun raja niiden välissä oli terävä.

Hetken aikaa siinä lastaussillan edessä funtsattiin ilman sen kummempia apuvälineitä. Kun Aku alkoi näyttää siltä, että kiinnostus menee ihan mihin tahansa muualle kuin siihen hommaan mitä oltiin tekemässä, niin otettiin apukeinoja käyttöön. Tässä tapauksessa lastaussillalle ripoteltiin ruohoa ja takana olijat avittivat ettei Aku päässyt peruuttamaan sillalta paljon pois päin.

Ruohosta rohkaistuneena Aku jopa maistoi kerran lastaussiltaa. Mutta ei vielä ihan uskaltanut laittaa etusia sille. Akulla oli jännä tapa tutustua tähän outoon ramppiin. Se kauhoi molemmilla etusilla vuorotellen valtavilla liikkeillä, mutta ei jättänyt jalkoja sillalle. Hetken mietinnän ja kauhomisen jälkeen se vaan yksinkertaisesti päätti jäädä seisomaan bambina etuset sillalla ja takajalat maassa. Siinä se sitten katseli ympärilleen sen näköisenä, että hei, kattokaa, enks oo hieno. Pari maiskutusta ja varsa oli trailerissa. Seistiin siellä hetki, annoin muutaman herkkupalan ja peruutettiin ulos. Tai yritettiin peruuttaa, Aku nimittäin haistoi jotain mielenkiintoista trailerin seinästä ja tunki takaisin sisään.

Todistettavasti kasvanut. Aku ja sen 4v kaveri samalla vesisaavilla.

Käytiin vielä sitten kolmannenkin kerran trailerissa, ei mitään epäröintejä enää sillalla. Trailerissa se nuuhki seiniä ja vähän maistelikin ja seisoi niin rauhassa kuin nyt vuotias voi seistä. Sitten rauhassa peruuttaen ulos ja takaisin laitumelle. Superhieno pikkuheppa!

- Sisko

Takana urheileva tulevaisuus?

"Liikunta-ala vaihtui elämysmatkailuun. Sen jälkeen se elämysmatkailu vaihtui konttorirottailuun. Miten tästä eteenpäin?"

Norja, kesäkuu 2014

Olen aina pitänyt liikunnasta. Lapsena olen harrastanut voimistelua, pesäpalloa, salibandyä, ratsastusta, tennistä ja vaikka mitä. Ala-asteella mielestäni liikuntaa oli aivan liian vähän ja yläasteella liikunta olikin jo yksi suosikki aineistani. Lukioon siirtyessäni suoritin miltei kaikki mahdolliset liikunnan kurssit ja olin miltei varma, että haen liikunta-alalle jatko-opintoihin.

Toisin kuitenkin kävi, nyt istun tukevasti tietokoneella pyöreästi 7,5 tuntia päivässä töitä tehden, tähän aikaan saa lisätä sitten vapaa-ajalla käytetyn ajan koneen tai telkkarin edessä (miten tässä näin kävi, minustahan piti tulla elämysmatkailun ammattilainen?).
Nyt olen pistänyt merkille, että kyllä, se toimistotyö vie tehoa ratsastuksesta. Olkapäät painuvat eteen, ryhti on muutenkin huono ja ennen kaikkea se lihaskunto keskivartalossa ei ole sellainen kuin se joskus on ollut.

Kiiking-keinu. Tämä keinuminen menisi treenistä, sen verran kovin keskipakovoima pistää vastaan kun pitäisi saada kiikku ympäri.

Siispä on aika tarttua härkää sarvista ja luoda itselle treenikalenteri. Martilla se jo on. Miksi siis päästäisin itseänikään entistä huonompaan kuntoon? Kalenterin suunnittelua varten kaivelin esille kaikki vanhat lukion muistiinpanoni sekä oppikirjani. Käytin hyväkseni myös SRL:n ylläpitämää Ratsastajankunto.fi -sivustoa. Siellä on jopa valmiita kunto-ohjelmia ratsastajien oheisharjoittelua varten.

