Mistä tiedän että on kevät?

Minulle varma kevään merkki on se, että tekemistä on enemmän kuin aikaa. Luulin että tänä keväänä tahti olisi "siviilielämässä" hieman rauhallisempi kuin työelämässä, mutta mitä vielä. Tämän kiireen kanssa eläessä jää tekemättä ne asiat, mitkä eivät ole niin tärkeitä, kuten blogin kirjoittaminen.
Tässä kuitenkin nopeasti hevosten kuulumiset ja lähitulevaisuuteen suunnitellut kuviot.

Martti on pikkuhiljaa taas pääsemässä talven jälkeen töiden makuun. Kenttä ennätti tuossa jokin aika sitten jo kerran sulaa, että siinä pääsi ratsastamaan kunnolla, mutta jäätyi uudelleen pakkasten tultua. Nyt kuitenkin näyttäisi säätiedotteidenkin muodossa paremmalta ja kenttä oli jo eilen toisesta päästään kuiva ja hyvä. Kerkeeväisenä ollaan sen kanssa oltu, kun pari viikkoa sitten käväistiin oman seuran rataharjoituksissa ja viime perjantaina Riders Innissä hyppäämässä. Lupaan kirjoittaa Riders Innin kisoista oman postauksensa, kun saan kuvat ja videot kuntoon!

Martin näkemys karvanhoidosta, se vissiin kuvittelee olevansa virtahepo.

Martin osalta suunnitelmat tämän kevään ja kesän suhteen ovat levällään kuin Leppäsen eväät. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä, etten ole päässyt esteilläkään valmentautumaan tänä talvena kunnolla, puhumattakaan sitten siitä kouluratsastuksen osasta. Todennäköisesti käydään jossakin pienissä kisoissa omaksi iloksi ilman mitään sen kummoisempaa estekorkeus tavoitetta tai muuta. Katsotaan siis rauhassa ja jos eteen tulee kivoja kisoja, niin aikataulujen natsatessa lähdetään kisaamaan. En siis ajatellut ottaa mitään stressiä aiheesta.

Aku puolestaan on toipunut ruunauksesta todella hyvin ja narun päässä pomppiva ilmapallo on ulkoiluluvan saatuaan taas taantunut laamaksi. Eilen sain myös pienen läpimurron sen jalkojen pesun suhteen, kun se antoi kaataa kauhasta vettä takajalalle ilman potkimista. Kauhaa käytin apuna ihan sen vuoksi, että sen kanssa pääsee nopeammin väistämään eikä tarvitse pelätä että minä tai hevonen kompastuu letkuun. Kengittäjältäkin Aku on ennättänyt ruunauksen jälkeen saamaan kehuja siitä, kuinka hyvin se jaksaa seistä jalkoja vuoltaessa. Sen kanssa kaikki näyttää edelleen siis hyvin valoisalta.

Sneak peak! Riders Innissä meni ihan hyvin.

Akun keväälle on tiedossa enemmänkin tapahtumia. Ensi viikolla treenataan vielä viimeisen kerran irtohyppäämistä ennen Kyvyt Esiin -karsintoja. Ensimmäinen karsinnoista pidetään huhtikuun puolivälissä ja toinen huhtikuun viimeisellä viikolla. Pikkuheppa saakin siis ruveta totuttelemaan kiillotusaineeseen, letittämiseen ja ennen kaikkea vieraisiin hevosiin omalla kotipihalla. Kesän Aku saa viettää laitumella ja syksyllä sitten on taas tiedossa ainakin Hippoksen näyttely.

Yritän ottaa itseäni hieman niskasta kiinni tänne kirjoittamisen kanssa. Nyt kun on kuitenkin tapahtumia tiedossa, niin olisi mistä kirjoittaa.

- Sisko

Kasvaminen tekee kipeää.

Akun asumisjärjestelyt muuttuivat hiukan tällä viikolla. Se muutti suuresta pihattokarsinasta tallin puolelle "normaaliin" karsinaan. Tämä muutos tuli sen vuoksi, että ei ole mitään mieltä pitää yhtä varsaa isossa pihattokarsinassa yksikseen.

