Mitä miettii Martti?

*sarkasmi alkaa*Varoitus! Teksti sisältää paljon hevosen inhimillistämistä viihdetarkoituksessa. Jos koet sen loukkaavaan mielipiteitäsi, olet väärässä paikassa. Paina siis selaimestasi "Back" tai "X". *sarkasmi loppuu*

Ensivaikutelma vierailla on Martista usein sellainen tylsä, hidas ja rauhallinen sekä laiska. Oikeasti, mitenkään tuntihevosia väheksymättä, Martti muistuttaa vanhaa tuntihevosta, kun sitä taluttaa tai kävelee alku-/loppukäyntejä. Kun siihen tutustuu tarkemmin, löytää pinnan alta ihan erilaisen hevosen. Olen monesti ajatellut että mitähän ihmettä siellä sen päässä oikein liikkuu, olisi kiva päästä kuulemaan (ymmärtämään) mitä se ajattelee.

Martti tyypillisimmillään. "Raahaudun täällä selän takana niin kaukana kun naru/ohjat antavat periksi"

Sen perusolemus kiteytyy aika lailla tähän:
"Mikäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa...heeei, tuolla on sapelihammastiikeri, moro! Ai sori, se olikin vaan orava, ei tässä nyt niin kiire ollutkaan."

Tämä on siis normaalipäivä. Noita "tiikereitä" se näkee harvemmin, mutta silloin tällöin. Tämä paikalta poistuminen kestää noin 0,5 sekuntia, kunnes se tajuaa että nyt tuli taas reagoitua liikaa. Sitten se huokaisee ja jatkaa korvat lörppyen matkaa. Normaalina päivänä ratsastaminen on mukavaa. Kaikki ei välttämättä suju heti ja helposti, mutta hetken kun jotain työstää, niin se paranee.

Entäs sitten ne epänormaalit päivät? Tai en tiedä voiko puhua epänormaaleista, koska näiden päivien tulo on aikalailla ennalta arvattavissa. Löytyy jurotuspäivä, pöljäilypäivä sekä halipäivä. Niin ja harvemmin esiintyvä innostumispäivä. Sitten löytyy erilaisia mielentiloja, jotka esiintyvät lähinnä noina normipäivinä. Esteillä sillä on esimerkiksi välillä sellainen "kyllä mä tiedän mitä mä teen"-mielentila, jolloin lähestymiset menevät penkin alle, kun hevonen haluaisi tehdä oman ratkaisunsa, joka on eri mitä ratsastaja haluaa.

Martin jurotusilme näyttää jotensakin tältä.

Jurotuspäivänä Martin mielestä kaikki on inhottavaa. Näinä päivinä sille harvemmin maistuvat mitkään herkut mitä tarjotaan (poislukien piparit). Se myös huokailee yleensä paljon ja vaan, noh, jurottaa. Jurotuspäivänä on turha ajatellakaan tekevänsä mitään vaativaa tai harjoitella jotain uusia juttuja, homma ei mene kuin "tappeluksi". Hevonen hangoittelee vastaan ja sehän ei sitten vie hommaa eteenpäin ollenkaan. Näinä päivinä on parempi yrittää tehdä jotain Martin mielestä kivaa, eli mennä maastoon, hypätä tai vaan kevennellä vähän pidemmällä ohjalla ja laukata kevyessä istunnassa.

Mari on useasti tällaisina päivinä tuskaillut sen kanssa aiheesta peruutus. Pysähtyminen sujuu hyvin, mutta kun pyydetään peruutusta ei hevosessa tapahdu mitään. Se vain seisoo paikallaan korvat ratsastajaa kohti juro ilme naamallaan ja näyttää juuri siltä, että tekeytyy kuuromykäksi. Kun joku kävelee paikalle koskettaa Marttia lapoihin se peruuttaa. Välillä ei tarvitse edes koskettaa, vaan riittää että kävelee viereen. Tähän myös huomio, että seuraavana päivänä Martti sitten saattaa taas peruuttaa ilman mitään ongelmia, samoilla avuilla mitä yritettiin jurotuspäivänä.

Ne pöljäilypäivät ovat sitten oma lukunsa. Eilen oli sellainen. Olosuhteen olivat varsin otolliset ja ajattelinkin että mitäköhän on tiedossa. Menin illalla tallille, oli hämärää, kova tuuli ja tihkusade. Hevoset oli otettu kelin vuoksi hieman normaalia aikaisemmin sisään, joten minua vastassa karsinassa oli varsin nyrpeän näköinen hepo. Ensin vaikutti, että eilinen olisi ollut halipäivä, sen verran iholle Martti tunki kun harjasin. Mutta ehei. Kun vein sen tallista ulos, kaksi askelta ja huomasin että tänään on pöljäilypäivä ja kirosin mielessäni sen, että olin päättänyt mennä ilman satulaa. Martti steppaili vieressäni ja kun nousin selkään tunsin miten jännittynyt se oli.

Pöljäilypäivänä siis kaikki, aivan kaikki on todella jännittävää. Martti tuhisee, pörisee ja tuijottaa. Sitten kun siltä pyytää jotain töitä, se jännittyy entisestään. Näinä päivinä homman tavoite on saada se rennoksi. Pöljäilypäivinä se myös reagoi apuihin todella hitaasti. Sitten joudut pyytämään enemmän ja sen jälkeen tulee jättimäinen reaktio. Nice. Eli ei ole sellaista välimuotoa ollenkaan. Näinä päivinä ovat siis pelottavia ne asiat, mistä on edellisenä päivänä kävelty löysin ohjin rentona ohi.

Halipäivät ovat kivoja, tosin yleensä näinä päivinä ei tekisi mieli lähteä tallilta ollenkaan, kun Martti jää katsomaan perään. Näinä päivinä se oikein nauttii rapsutuksista, tulee oikein kerjäämään niitä ja on muutenkin touhuissa mukana. Halipäivinä on itseasiassa kiva ratsastaa, koska silloin yleensä homma sujuu juuri niin hyvin kun ratsastaja ratsastaa.

Innostumispäivää puolestaan ei näe hirvittävän helposti Martista muuta kuin ratsastaessa. Nämä ovat päiviä kun kaikki vaan onnistuu ja olo tuntuu siltä että alla on GP-tason ratsu (este tai koulu), vaikka todellisuudessa ollaan kaukana siitä. Innostumispäivänä myös maastoilu on mahtavaa, koska silloin tulee vain sellainen olo että on yhtä sen kanssa. Metsätien laukkaaminen tällaisena päivänä on tähtihetkiä ratsastajalle, kun ei tarvitse kun ajatella jarruttamista/kiihdyttämistä ja se on jo tapahtunut.

Innostumispäivästä hyvä esimerkki oli itseasiassa nuo tallikilpailut. Tosin innostumispäivänä oli tällä kertaa "mennään täysiä"-mielentila, jonka vuoksi jarrut ei aina niin toimineet. Kaikki muu sujui kyllä todella hyvin.

Siinäpä sitä variaatiota. Näihin päiviin siis tosiaan liittyy Martissa vielä kaikenlaisia eri asteisia mielentiloja, jotka tuovat oman mausteensa siihen miten se käyttäytyy. Joskus esimerkiksi innostumispäivään liittyy "olen hyvin jännittynyt"-mielentila, jolloin se ei oikeastaan pelkää mitään yksittäistä asiaa, on vaan kovin tuhiseva ratsastuksen alkuun. Ota näistä sitten selvää.

- Sisko