Lumikenkäretki Repoveden kansallispuistossa.

Mitä sitten pitää parantaa? Kaikkea.
Liikkuvuus on heikkoa, erityisesti niska-hartia seutu, lonkan koukistajat sekä reiden lähentäjät. Lihaskunto keskivartalossa on heikentynyt, tähän täytyy saada paljon parannusta. Se parantaa tasapainoa hevosen selässä. Aerobinen kunto on myös aika pohjalukemissa, joten lenkille on päästävä, jotta kestävyyskunto kehittyy.

Taitavat kärkikoirat. Husky-safari otsalampun valossa oli kieltämättä elämys.

Lihaskuntotreenin apuvälineiksi kotoa löytyy jumppapallo, käsipainot sekä kaksi kahvakuulaa. Näillä saa jo tehtyä monenlaisia ohjelmia, mikä on hyvä, koska kroppa tottuu treeniin, jos liikkeissä ei ole vaihtelevuutta.

Liikkuvuustreeneihin olen ajatellut ottaa vaikutteita joogasta ja pilateksesta, käyttää hyödykseni selättimiäni sekä ihan niitä tavallisia venytyksiä. Myös jumppapallolla saa tehtyä liikkuvuusharjoitteita.

Hiihtämässä Vuokatissa. Hiihto olisi todella hyvää treeniä, jos vain omistaisi sukset.

Aerobista treeniä teen enemmän viikonloppuisin, jolloin lenkille pääsee valoisaan aikaan. En tiedä mitään inhottavampaa kuin lenkkeillä pimeässä. Katuvalot eivät auta tähän ongelmaan laisinkaan kohdallani. Aerobiseen treeniin saatan silloin tällöin käyttää myös Jannen kuntopyörää. En ole sillä sen suuremmin innostunut polkemaan, sillä en saa säädettyä sitä millään mieleisekseni. Kesällä tietysti voi pyöräillä myös ulkosalla, joten pyöräily tulee ohjelmaan mukaan kelien salliessa.

Norjan kesäkuu, sulamisvesiä joessa, voin kertoa että oli kylmää.

Tästä lähdetään ja katsotaan kuin ratsastajan käy. Eipähän isäkään pääse enää sanomaan, etten tee mitään. Ajattelin käyttää tätä blogia myös omien treenien "päiväkirjana" ainakin jollain lailla, joten saatte päivitystä myös niistä.

Saitte nyt tällä kertaa nauttia matkailuaiheisista kuvista. Palaamme hevosaiheisiin kuviin ja tunnelmiin seuraavassa postauksessa.

- Sisko

Treenipäivitys/hurjastelua

Tällä kuluvalla viikolla ollaan taas päästy vähän treenaamisen makuun. Martti oli maanantaina oikein hyvällä tuulella, joka varmaan juontaa juurensa sunnuntain enemmän ja vähemmän kurittomiin sänkipeltolaukkoihin. Voi pojat sillä oli halu juosta!

Martista kuoriutui pieni villihevonen ja se onnistuikin heittämään minut alas, kun se päätti protestoida hidastamisesta. Muutama kenguruloikka peräkkäin ja kevyessä istunnassa ollut valmistautumaton kuski lumihangessa. Naureskellen nousin hangesta, hyppäsin uudelleen kyytiin ja lopetusaikeissa kun olin ollutkin, niin siirryin kentälle hieman ravaamaan loppuverryttelyksi.

Tässä vähän videomateriaalia laukkahevosesta:

Maanantaina palattiin koulutreenien pariin, jossa toteutettiin valmentajan ohjeita. Aloitin käynnissä pohkeenväistöillä, sen jälkeen vähän kevyttä ravia rennosti eteenpäin, kulmissa väistäen takaosaa ulos. Tämän jälkeen ravissa avotaivutusta, pohkeenväistöä ja päätinpä kokeilla kerran myös sulkutaivutusta.