Asumisjärjestelyt eivät menneet ihan niinkuin ne oli suunniteltu. Akun piti ensin majoittua ulkotalliin, missä on englantilaistyyppiset karsinat, joista hevoset saavat päänsä ulos. Se ei ihan toiminut, sillä Aku oli sitä mieltä, että siitä oven yli voi hyvin koittaa tulla ulos. Todellisuudessa ei se olisi karsinasta itseään pois saanut, mutta miksi ottaa turhaa riskiä siitä, että se loukkaa itsensä. Nyt se sitten majailee ihan sisällä tallissa, ainakin toistaiseksi.

Nyt kun sen karsina on pienempi, niin täytyy yrittää itse käydä aktivoimassa sitä enemmän. Onneksi syksy on ollut vielä suhteellisen kuiva, että laitumet ovat vielä käytössä.

Tässä hieman kuvia tämän päivän touhuista. Päästimme sen juoksemaan irti maneesiin, kun kentälle sitä ei sattuneesta syystä voi päästää irti (se poistuu paikalta aidan yli/läpi). En vieläkään muistanut viedä toista kypärää ja toisia hanskoja Akun tallille, jotta olisin voinut lähteä sen kanssa kävelemään maastoon. Täytyy sekin yrittää muistaa mahdollisimman pian, niin saadaan vaihtelua näihin touhuiluihin.

Aku keksi juoksuttaessa aivan uuden askellajin, jänisloikka. Se ei olisi aluksi millään halunnut laukata ja jäi loikkimaan tasajalkaa. Lähitulevaisuudessa olisi tarkoistus päästä taas irtohypyttämään Akua, toivottavasti laukka löytyy silloin paremmin.

Tämä nyt oli vähän tällainen kuva/kuulumispostauksen välimuoto, minkä tarkoitus oli kertoa, että Akulla sujuu edelleen ihan hyvin. Mitä nyt pientä stressiä aiheuttaa tuo muutto pihatosta tallin puolelle. Aku kasvaa edelleen (hyvä niin) ja voi normaalisti. Tässä ajattelin pikkuhiljaa varata ruunaukselle ajan, josko se onnistuisi vielä ennen joulua. Minulla olisi sopivasti ennen joulua lomaa, jolloin ehtisin hyvin sen viedä klinikalle ja kävelyttää ruunauksen jälkeen.

- Sisko

Iso poika jo

Akun kuulumisia tällä kertaa tarjolla. Jotenkin itsestäni tuntuu että sen kanssa joudun toistamaan itseäni. Totuus on kuitenkin se, että noin nuoren kanssa ei uusia juttuja voi tehdä jatkuvalla syötöllä. Kertaus on opintojen äiti, taidetaan sanoa. Puuhailuhetkiä ei voi edes pitää kovin pitkinä, koska Aku ei jaksa keskittyä pitkään. Kun sen keskittyminen häviää, homma menee painimiseksi ja sehän ei edistä oppimista yhtään.

Odotan jo mielenkiinnolla syyskuun näyttelyä, missä saadaan Akusta ensimmäistä kertaa kunnollinen mitta. Tätä kautta ehkä voi jo vähän ennustaa, kuinka suureksi se tulee kasvamaan. Toiveissa edelleen se Marttia korkeampi yksilö, mutta katsotaan kuinka käy. Ponimitta ollaan jo ylitetty, sillä Aku on kasvanut yli laumassaan olevasta poniherrasta, JES! Tämä poniherra on siis iso poni, joka on aikanaan kilpaillut kansallisia poniluokkia.

Aku on siis edelleen kasvanut, viettänyt pääsäntöisesti elämäänsä herrasmiesruunien kanssa laitumella ja silloin tällöin osallistunut tapakasvatukseen, mihin sisältyy pesukarsinassa kiinni seisomista sekä talutusharjoitteita, lähinnä maneesissa.

