Tallikilpailut sänkipellolla

Toissa viikonloppuna olisi olleet sekä Kyvyt Esiin -finaali sekä Laatuarvostelu Ypäjällä. Minulla oli suunnitelmana mennä katsomaan niitä, mutta homma kariutui siihen, etten yksinkertaisesti jaksanut lähteä ajamaan. Tämä on pitkän duunimatkan syytä, jos istuu arkena jo muutenkin yli 2 tuntia päivässä auton ratin takana, niin viikonloppuna sitä haluaa välttää aika pitkälti. En siitä ajamisesta kuitenkaan niin paljon pidä.

Martti the pituushyppääjä.

Lauantaina kävin touhuilemassa molempien hevosten kanssa, Martin kanssa harjoiteltiin sunnuntain tallikilpailuihin Marin kanssa ja Aku keskittyi taas lastausharjoituksiin. Lastausharjoituksista kuulette myöhemmin lisää, tällä kertaa keskityn vaan noihin tallikilpailuihin.

Sunnuntai oli aivan mahtava päivä kisoille. Aurinko paistoi ja kuivan kirpakka ilma oli juuri otollinen siihen että hevosetkin olivat normaalia vireämpiä. Koska tallikisoissa estekorkeudet olivat varsin maltillisia (max. 90 cm) niin hevoset saivat osallistua kolmen eri ratsastajan kanssa.

Kilpailut käytiin tänä vuonna sänkipellolla, kiitos mahtavien syyskelien. Perinteinen esterata se ei ollut, mukaan mahtui vähän erilaisia tehtäviäkin. Esimerkiksi toiselle esteelle johti puomeista ja kukkalaatikoista tehty noin 15 metrin kuja. Rata oli sama kaikille. Estekorkeus, 2 esteelle johtavan kujan leveys sekä pujotteluvälien pituus vaihtelivat vähän luokan vaativuuden mukaan. Koska kisat olivat ennen kaikkea sellaiset hyvän mielen kisat, mihin kaikki voisivat osallistua, olivat luokkakorkeudet sen mukaiset. Voin kertoa, että kyllä oli ihan riittävästi tekemistä minullakin tuossa radassa, kun Martti hieman innostui hommasta.

Mari ja Olli olivat suorituksensa siis tehneet ennen minua, kun menivät helpommassa luokassa. Herra Martti kuitenkin päätti, että nyt kun emäntä kiipeää kyytiin niin nyt mennään eikä meinata. Tai sitten ollaan Martin kanssa yhtä lahopäitä molemmat ja kiihdytetään toinen toisiamme vaan enemmän. Marin ja Ollin kanssa se malttoi nimittäin tehdä ihan asialliset, joskin reippaan letkeät radat, mutta minun kanssani se oli yli 10 sekuntia nopeampi. Tässä vielä video:

Tuon viikonlopun jälkeen oli kyllä hyvä mieli ja ne perinteiset räntäsateet loka-marraskuussa tuntuvat todella kaukaiselta ajatukselta. Sieltä ne on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia, mutta eiköhän taas tämäkin muisto ole jotain sellaista, mikä auttaa pahimman kaamoksen yli.

- Sisko

Treenipäivitys/hurjastelua

Tällä kuluvalla viikolla ollaan taas päästy vähän treenaamisen makuun. Martti oli maanantaina oikein hyvällä tuulella, joka varmaan juontaa juurensa sunnuntain enemmän ja vähemmän kurittomiin sänkipeltolaukkoihin. Voi pojat sillä oli halu juosta!

Martista kuoriutui pieni villihevonen ja se onnistuikin heittämään minut alas, kun se päätti protestoida hidastamisesta. Muutama kenguruloikka peräkkäin ja kevyessä istunnassa ollut valmistautumaton kuski lumihangessa. Naureskellen nousin hangesta, hyppäsin uudelleen kyytiin ja lopetusaikeissa kun olin ollutkin, niin siirryin kentälle hieman ravaamaan loppuverryttelyksi.