Ohjelmaan kuului myös paljon siirtymisiä ravi-käynti-ravi, niin että käyntiä ei tullut kuin 1-3 askelta, jonka jälkeen uudelleen raviin. Tällä harjoituksella halusin saada Martin takajalat töihin ja tulivathan ne sieltä. Siitä siirryttiin laukkaan, jossa tein muutaman loivan kiemuran sekä vähän avotaivutuksia.

Kenguruloikat tulossa...

Takaisin raviin ja kokeilin muutaman keskiravipätkän. VAU! Fiilis oli huikea. Pidennys lähti oikeasti takajaloista ylös ja eteenpäin, ja nyt mukana oli myös selkä, sillä pystyin istumaan kyydissä ilman suurempia ongelmia. En olekaan pitkään aikaan saanut irti tuota keskiravia (laiska kun olen).

Vaikka Martti oli hyvä, olisin halunnut ratsastaa sitä vähän enemmän eteenpäin. Oikeastaan vasta tuossa keskiravissa sain ratsastettua kunnolla eteen. Se miksi kaasua käytin näin säästeliäästä, oli kenttä. Se oli ihan ok, mutta kuitenkin sen verran liukas, ettei esimerkiksi laukkaa ollut mitään järkeä ratsastaa eteen. Piti siis olla aika varovasti, ettei menty kulmissa nurin. Myöskään pieniä voltteja ei voinut edes ajatella ratsastavansa.

Torstaina meillä piti olla estevalmennus, mutta se peruuntui. Onneksi helmikuulle on tiedossa pari valmennusviikonloppua muualla kuin "kotimaneesissa", jos suunnitelmat vain onnistuvat. Se on hyvää treeniä ajatellen kilpailukautta. Pääsee vieraaseen paikkaan hyppäämään ilman ratsastajan kisajännitystä. Samalla saadaan ehkä ohjeita siihen hevosen rauhoittamiseen kisapaikalla.

Täyttä laukkaa!

Estevalmennuksen sijaan jatkoin torstaina siitä mihin maanantaina jäin. Tosin Martti oli kävelypäivän jälkeen hieman räjähtävällä tuulella. Asiaa ei tietysti auttanut ollenkaan kova tuuli, joka osui kentälle. Tein paljon siirtymisiä, väistöjä ja taivutuksia. Tästä huolimatta koko ajan Martti oli joko hidas jalalle tai sitten reagoi siihen liikaa, kun jalkaa käytti vahvemmin. En löytänyt mitään siitä välistä, vaikka muutama parempikin pätkä tuli. Laukan sai miltei unohtaa kokonaan, sillä sitä olis pitänyt päästä ratsastamaan eteen. Muutaman noston tein, mutta sen jälkeen totesin että se tarvitsee niin paljon työtä, mitä liukkaalla pohjalla ei voi tehdä ja luovutin sen kanssa.

Lauantaina olisi sitten taas maastoilun vuoro, ajattelin tehdä siitä tavan. Se on hevoselle kuitenkin mukavaa vaihtelua ja saa purkaa paremmin energiaansa kuin kentällä pyöriessä. Myös ratsastajan hermo lepää työviikon jälkeen metsässä. Josko löydettäisi myös jokin laukkapätkä, että saataisi vähän päästellä menemään taas.

Tämä kuva onkin jäänyt julkaisematta. Martti todella sai oman piparitalon jouluksi.

Toivottavasti kelit täällä etelässä päättäisivät muuttua joko reilusti lämpimämmiksi tai sitten reilusti kylmemmiksi lumisateen kera, että kenttä paranisi. Se on edelleen sellainen, että saa ratsastaa kieli keskellä suuta, jotta pysyy pystyssä, vaikkei se peilijäässä tai hirvittävän kova olekaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä kovin lupaavalta.

- Sisko

Valmennusviikonloppu, päivä 2

No niin, nyt on toisenkin valmennuspäivän videot käyty läpi ja muokattu. Tässä tuon toisen valmennuspäivän saldoa.