Talutusharjoitukset eivät mitään vaativia ole, kunhan Aku kävelee, pysähtyy, kääntyy ja ravaa kun pyydetään. Kaikki muu toimii hyvin, mutta ravaaminen taluttajan vieressä on outo ja uusi juttu. Onhan sille taottu päähän kohta vuoden verran, että taluttajan kanssa ei sinkoilla ja nyt yhtäkkiä pitäisikin taas liikkua käyntiä reippaammin. Pieni hevonen ei vain ensimmäisellä kerralla voinut ymmärtää ja sipsutti todella varovaisesti ravia vierellä. Toisella harjoittelu kerralla alkoi ravia löytyä jo varsin reteästi, välillä vähän sinkoillenkin jopa. Jatkamme siis harjoituksia.

Odotan vähän jo jännittynein mielin talvea. Toiveissa olisi kunnollinen talvi, jotta laitumet olisivat käytössä. Tällöin "ongelma" olisi ainoastaan siirtymäkausi syksy, jolloin laitumelle ei voi hevosia laittaa. Aku on sen verran kärsimätön nytkin, laiduntaessaan koko päivän, että en halua edes ajatella kuinka kärsimättömäksi se muuttuu kun ulkoilu rajoittuu tarhailuun. Olenkin jo suunnitellut ostavani tai tekeväni sille erilaisia virikkeitä talven varalle. Nyt vaan tarvittaisi ideoita mitä nuo virikkeet voisivat olla.

- Sisko

Lomaltapalaajan ongelmat

Blogi on viettänyt nyt kuukauden verran hiljaiseloa ihan sen vuoksi, että olen ollut itse lomalla. Suurin osa lomasta kului Välimeren aalloilla ilman toimivaa internet-yhteyttä. Tai siis olisi ollut ilmeisen toimiva, mutta hinta oli näin suomalaiselle sen verran suolainen, että päätettiin säästää rahat johonkin muuhun matkalla.

Postauksia on varastossa paljon ja aina hevosten kuulumisten väliin tulen julkaisemaan pienimuotoista matkapäiväkirjaa reissusta. Ongelma tällä hetkellä on enemmän se, että en ole saanut kuvia muokattua valmiina oleviin postauksiin.

Näitä auringonlaskuja tulee kyllä täällä Suomessa ikävä. #nofilter

Kuten otsikko viittaa, ei tämä lomalta töihin paluu ole sujunut ihan niinkuin Strömsössä. Maanantaina en osannut käyttää työpaikan kellokorttilaitetta, jota olen käyttänyt jo satoja ellei tuhansia kertoja (muistin sentään tietokoneeni salasanan). Tiistaina puolestaan olin herätyskellon soidessa laittanut sen kiinni, ajatellen, että miten ihmeessä se soi näin aikaisin kun on viikonloppu. Onneksi Janne heräili itsekseen ja herätti minutkin, että ehdin juuri minuuttia ennen töiden alkua toimistolle.

Grann tallin koulukisat.

Martin liikunnasta reissuni ajan vastasivat pääsääntöisesti Mari ja Olli. Oli siellä kyydissä käynyt myös kouluratsastajien kruunaamaton kuningatar, näin Annea lainatakseni. Hyvää työtä olivat tehneet, sillä ennen lomaani ongelma oli saada hevonen suoraksi, mutta maanantaina ratsastaessani hevonen oli tikkusuora joka askellajissa ilman sen enempää neuvottelua asiasta. Hyvään työhön lisätäkseni, täytyy sanoa, että viime viikonlopun kisat menivät myös nappiin. Mari jatkoi hienosti yli 60% tuloksella helpossa C:ssä ja Olli suoritti elämänsä ensimmäisen 80 cm esteluokan 4 virheellä, joka tuli vasta toisessa vaiheessa.

Aku laitumella alkukesästä.

