Kun Aku pakana aidan hajoitti

Tällä kertaa kuulette Akun, tuon pikku riiviön, tarkempia kuulumisia. Sen kanssa on puuhasteltu nyt viime aikoina vähän enemmän ja kesän suunnitelmista lisää vähän tuonnempana tekstissä.

Paras "poseeraus" mikä tähän mennessä on tarttunut kameraan.

Akun kotitallilla järjestettiin Kyvyt Esiin -karsinnat huhtikuussa. Tätä ennen tapahtumaan osallistuvat nuoret harjoittelivat pariin otteeseen irtohyppäämistä. Aku osallistui myös kaikkiin harjoituksiin, koska haluan että se tottuu mahdollisimman pian erilaiseen touhuamiseen. Kovin järkevä se on ollutkin.

Ensimmäisenä Kyvyt Esiin -päivänä Aku pääsi myös hyppäämään tuomarina toimineen Noora Forsténin silmän alle. Ihan vahingossa. Tarkoituksenani oli vain totuttaa sitä maneesissa oleviin aitoihin ja musiikkiin, mutta loppujen lopuksi se hyppäsi myös jonkin verran. Tuomarin mielestä se hyppäsi ihan mallikkaasti. Olin niin ylpeä siitä, kun se käyttäytyi paremmin kuin moni 2-3-vuotias.

Mielestäni Aku on nyt keväälle hypännyt ihan riittävästi ja saakin pitää "hyppylomaa" varmaan koko loppuvuoden. Tarkistetaan tilanne sitten ennen ensi vuoden Kyvyt Esiin -karsintoja, joihin voidaankin sitten jo virallisesti osallistua.

Laitumellekin on jo ennätetty vähän riehumaan ja maistelemaan ruohoa.

Hyppyloma ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotain puuhailtaisi. Aku on muun muassa ehtinyt tutustua kouluaitoihin kentällä. Ne olivat aluksi sen mielestä vallan pelottavat, mutta hetken aikaa tuumailtuaan se käytti niitä esteenä. Kenttä olisikin mukava paikka päästää Aku juoksemaan irti silloin kun laitumet eivät ole käytössä. Tässä kuitenkin on pieni mutta.

Päästimme Akun isän ja äidin kanssa kentälle juoksemaan muutama viikko sitten. Molemmilla porteilla oli vahti ja Aku näyttikin ensi alkuun keskittyvän enemmän juoksemiseen kuin pahan tekoon. Se esitti sellaisia loikkia erilaisilla kierteillä, että taidan suosiolla jättää sisäänratsastuksen jollekin, joka osaa hommansa ja on sukua apinalle. Kerran se kuitenkin jäi tutkimaan kentän aidan alla pilkottavia kuivia ruohoja ja isäni siirtyi vahtipaikaltaan hätistämään sitä eteenpäin. Virhe! Aku teki kierroksen kiitolaukkaa, isä ei ehtinyt mukaan sen liikkeisiin ja pienen pysähdyksen jälkeen se päätti kiivetä portin yli pois kentältä. Ja nimenomaan kiivetä. Portin sarana antoi periksi ja Aku pääsi hölkkäämään talliin ja isälle tuli korjaushommia.

Aku ei onneksi loukannut itseään ja olikin kovin katuvan näköinen kun kävin sen tallista hakemassa. Tästä eteenpäin sitä ei kuitenkaan kentälle irti päästetä, kun se kerran on oppinut sieltä poistumaan itsenäisesti.

Kun kerran ne puomit oli valmiina maneesissa, niin treenattiin niiden väliin kävelemistä ja niiden välistä pois peruuttamista.

Kesän aikana pieni riiviö toivottvasti kasvaa lisää. Se pääseekin suurella todennäköisyydellä osaksi ruunalaumaa, missä toivon mukaan joku vanhempi laittaa pienen kollin järjestykseen. Nuoren kanssa on niin paljon helpompaa toimia, jos se saa peuhata lajitovereidensa kanssa ja purkaa ylimääräistä energiaa.

Kesällä pitäisi myös löytää aikaa opettaa Aku seisomaan pesukarsinassa kiinni ja traileriin menemiseen. Siinä riittää puuhattavaa, vaikka tuntuu että tuo kavioeläin oppii kaiken kerrasta, varsinkin ne "pahat" tavat. Toki ne hyvätkin tavat tarttuvat mukaan, mutta tuntuu että ne tarvitsevat paljon enemmän toistoja kuin ne ei niin mukavat tavat.

- Sisko