Pienen pojun kuulumiset

Akun elämään ei juuri ihmeellisempää kuulu, kuin ulkoilua ja syömistä. Tässä kuitenkin muutama kuva pojusta, kun kävimme sitä eräänä päivänä isäni kanssa katsomassa ja rapsuttelemassa.

Tuon käynnin tarkoituksena oikeasti oli käydä nostelemassa Akun jalkoja, jotta se oppii siihen, että jalkoihinkin kosketaan. Olen sitä totuttanut jalkojen koskemiseen miltei syntymästään lähtien ja se ei ole siitä pitänyt lainkaan. Tuloksena oli yleensä etujalkojen koskemisesta näykkiminen ja takajalkojen päässä sitten potkiminen.

Jätin jalkojen nostamisen harjoittelun vieroituksen ajaksi kokonaan pois ohjelmasta, sillä vieroittaminen on aina varsoille uusi ja stressiä aiheuttava tilanne. Nyt kuitenkin elämä on vakiintunut ja oli aika kokeilla uudelleen. Aku olikin oikein hienosti. Enemmän se protestoi kiinni olemistaan kuin sitä jalkojen nostamista. On siis selkeästi aika ruveta opettamaan sitä seisomaan paikallaan.

Tuota jalkojen nostamisen harjoittelua sabotoi vähän myös Akun pihattokaveri. Varsat ovat siitä mukavia, kun ne ovat uteliaita ja eivät pelkää ihmistä. Tuossa tilanteessa vaan olisi ollut hyvä, jos toinen ei olisi koko ajan roikkunut hihassa tai lahkeessa, kun puuhastelimme Akun kanssa.

Viime viikolla Aku sai myös ensimmäisen rokotteensa. Ensimmäinen rokote annetaan varsoille yleensä puolen vuoden iässä, siitä seuraava parin kuukauden kuluttua ja kolmas taas puolen vuoden kuluttua. Neljäs rokote varsalle annetaan kun se on noin puolitoistavuotias. Sen jälkeen rokotuksia annetaan ns. aikuisen hevosen mukaan. Akulla tulee varmasti olemaan koko elämänsä ajan kilpailusääntöjen mukaisesti rokotukset voimassa, koska se helpottaa paljon tulevaisuudessa kaikkiin nuorten hevosten karkeloihin osallistumista.

Kovasti se Aku on kyllä kasvanut. Syntyessään se ei ollut paljon "sakemannia suurempi", mutta nyt korkeutta löytyy jo minua kainaloon saakka (~ 140cm). En toivo siitä mitään norsun kokoista, kuten 6-vuotias "serkkunsa" (~ 185cm), mutta kyllä siitä saisi Marttia isompi tulla. Martti on pari senttiä päälle 160cm, mutta sillä on todella erottuva säkä, mikä tuo sen pari senttiä lisää siihen korkeuteen.
Väriäänkin se on vaihtanut. Syntyessään se oli rautias ja ajattelinkin että rautiaaksi se jää, kuin emänsä. Mutta toisin kävi, Akusta on kovaa vauhtia tulossa punaruunnikko. Jalatkin ovat jo ruvenneet tummumaan.

Tämän ikäisenä ja kokoisena Akua olisi voinut jopa kantaa.

- Sisko

(Toim. huom. Aku on tällä hetkellä kipulääkekuurilla, kun oli liukastunut laitumella. Katsotaan saammeko viedä sen elämänsä ensimmäiselle klinikkareissulle lähitulevaisuudessa.)