Aku puolestaan on oppinut seisomaan kiinni, myös jännittävässä pesukarsinassa. Tämänkin taidon se oppi miltei ensimmäisellä kokeilukerralla, kuten on ollut tapana muidenkin uusien asioiden osalta. Okei, ei sitä voi vielä yksin mihinkään seisomaan jättää, kuten Martin, mutta eipähän saa paniikkia, kun on kahdelta puolelta kiinni. Pojulla kun on edelleen pieniä ADHD-oireita, jos sen kanssa ei jutella koko aikaa. Se on myös muuten kasvanut ihan mahdottomasti keväästä. Täytyisi ottaa taas joku kerta oikein kamera mukaan kun touhuilee sen kanssa.

Hommat hevosten kanssa rullaavat siis mallikkaasti aikataulussa. Maksoin jopa oman D-lupani ja Martin vuosimaksun, eli meidät voi loppukesästä bongata jopa 2/3-tason kisoista. Päivitinkin alustavan kisasuunnitelman kisatuloksia-sivulle.

- Sisko

Kun Aku pakana aidan hajoitti

Tällä kertaa kuulette Akun, tuon pikku riiviön, tarkempia kuulumisia. Sen kanssa on puuhasteltu nyt viime aikoina vähän enemmän ja kesän suunnitelmista lisää vähän tuonnempana tekstissä.

Paras "poseeraus" mikä tähän mennessä on tarttunut kameraan.

Akun kotitallilla järjestettiin Kyvyt Esiin -karsinnat huhtikuussa. Tätä ennen tapahtumaan osallistuvat nuoret harjoittelivat pariin otteeseen irtohyppäämistä. Aku osallistui myös kaikkiin harjoituksiin, koska haluan että se tottuu mahdollisimman pian erilaiseen touhuamiseen. Kovin järkevä se on ollutkin.

Ensimmäisenä Kyvyt Esiin -päivänä Aku pääsi myös hyppäämään tuomarina toimineen Noora Forsténin silmän alle. Ihan vahingossa. Tarkoituksenani oli vain totuttaa sitä maneesissa oleviin aitoihin ja musiikkiin, mutta loppujen lopuksi se hyppäsi myös jonkin verran. Tuomarin mielestä se hyppäsi ihan mallikkaasti. Olin niin ylpeä siitä, kun se käyttäytyi paremmin kuin moni 2-3-vuotias.

Mielestäni Aku on nyt keväälle hypännyt ihan riittävästi ja saakin pitää "hyppylomaa" varmaan koko loppuvuoden. Tarkistetaan tilanne sitten ennen ensi vuoden Kyvyt Esiin -karsintoja, joihin voidaankin sitten jo virallisesti osallistua.

Laitumellekin on jo ennätetty vähän riehumaan ja maistelemaan ruohoa.

Hyppyloma ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotain puuhailtaisi. Aku on muun muassa ehtinyt tutustua kouluaitoihin kentällä. Ne olivat aluksi sen mielestä vallan pelottavat, mutta hetken aikaa tuumailtuaan se käytti niitä esteenä. Kenttä olisikin mukava paikka päästää Aku juoksemaan irti silloin kun laitumet eivät ole käytössä. Tässä kuitenkin on pieni mutta.

Päästimme Akun isän ja äidin kanssa kentälle juoksemaan muutama viikko sitten. Molemmilla porteilla oli vahti ja Aku näyttikin ensi alkuun keskittyvän enemmän juoksemiseen kuin pahan tekoon. Se esitti sellaisia loikkia erilaisilla kierteillä, että taidan suosiolla jättää sisäänratsastuksen jollekin, joka osaa hommansa ja on sukua apinalle. Kerran se kuitenkin jäi tutkimaan kentän aidan alla pilkottavia kuivia ruohoja ja isäni siirtyi vahtipaikaltaan hätistämään sitä eteenpäin. Virhe! Aku teki kierroksen kiitolaukkaa, isä ei ehtinyt mukaan sen liikkeisiin ja pienen pysähdyksen jälkeen se päätti kiivetä portin yli pois kentältä. Ja nimenomaan kiivetä. Portin sarana antoi periksi ja Aku pääsi hölkkäämään talliin ja isälle tuli korjaushommia.

