Tässä toinen teksti helatorstain kilpailuiden innoittamana. Tällä kertaa käsittelen aihetta tervehtiminen. Siihen liittyvät tavat ja säännöt tuntuvat olevan todella monella hukassa, mitä näitä kilpailuja on tullut koluttua. Seuraava teksti, jonka julkaisen, koskee viime sunnuntain kilpailuja, lupaan.
 |
| Näin meillä tervehditään. Tässä on kuvaaja onnistunut painamaan laukaisinta sopivaan aikaan. Tervehdin tuomaria ja Martti myös on nyökännyt päällään alas. |
Kilpailuissa tuomarina ollessa olen joutunut muutamaan otteeseen hylkäämään ratsukoita sen vuoksi, että he lähtevät tervehtimättä ja ilman lähtömerkkiä radalle. Se on aina harmillista, koska sillä ei ole ratsastuksen kanssa mitään tekemistä. Sen verran näitä ratsukoita on kuitenkin ollut, että yleensä puhun heistä sihteereille "karkaavina"-ratsukoina. Useimmiten ensimmäinen reaktioni on lausahtaa: "Oho, se karkas", jonka jälkeen vasta muistan puhaltaa pilliin. Aina nämä tilanteet eivät tule niissä pienissä 1-tason kilpailuissa, kyllä näitä sattuu myös 2- ja 3-tasoilla.
Helatorstaina kilpailuissa ratsukoita sekoittamassa oli verryttelyeste radalla. Lähtölistojen kanssa oli julkaistu tieto, että sille saa ottaa yhden hyppy-yrityksen ennen rataansa jos haluaa. Se oli hyvin näkyvästi merkittynä ratapiirrokseen, mutta tästä huolimatta suurella osalla ratsastajista oli hankaluuksia tuon esteen kanssa tai oikeamminkin sen vuoksi. Näin monta variaatiota tästä. Joku tervehti, sai lähtömerkin ja hyppäsi tämän jälkeen verryttelyesteen, joku jätti hyppäämättä ja lähti radalle tervehtimättä ja ilman lähtömerkkiä jne. kaikenlaisia variaatioita nähtiin. Tästä johtuen mietinkin, että tietävätkö kilpailijat miksi he tervehtivät tuomaria?
Esteratsastuksen kilpailusäännöistä löytyy kokonaan oma kohtansa tervehtimiselle. Se kohta on 332. Siellä määrätään, että ratsastajan on tervehdittävä tuomaristoa perusradalle tullessaan. Jos tervehdystä ei tuomaristolle tule, voi ratsukolta evätä lähtöoikeuden tai jopa määrätä sakot.
Oletteko koskaan lukijat miettineet, miksi ratsastaja tervehtii tuomaristoa estekilpailuissa? Miksi siitä on kirjoitettu määräykset sääntöihin?
Itse näen asian ennemmin niin, että ratsastaja kertoo tuomaristolle tervehdyksellä olevansa valmis suorituksen aloittamiseen. Lähtömerkki puolestaan kertoo sen, että tuomaristo on valmis seuraamaan ratsukon suoritusta. Uskokaa tai älkää, siellä tuomaritornissa tapahtuu luokkien aikana paljon muitakin asioita, kuin pelkästään sitä ratsukoiden seuraamista. Esimerkiksi luokan ollessa käynnissä lähtölistan muutokset tulevat aina tuomarin kautta, samoin mahdolliset puhuteltavat saattavat tulla torniin kesken luokan.
Nykyään kisojen ollessa valtavan suuria lähtijämääriltään, on tuomaristolla usein 2 -ja 3-tason kisoissa tilanne, jossa aikataulusta on pidettävä kiinni. Tällöin usein lähtömerkki vihelletään ratsukolle mahdollisimman pian edellisen lopetettua ja ennen tervehdystä. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni optimaalinen tilanne, varsinkin, jos radalla ei saa suorittavan ratsukon lisäksi olla valmistautuvaa ratsukkoa. Kiireessä ei tule kuin virheitä, niin ratsukolle kuin tuomarillekin.
