Kamalaakin kamalampi eläinlääkäri

Aku on nyt lyhyen elämänsä aikana joutunut tutustumaan eläinlääkäreihin muutamaankin otteeseen. Loppuviikosta oli taas yksi tapaaminen, kun ultrattiin molemmat takajalat.

Aku liukastui pari viikkoa sitten laitumella, jolloin kutsuttiin samantien eläinlääkäri paikalle, kun huomattiin jalan olevan turvoksissa ja kipeä. Silloin Aku sai kipulääkettä ja käskyn olla juoksematta. Kipulääkkeet on syöty ja turvotus laskenut jalassa, joten varmuuden vuoksi vielä tarkistettiin, ettei mitään isompaa ole jalassa rikki.

Samaan laskuun tarkistettiin myös toinen takajalka, joka vähän on turvotellut tuon kipulääkekuurin aikana. Myös molemmat takapolvet tarkistettiin varmuuden vuoksi, miltä ne näyttävät.

Akun asenne eläinlääkäreitä kohtaan on, noh, mielenkiintoinen. Siitä kuoriutuu aikamoinen lohikäärme, kun sitä tutkitaan. Hyvä ettei oikeasti sylje tulta, niin kiukkuinen se on. Onneksi kuitenkin tyytyy siihen puhkumiseen, eikä potki tai rimpuile, paitsi silloin kun siihen pistetään jotain. Tämä loikkiminen oli jo minulle tuttua, kun Akua yritettiin rauhoittaa ultraamista varten. Sillä on kuulemma hyvät kaulan lihakset, kun sai yhden neulan väännettyä muodottomaksi kun sitä yritti laittaa suoneen. Seuraava neula olikin sitten astetta järeämpi ja sillä kertaa rauhoite saatiin perille saakka.

Pieni poju vaipuikin pehmoiseen olotilaan nopeasti ja yhdellä rauhoitteella saatiin tutkittua kaikki mitä oli sovittu. Molemmat takapolvet olivat täysin puhtaat, samoin vasen jalka muutenkin. Oikeasta takajalasta löytyi muutoksia hankositeestä, joka olikin se kipeä jalka. Eläinlääkäri ei kuitenkaan ollut tästä huolissaan ja sanoikin, ettei se vamma hänen näkemyksensä perusteella tule vaikuttamaan tulevaisuudessa. Akun elämään tuo vamma ei nyt tällä hetkellä vaikuta sen kummemmin. Se saa ulkoilla ja liikkua, mutta jos alkaa uudelleen ontumaan, niin sitten liikuntaa rajoitetaan. 

Haeskelin tässä kuitenkin lisätietoa hankosidevammoista. Löytämäni tietojen mukaan ne ovat suurimmaksi osaksi aiheutuneet liukastumisista tai iskuista ja ovatkin enemmän heikon jalan vammoja.  Myös muita aiheuttajia on lukuisia. Aku on viime kuukausina kasvanut hirveästi ja on tällä hetkellä varmaan reilu kymmenen senttiä korkeampi takaa kuin edestä. Ei siis ole ihme, jos liukastuessa ei vielä kaikki tukisiteet veny mukana.

 Kuvia ei tällä kertaa ole paljon, koska ne ovat kaikki tätä tasoa. Varsat tunkivat hiukan lähelle, kun kamerasta kuuluu niiden mielestä mielenkiintoinen ääni ja minulla ei ollut mukana ketään muuta, joka olisi voinut vangita niiden mielenkiinnon.

Halutessamme voisimme ultrata tuon Akun jalan uudelleen parin kuukauden päästä, että näkyisi miten paraneminen on lähtenyt käyntiin. Todennäköisesti kontrolli tullaan tekemään. Syy, miksi Akun vamma ei aiheuta minussa mitään suurempaa paniikkia, on se, että varsa kasvaa ja vahvistuu vielä todella paljon. Tästä syystä myös eläinlääkäri oli todella optimistinen. 

Akun kanssa pitäisi nyt aloittaa kiinni seisomisen harjoittelu. Jalkojen nostelu saa taas hetkeksi jäädä, että takajalka ehtii parantua. Pikkupoju näytti taas myös luonnettaan, kun se tuotiin pihatosta tallin puolelle. Kaikille muille hevosille piti vähintään vastata ja kertoa että HÄN tuli sisään. Ei sille röyhistelylle voinut kuin hymyillä, vaikka pieni ääni mielessäni kertoi, että tulevaisuudessa voi tulla ongelmia. 

- Sisko