Aku ei onneksi loukannut itseään ja olikin kovin katuvan näköinen kun kävin sen tallista hakemassa. Tästä eteenpäin sitä ei kuitenkaan kentälle irti päästetä, kun se kerran on oppinut sieltä poistumaan itsenäisesti.

Kun kerran ne puomit oli valmiina maneesissa, niin treenattiin niiden väliin kävelemistä ja niiden välistä pois peruuttamista.

Kesän aikana pieni riiviö toivottvasti kasvaa lisää. Se pääseekin suurella todennäköisyydellä osaksi ruunalaumaa, missä toivon mukaan joku vanhempi laittaa pienen kollin järjestykseen. Nuoren kanssa on niin paljon helpompaa toimia, jos se saa peuhata lajitovereidensa kanssa ja purkaa ylimääräistä energiaa.

Kesällä pitäisi myös löytää aikaa opettaa Aku seisomaan pesukarsinassa kiinni ja traileriin menemiseen. Siinä riittää puuhattavaa, vaikka tuntuu että tuo kavioeläin oppii kaiken kerrasta, varsinkin ne "pahat" tavat. Toki ne hyvätkin tavat tarttuvat mukaan, mutta tuntuu että ne tarvitsevat paljon enemmän toistoja kuin ne ei niin mukavat tavat.

- Sisko

Hiljaiselon loppu

Blogi on nyt elänyt hiljaiseloa oikeastaan maaliskuun alusta lähtien. Minulla on ollut suoraan sanottuna muuta mietittävää edelliset pari kuukautta, mutta nyt on pikkuhiljaa asiat palaamassa normaaleiksi, joten blogissakin aktiivisuus lisääntyy taas.

Tiedossa on kesä ja kärpäset, eli kisapostauksia, treenejä, aurinkoa, maastoja ja mitä ikinä nyt kesään kuuluukaan. Aion myös kirjoittaa loppuun alkuvuodesta aloittamani tekstit, eli hivenen vanhempaakin materiaalia on luvassa.

Tähän väliin vielä nopeat kuulumiset hevosten osalta. Martti on treenannut nyt viime aikoina hyvin. Ollaan päästy eroon melkein kokonaan talvella vaivanneesta ryntäilystä (kuski on oppinut olemaan nyppimättä) ja hyppy itsessään on mielestäni parantunut. Se suuntautuu tällä hetkellä enemmän ylöspäin kuin laakana eteen, mikä on hyvä asia. Kouluratsastuksen osalta kehitys ehkä junnaa vähän paikoillaan, tai ainakin siltä tuntuu. Katsotaan mitä tuomarit sanovat kun pääsen koulukilpailuihin asti, siellähän se selviää.

Aku puolestaan on kasvanut, mutta ei viisastunut. Sillä on aika lailla kevättä rinnassa ja energiaa kuin pienessä kylässä. Kiltti se on edelleen, siitä ei ole kyse, mutta harjatessa se touhuaa hirveästi mukana. Harjoja pitää maistella, samoin lahkeita ja hihoja. Tallista maneesiin, kentälle tai tarhaan se kävelee sievästi narussa, mutta kentällä se ei voi kävellä kunnolla. Pitää loikkia, hyppiä ja ravistella. Tätä ongelmaa ei ole maneesissa, mikä vähän kummastuttaa minua.

Hevosten kuulumisista on tulossa omat postauksensa, kunhan saan ne kirjoitettua. Palaan niissä tarkemmin siihen mitä ollaan puuhailtu molempien kanssa.

- Sisko

Pienen pojun kuulumiset

Akun elämään ei juuri ihmeellisempää kuulu, kuin ulkoilua ja syömistä. Tässä kuitenkin muutama kuva pojusta, kun kävimme sitä eräänä päivänä isäni kanssa katsomassa ja rapsuttelemassa.

Tuon käynnin tarkoituksena oikeasti oli käydä nostelemassa Akun jalkoja, jotta se oppii siihen, että jalkoihinkin kosketaan. Olen sitä totuttanut jalkojen koskemiseen miltei syntymästään lähtien ja se ei ole siitä pitänyt lainkaan. Tuloksena oli yleensä etujalkojen koskemisesta näykkiminen ja takajalkojen päässä sitten potkiminen.