Vaihdoin Martille sunnuntaille hieman ohuemman kolmipalan, koska halusin saada oikeasti ne pidätteet läpi nopeammin. Tiedossa nimittäin oli ratatreeniä, jolloin homma pitää olla hallussa. Eihän kuolaimella periaatteessa ole niin suurta merkitystä, käden pitäisi vaan olla nopeampi. Ehkä se vaikutus sitten enemmän on ratsastajan pääkopan puolella.

Toiseen päivään olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen. Päästiin todellakin sinne hevosen että ratsastajan epämukavuusalueelle saakka. Kuitenkin selvittiin tehtävistä suurinpiirtein hyvin. Se mitä pitää parantaa edelleen, on oma reaktionopeus. Niin ja lisää treeniä niille kapeammille esteille, se kapea tippui miltei joka kerta.

Vähän itseä jäi harmittamaan turha sekoilu sarjalla toisella radalla. Jos kuski olisi ollut nopeampi ja tukenut, niin todennäköisesti ei oltaisi keilattu siellä. Kuten tippumiseni jälkeen videolta näkee, meni Martilla hieman sisu kaulaan ja siitä tuli ylivarovainen. Se on sille aika tyypillistä. Se ei ole missään mielessä rohkea hevonen, vaan tarvitsee tukea. Tähän kun lisätään se, että ollaan tuossa korkeudessa Martin kykyjen ylärajalla, niin pienetkin virheet kostautuvat.

Nyt täytyy vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen, käydä ostamassa uusi kypärä ja treenata lisää. Ei ne nyt niin kaukana ne 110 cm radat ole, ottaen huomioon että Martilla oli ennen tätä viikonloppua hyppäämisessä taukoa kolmisen viikkoa.

- Sisko

Valmennusviikonloppu, päivä 1

Ajattelin ensin että olisin kirjoittanut valmennusviikonlopusta yhden postauksen. Videoiden muokkaaminen kuitenkin osoittautui ajattelemaani hitaammaksi, kiitos jumittavan koneen. Teenkin siis molemmista päivistä oman postauksensa.

Kerrankin valmennukset olivat viikonloppuna, joten nyt on olemassa videomateriaalia. Paljon. Olen yrittänyt tiivistää yhteen videoon ensimmäisen päivän tehtävät.

Ensimmäisenä päivänä, eli eilen, ohjelmassa oli enemmän puomeja ja pieniä esteitä. Haluttiin hakea hevoset pehmeiksi, pyöreiksi ja tahdikkaiksi sekä kuuntelemaan hyvin apuja. Martti oli vahvasti tätä ajatusta vastaan, se olisi halunnut vain mennä kovaa ja korkealta. Niin ja pidätteet oli sen mielestä tarkoitettu vain nössöille ratsastajille, sillä se oli aivan kuuro puolipidätteille ja välillä vähän isommillekin pidätteille. Mikä harmittaa eniten, oli se, että en oikeastaan saanut tätä ongelmaa korjattua koko tuntina. Viimeiselläkin radalla homma oli enemmän selviytymistä ongelman kanssa, kuin sen korjaamista kunnolla, vaikka se olikin paras mitä saatiin aikaiseksi.

Tuo pidättämisen ongelma on näkyvillä videollakin, siellä muutamassa kohdassa radalla tulee siirtymisiä jopa pysähdykseen saakka ja yksi ravisiirtymä menee täysin pipariksi kun joudun ottamaan ns. kunnolla kiinni. Mutta, kuten valmentajankin totesi, on hyvä, että Martti on menossa itse. Nyt täytyy vaan saada lisää hienosäätöä siihen kaasuun ja jarruun.

Sunnuntain valmennukseen meninkin vähän epäilevänä, mutta siitä saatte videomateriaalia myöhemmin, kun saan kaiken materiaalin muokattua lyhyempään muotoon.

- Sisko

Torstain esteet/puomit

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Oli kiva taas nousta Martin kyytiin viime torstaina, viimeksi ratsastin sillä toissa viikon maanantaina. Silloin kenttä oli jäässä ja ratsastinkin puolikuun valossa derbykentällä. Siellä näki yllättävän hyvin, kun maassa oli vähän lunta ja puolikas kuu paistoi pilvettömältä taivaalta.