Tässä vähän videomateriaalia laukkahevosesta:

Maanantaina palattiin koulutreenien pariin, jossa toteutettiin valmentajan ohjeita. Aloitin käynnissä pohkeenväistöillä, sen jälkeen vähän kevyttä ravia rennosti eteenpäin, kulmissa väistäen takaosaa ulos. Tämän jälkeen ravissa avotaivutusta, pohkeenväistöä ja päätinpä kokeilla kerran myös sulkutaivutusta.

Ohjelmaan kuului myös paljon siirtymisiä ravi-käynti-ravi, niin että käyntiä ei tullut kuin 1-3 askelta, jonka jälkeen uudelleen raviin. Tällä harjoituksella halusin saada Martin takajalat töihin ja tulivathan ne sieltä. Siitä siirryttiin laukkaan, jossa tein muutaman loivan kiemuran sekä vähän avotaivutuksia.

Kenguruloikat tulossa...

Takaisin raviin ja kokeilin muutaman keskiravipätkän. VAU! Fiilis oli huikea. Pidennys lähti oikeasti takajaloista ylös ja eteenpäin, ja nyt mukana oli myös selkä, sillä pystyin istumaan kyydissä ilman suurempia ongelmia. En olekaan pitkään aikaan saanut irti tuota keskiravia (laiska kun olen).

Vaikka Martti oli hyvä, olisin halunnut ratsastaa sitä vähän enemmän eteenpäin. Oikeastaan vasta tuossa keskiravissa sain ratsastettua kunnolla eteen. Se miksi kaasua käytin näin säästeliäästä, oli kenttä. Se oli ihan ok, mutta kuitenkin sen verran liukas, ettei esimerkiksi laukkaa ollut mitään järkeä ratsastaa eteen. Piti siis olla aika varovasti, ettei menty kulmissa nurin. Myöskään pieniä voltteja ei voinut edes ajatella ratsastavansa.

Torstaina meillä piti olla estevalmennus, mutta se peruuntui. Onneksi helmikuulle on tiedossa pari valmennusviikonloppua muualla kuin "kotimaneesissa", jos suunnitelmat vain onnistuvat. Se on hyvää treeniä ajatellen kilpailukautta. Pääsee vieraaseen paikkaan hyppäämään ilman ratsastajan kisajännitystä. Samalla saadaan ehkä ohjeita siihen hevosen rauhoittamiseen kisapaikalla.

Täyttä laukkaa!

Estevalmennuksen sijaan jatkoin torstaina siitä mihin maanantaina jäin. Tosin Martti oli kävelypäivän jälkeen hieman räjähtävällä tuulella. Asiaa ei tietysti auttanut ollenkaan kova tuuli, joka osui kentälle. Tein paljon siirtymisiä, väistöjä ja taivutuksia. Tästä huolimatta koko ajan Martti oli joko hidas jalalle tai sitten reagoi siihen liikaa, kun jalkaa käytti vahvemmin. En löytänyt mitään siitä välistä, vaikka muutama parempikin pätkä tuli. Laukan sai miltei unohtaa kokonaan, sillä sitä olis pitänyt päästä ratsastamaan eteen. Muutaman noston tein, mutta sen jälkeen totesin että se tarvitsee niin paljon työtä, mitä liukkaalla pohjalla ei voi tehdä ja luovutin sen kanssa.

Lauantaina olisi sitten taas maastoilun vuoro, ajattelin tehdä siitä tavan. Se on hevoselle kuitenkin mukavaa vaihtelua ja saa purkaa paremmin energiaansa kuin kentällä pyöriessä. Myös ratsastajan hermo lepää työviikon jälkeen metsässä. Josko löydettäisi myös jokin laukkapätkä, että saataisi vähän päästellä menemään taas.

Tämä kuva onkin jäänyt julkaisematta. Martti todella sai oman piparitalon jouluksi.

Toivottavasti kelit täällä etelässä päättäisivät muuttua joko reilusti lämpimämmiksi tai sitten reilusti kylmemmiksi lumisateen kera, että kenttä paranisi. Se on edelleen sellainen, että saa ratsastaa kieli keskellä suuta, jotta pysyy pystyssä, vaikkei se peilijäässä tai hirvittävän kova olekaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä kovin lupaavalta.

- Sisko