Takana urheileva tulevaisuus?

"Liikunta-ala vaihtui elämysmatkailuun. Sen jälkeen se elämysmatkailu vaihtui konttorirottailuun. Miten tästä eteenpäin?"

Norja, kesäkuu 2014

Olen aina pitänyt liikunnasta. Lapsena olen harrastanut voimistelua, pesäpalloa, salibandyä, ratsastusta, tennistä ja vaikka mitä. Ala-asteella mielestäni liikuntaa oli aivan liian vähän ja yläasteella liikunta olikin jo yksi suosikki aineistani. Lukioon siirtyessäni suoritin miltei kaikki mahdolliset liikunnan kurssit ja olin miltei varma, että haen liikunta-alalle jatko-opintoihin.

Toisin kuitenkin kävi, nyt istun tukevasti tietokoneella pyöreästi 7,5 tuntia päivässä töitä tehden, tähän aikaan saa lisätä sitten vapaa-ajalla käytetyn ajan koneen tai telkkarin edessä (miten tässä näin kävi, minustahan piti tulla elämysmatkailun ammattilainen?).
Nyt olen pistänyt merkille, että kyllä, se toimistotyö vie tehoa ratsastuksesta. Olkapäät painuvat eteen, ryhti on muutenkin huono ja ennen kaikkea se lihaskunto keskivartalossa ei ole sellainen kuin se joskus on ollut.

Kiiking-keinu. Tämä keinuminen menisi treenistä, sen verran kovin keskipakovoima pistää vastaan kun pitäisi saada kiikku ympäri.

Siispä on aika tarttua härkää sarvista ja luoda itselle treenikalenteri. Martilla se jo on. Miksi siis päästäisin itseänikään entistä huonompaan kuntoon? Kalenterin suunnittelua varten kaivelin esille kaikki vanhat lukion muistiinpanoni sekä oppikirjani. Käytin hyväkseni myös SRL:n ylläpitämää Ratsastajankunto.fi -sivustoa. Siellä on jopa valmiita kunto-ohjelmia ratsastajien oheisharjoittelua varten.

Lumikenkäretki Repoveden kansallispuistossa.

Mitä sitten pitää parantaa? Kaikkea.
Liikkuvuus on heikkoa, erityisesti niska-hartia seutu, lonkan koukistajat sekä reiden lähentäjät. Lihaskunto keskivartalossa on heikentynyt, tähän täytyy saada paljon parannusta. Se parantaa tasapainoa hevosen selässä. Aerobinen kunto on myös aika pohjalukemissa, joten lenkille on päästävä, jotta kestävyyskunto kehittyy.

Taitavat kärkikoirat. Husky-safari otsalampun valossa oli kieltämättä elämys.

Lihaskuntotreenin apuvälineiksi kotoa löytyy jumppapallo, käsipainot sekä kaksi kahvakuulaa. Näillä saa jo tehtyä monenlaisia ohjelmia, mikä on hyvä, koska kroppa tottuu treeniin, jos liikkeissä ei ole vaihtelevuutta.

Liikkuvuustreeneihin olen ajatellut ottaa vaikutteita joogasta ja pilateksesta, käyttää hyödykseni selättimiäni sekä ihan niitä tavallisia venytyksiä. Myös jumppapallolla saa tehtyä liikkuvuusharjoitteita.

Hiihtämässä Vuokatissa. Hiihto olisi todella hyvää treeniä, jos vain omistaisi sukset.

Aerobista treeniä teen enemmän viikonloppuisin, jolloin lenkille pääsee valoisaan aikaan. En tiedä mitään inhottavampaa kuin lenkkeillä pimeässä. Katuvalot eivät auta tähän ongelmaan laisinkaan kohdallani. Aerobiseen treeniin saatan silloin tällöin käyttää myös Jannen kuntopyörää. En ole sillä sen suuremmin innostunut polkemaan, sillä en saa säädettyä sitä millään mieleisekseni. Kesällä tietysti voi pyöräillä myös ulkosalla, joten pyöräily tulee ohjelmaan mukaan kelien salliessa.

Norjan kesäkuu, sulamisvesiä joessa, voin kertoa että oli kylmää.

Tästä lähdetään ja katsotaan kuin ratsastajan käy. Eipähän isäkään pääse enää sanomaan, etten tee mitään. Ajattelin käyttää tätä blogia myös omien treenien "päiväkirjana" ainakin jollain lailla, joten saatte päivitystä myös niistä.

Saitte nyt tällä kertaa nauttia matkailuaiheisista kuvista. Palaamme hevosaiheisiin kuviin ja tunnelmiin seuraavassa postauksessa.

- Sisko