Jätin jalkojen nostamisen harjoittelun vieroituksen ajaksi kokonaan pois ohjelmasta, sillä vieroittaminen on aina varsoille uusi ja stressiä aiheuttava tilanne. Nyt kuitenkin elämä on vakiintunut ja oli aika kokeilla uudelleen. Aku olikin oikein hienosti. Enemmän se protestoi kiinni olemistaan kuin sitä jalkojen nostamista. On siis selkeästi aika ruveta opettamaan sitä seisomaan paikallaan.

Tuota jalkojen nostamisen harjoittelua sabotoi vähän myös Akun pihattokaveri. Varsat ovat siitä mukavia, kun ne ovat uteliaita ja eivät pelkää ihmistä. Tuossa tilanteessa vaan olisi ollut hyvä, jos toinen ei olisi koko ajan roikkunut hihassa tai lahkeessa, kun puuhastelimme Akun kanssa.

Viime viikolla Aku sai myös ensimmäisen rokotteensa. Ensimmäinen rokote annetaan varsoille yleensä puolen vuoden iässä, siitä seuraava parin kuukauden kuluttua ja kolmas taas puolen vuoden kuluttua. Neljäs rokote varsalle annetaan kun se on noin puolitoistavuotias. Sen jälkeen rokotuksia annetaan ns. aikuisen hevosen mukaan. Akulla tulee varmasti olemaan koko elämänsä ajan kilpailusääntöjen mukaisesti rokotukset voimassa, koska se helpottaa paljon tulevaisuudessa kaikkiin nuorten hevosten karkeloihin osallistumista.

Kovasti se Aku on kyllä kasvanut. Syntyessään se ei ollut paljon "sakemannia suurempi", mutta nyt korkeutta löytyy jo minua kainaloon saakka (~ 140cm). En toivo siitä mitään norsun kokoista, kuten 6-vuotias "serkkunsa" (~ 185cm), mutta kyllä siitä saisi Marttia isompi tulla. Martti on pari senttiä päälle 160cm, mutta sillä on todella erottuva säkä, mikä tuo sen pari senttiä lisää siihen korkeuteen.
Väriäänkin se on vaihtanut. Syntyessään se oli rautias ja ajattelinkin että rautiaaksi se jää, kuin emänsä. Mutta toisin kävi, Akusta on kovaa vauhtia tulossa punaruunnikko. Jalatkin ovat jo ruvenneet tummumaan.

Tämän ikäisenä ja kokoisena Akua olisi voinut jopa kantaa.

- Sisko

(Toim. huom. Aku on tällä hetkellä kipulääkekuurilla, kun oli liukastunut laitumella. Katsotaan saammeko viedä sen elämänsä ensimmäiselle klinikkareissulle lähitulevaisuudessa.)

Treenipäivitys/hurjastelua

Tällä kuluvalla viikolla ollaan taas päästy vähän treenaamisen makuun. Martti oli maanantaina oikein hyvällä tuulella, joka varmaan juontaa juurensa sunnuntain enemmän ja vähemmän kurittomiin sänkipeltolaukkoihin. Voi pojat sillä oli halu juosta!

Martista kuoriutui pieni villihevonen ja se onnistuikin heittämään minut alas, kun se päätti protestoida hidastamisesta. Muutama kenguruloikka peräkkäin ja kevyessä istunnassa ollut valmistautumaton kuski lumihangessa. Naureskellen nousin hangesta, hyppäsin uudelleen kyytiin ja lopetusaikeissa kun olin ollutkin, niin siirryin kentälle hieman ravaamaan loppuverryttelyksi.

Tässä vähän videomateriaalia laukkahevosesta:

Maanantaina palattiin koulutreenien pariin, jossa toteutettiin valmentajan ohjeita. Aloitin käynnissä pohkeenväistöillä, sen jälkeen vähän kevyttä ravia rennosti eteenpäin, kulmissa väistäen takaosaa ulos. Tämän jälkeen ravissa avotaivutusta, pohkeenväistöä ja päätinpä kokeilla kerran myös sulkutaivutusta.