Menin vähän suunnitelmien vastaisesti estevalmennukseen. Olin vielä tallille tullessani sitä mieltä, että menen köpöttämään kentälle. Toisin kuitenkin kävi, minut saatiin ylipuhuttua. Kamat niskaan ja maneesille siis.

Mopo ja minä, silloin kun homma luisti, vuonna 2011

Aloitettiin verryttely toisessa päädyssä pääty-ympyrällä ravissa. Ensin raviin tahti, sitten lisättiin voltteja ja siirtymisiä ravissa. Ja lopulta näiden lisäksi muutama kavaletti. Molemmat suunnat verryteltiin samaan tapaan.

Ravista vaihdettiin laukkaan ja meille Martin kanssa tuli tehtäväksi kaikki neljä puomia ympyrällä. Välit piti ratsastaa rennolla kädellä, mutta niin monella askeleella kuin mahdollista. Välillä kavalettien väliin tehtiin siirtymisiä raviin tai käyntiin. Siirtymisien piti olla tarkkoja, teräviä ja ennen kaikkea rennolla kädellä. Samalla piti muistaa pitää olkapäät suorassa, takana ja muutenkin se ryhti parempana kuin toimiston työpöydän edessä. Oli kyllä taas sellainen Quasimodo-fiilis ratsailla, ettei ole tosikaan.

Kun pääty-ympyrällä saatiin asia rullaamaan, siirryttiin tekemään rataa.  Ensin kavaletti lyhyen sivun alusta. Sieltä kaareva tie ympyrän "kolmannelle" kavaletille, mistä 3 laukkaa ja okseri. Okserilta kaareva linja pitkän sivun lopussa olevalle kavaletille. Lyhyen sivun ja kulman ympäri, ristikko diagonaalilla ja kaareva linja toiselle ristikolle pitkän sivun lopussa.  Noin 4 laukan päässä oleva ensimmäinen kavaletti uudelleen, heti perään ympyrän "toinen" kavaletti, josta jatkettiin pitkän sivun päässä olevalle okserille. Paljon linjoja, paljon tekemistä.

Tultiin Martin kanssa rata 4 kertaa, ja sen lisäksi vielä korjattiin joko alkuosa tai loppuosa, missä oli tullut virheitä. Jos viime tunnin jälkeen fiilikset oli hyvät, niin nyt ne eivät taas ole.

Toivon että tämä piirros vähän selventää meidän tekemää harjoitusta. Valitettavasti Paintillä ei saa kovin hyvän näköistä ratapiirrosta, joka johtuu kirjoittajan kädettömyydestä.

Martti yritti koko tunnin harata vastaan kaikin tavoin. Alkutunnista se yritti ympyrällä pungeta ulos lapa edellä, laukassa ympyrällä se sitten ei taipunut ja tuli sisäjalkaa vasten. Siirtymisissä siitä tuli kuuromykkä, eikä pienet pidätteet tuntuneet menevän millään jakeluun. Tämän jälkeen vuorossa oli ryntäily ja kuurous pidätteille jatkui. Ensimmäisellä radalla oli vuorossa yhdistelmä ryntäilyä, ohjaan kiinni puremista ja pohkeen taakse jäämistä. Hyvin mielenkiintoinen kombinaatio. Valmentajan toteamus oli se, että Martti oli tänään aika nihkeä. En voinut olla muuta kuin samaa mieltä.

Onneksi Martin luottohieroja tulee parin viikon sisällä. Saa taas käydä hevosen läpi turvasta hännänpäähän. Oma arvaukseni on se, että jotain pientä jumitusta löytyy selästä tai lautasilta. Siihen saakka kunnes hieroja tulee, täytyy tehdä paljon jumppaa, maastokävelyä ja ylipäätään liikuttaa kaveria rauhallisesti ja välttää sitä suurinta kokoamista. Niin, ja vihdoin totuttaa Martti siihen, ettei solarium hyökkää päälle, vaikka se surisee ja tulee katosta alemmas.

- Sisko