Tallikilpailut sänkipellolla

Toissa viikonloppuna olisi olleet sekä Kyvyt Esiin -finaali sekä Laatuarvostelu Ypäjällä. Minulla oli suunnitelmana mennä katsomaan niitä, mutta homma kariutui siihen, etten yksinkertaisesti jaksanut lähteä ajamaan. Tämä on pitkän duunimatkan syytä, jos istuu arkena jo muutenkin yli 2 tuntia päivässä auton ratin takana, niin viikonloppuna sitä haluaa välttää aika pitkälti. En siitä ajamisesta kuitenkaan niin paljon pidä.

Martti the pituushyppääjä.

Lauantaina kävin touhuilemassa molempien hevosten kanssa, Martin kanssa harjoiteltiin sunnuntain tallikilpailuihin Marin kanssa ja Aku keskittyi taas lastausharjoituksiin. Lastausharjoituksista kuulette myöhemmin lisää, tällä kertaa keskityn vaan noihin tallikilpailuihin.

Sunnuntai oli aivan mahtava päivä kisoille. Aurinko paistoi ja kuivan kirpakka ilma oli juuri otollinen siihen että hevosetkin olivat normaalia vireämpiä. Koska tallikisoissa estekorkeudet olivat varsin maltillisia (max. 90 cm) niin hevoset saivat osallistua kolmen eri ratsastajan kanssa.

Kilpailut käytiin tänä vuonna sänkipellolla, kiitos mahtavien syyskelien. Perinteinen esterata se ei ollut, mukaan mahtui vähän erilaisia tehtäviäkin. Esimerkiksi toiselle esteelle johti puomeista ja kukkalaatikoista tehty noin 15 metrin kuja. Rata oli sama kaikille. Estekorkeus, 2 esteelle johtavan kujan leveys sekä pujotteluvälien pituus vaihtelivat vähän luokan vaativuuden mukaan. Koska kisat olivat ennen kaikkea sellaiset hyvän mielen kisat, mihin kaikki voisivat osallistua, olivat luokkakorkeudet sen mukaiset. Voin kertoa, että kyllä oli ihan riittävästi tekemistä minullakin tuossa radassa, kun Martti hieman innostui hommasta.

Mari ja Olli olivat suorituksensa siis tehneet ennen minua, kun menivät helpommassa luokassa. Herra Martti kuitenkin päätti, että nyt kun emäntä kiipeää kyytiin niin nyt mennään eikä meinata. Tai sitten ollaan Martin kanssa yhtä lahopäitä molemmat ja kiihdytetään toinen toisiamme vaan enemmän. Marin ja Ollin kanssa se malttoi nimittäin tehdä ihan asialliset, joskin reippaan letkeät radat, mutta minun kanssani se oli yli 10 sekuntia nopeampi. Tässä vielä video:

Tuon viikonlopun jälkeen oli kyllä hyvä mieli ja ne perinteiset räntäsateet loka-marraskuussa tuntuvat todella kaukaiselta ajatukselta. Sieltä ne on kuitenkin tulossa kovaa vauhtia, mutta eiköhän taas tämäkin muisto ole jotain sellaista, mikä auttaa pahimman kaamoksen yli.

- Sisko