Ohjelmaan kuului myös paljon siirtymisiä ravi-käynti-ravi, niin että käyntiä ei tullut kuin 1-3 askelta, jonka jälkeen uudelleen raviin. Tällä harjoituksella halusin saada Martin takajalat töihin ja tulivathan ne sieltä. Siitä siirryttiin laukkaan, jossa tein muutaman loivan kiemuran sekä vähän avotaivutuksia.

Kenguruloikat tulossa...

Takaisin raviin ja kokeilin muutaman keskiravipätkän. VAU! Fiilis oli huikea. Pidennys lähti oikeasti takajaloista ylös ja eteenpäin, ja nyt mukana oli myös selkä, sillä pystyin istumaan kyydissä ilman suurempia ongelmia. En olekaan pitkään aikaan saanut irti tuota keskiravia (laiska kun olen).

Vaikka Martti oli hyvä, olisin halunnut ratsastaa sitä vähän enemmän eteenpäin. Oikeastaan vasta tuossa keskiravissa sain ratsastettua kunnolla eteen. Se miksi kaasua käytin näin säästeliäästä, oli kenttä. Se oli ihan ok, mutta kuitenkin sen verran liukas, ettei esimerkiksi laukkaa ollut mitään järkeä ratsastaa eteen. Piti siis olla aika varovasti, ettei menty kulmissa nurin. Myöskään pieniä voltteja ei voinut edes ajatella ratsastavansa.

Torstaina meillä piti olla estevalmennus, mutta se peruuntui. Onneksi helmikuulle on tiedossa pari valmennusviikonloppua muualla kuin "kotimaneesissa", jos suunnitelmat vain onnistuvat. Se on hyvää treeniä ajatellen kilpailukautta. Pääsee vieraaseen paikkaan hyppäämään ilman ratsastajan kisajännitystä. Samalla saadaan ehkä ohjeita siihen hevosen rauhoittamiseen kisapaikalla.

Täyttä laukkaa!

Estevalmennuksen sijaan jatkoin torstaina siitä mihin maanantaina jäin. Tosin Martti oli kävelypäivän jälkeen hieman räjähtävällä tuulella. Asiaa ei tietysti auttanut ollenkaan kova tuuli, joka osui kentälle. Tein paljon siirtymisiä, väistöjä ja taivutuksia. Tästä huolimatta koko ajan Martti oli joko hidas jalalle tai sitten reagoi siihen liikaa, kun jalkaa käytti vahvemmin. En löytänyt mitään siitä välistä, vaikka muutama parempikin pätkä tuli. Laukan sai miltei unohtaa kokonaan, sillä sitä olis pitänyt päästä ratsastamaan eteen. Muutaman noston tein, mutta sen jälkeen totesin että se tarvitsee niin paljon työtä, mitä liukkaalla pohjalla ei voi tehdä ja luovutin sen kanssa.

Lauantaina olisi sitten taas maastoilun vuoro, ajattelin tehdä siitä tavan. Se on hevoselle kuitenkin mukavaa vaihtelua ja saa purkaa paremmin energiaansa kuin kentällä pyöriessä. Myös ratsastajan hermo lepää työviikon jälkeen metsässä. Josko löydettäisi myös jokin laukkapätkä, että saataisi vähän päästellä menemään taas.

Tämä kuva onkin jäänyt julkaisematta. Martti todella sai oman piparitalon jouluksi.

Toivottavasti kelit täällä etelässä päättäisivät muuttua joko reilusti lämpimämmiksi tai sitten reilusti kylmemmiksi lumisateen kera, että kenttä paranisi. Se on edelleen sellainen, että saa ratsastaa kieli keskellä suuta, jotta pysyy pystyssä, vaikkei se peilijäässä tai hirvittävän kova olekaan. Tällä hetkellä ei kuitenkaan näytä kovin lupaavalta.

- Sisko