Tämä tuomariston kiire saa aikaan sen, että tervehdystä ei "muisteta" tehdä ollenkaan. Kuulinkin helatorstaina eräältä paljon kisanneelta poniratsastajalta kommentin, että "kyllä sun olis pitänyt viheltää tuolle vaan se lähtömerkki kerran se ratsasti sitä linjaa päin. Kyllä aluekisoissakin aina vihelletään ilman tervehdystä kun vaan ratsastaa sinne ykköselle". Niin, olisiko pitänyt? Ei sääntöjen mukaan. Mutta kai se on noloa tervehtiä tuomaristoa, eikö totta?
Empiirisen tutkimuksen kautta olenkin huomannut, että tervehtimättömyys vaivaa etenkin näitä 2-tason kilpailijoita, estekorkeuksilla 90-120 sekä poniratsastajia. Toki joukossa on monia, jotka tervehtivät, mutta heidän joukossaan on se enemmistö, joka jää vain tuijottamaan tuomaria vihaisesti, jos lähtömerkkiä ei tule ilman tervehdystä.
Itse tervehdin tuomaria näkyvästi, koska olen oikeasti sitä mieltä, että sillä kerron olevani valmis ja se on kohteliasta. Helatorstain kisoissa se tervehtiminen oli vielä suuremmassa osassa, sillä tuomaristolla (lue: minulla) ei ollut käytettävissä kristallipalloa, mistä olisin voinut katsoa ennalta kuka käyttää mahdollisuuden verryttelyesteeseen ja kuka ei.
Helatorstaina kilpailuissa ratsukoita sekoittamassa oli verryttelyeste radalla. Lähtölistojen kanssa oli julkaistu tieto, että sille saa ottaa yhden hyppy-yrityksen ennen rataansa jos haluaa. Se oli hyvin näkyvästi merkittynä ratapiirrokseen, mutta tästä huolimatta suurella osalla ratsastajista oli hankaluuksia tuon esteen kanssa tai oikeamminkin sen vuoksi. Näin monta variaatiota tästä. Joku tervehti, sai lähtömerkin ja hyppäsi tämän jälkeen verryttelyesteen, joku jätti hyppäämättä ja lähti radalle tervehtimättä ja ilman lähtömerkkiä jne. kaikenlaisia variaatioita nähtiin. Tästä johtuen mietinkin, että tietävätkö kilpailijat miksi he tervehtivät tuomaria?
Esteratsastuksen kilpailusäännöistä löytyy kokonaan oma kohtansa tervehtimiselle. Se kohta on 332. Siellä määrätään, että ratsastajan on tervehdittävä tuomaristoa perusradalle tullessaan. Jos tervehdystä ei tuomaristolle tule, voi ratsukolta evätä lähtöoikeuden tai jopa määrätä sakot.
Oletteko koskaan lukijat miettineet, miksi ratsastaja tervehtii tuomaristoa estekilpailuissa? Miksi siitä on kirjoitettu määräykset sääntöihin?
Itse näen asian ennemmin niin, että ratsastaja kertoo tuomaristolle tervehdyksellä olevansa valmis suorituksen aloittamiseen. Lähtömerkki puolestaan kertoo sen, että tuomaristo on valmis seuraamaan ratsukon suoritusta. Uskokaa tai älkää, siellä tuomaritornissa tapahtuu luokkien aikana paljon muitakin asioita, kuin pelkästään sitä ratsukoiden seuraamista. Esimerkiksi luokan ollessa käynnissä lähtölistan muutokset tulevat aina tuomarin kautta, samoin mahdolliset puhuteltavat saattavat tulla torniin kesken luokan.
Nykyään kisojen ollessa valtavan suuria lähtijämääriltään, on tuomaristolla usein 2 -ja 3-tason kisoissa tilanne, jossa aikataulusta on pidettävä kiinni. Tällöin usein lähtömerkki vihelletään ratsukolle mahdollisimman pian edellisen lopetettua ja ennen tervehdystä. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni optimaalinen tilanne, varsinkin, jos radalla ei saa suorittavan ratsukon lisäksi olla valmistautuvaa ratsukkoa. Kiireessä ei tule kuin virheitä, niin ratsukolle kuin tuomarillekin.
Tämä tuomariston kiire saa aikaan sen, että tervehdystä ei "muisteta" tehdä ollenkaan. Kuulinkin helatorstaina eräältä paljon kisanneelta poniratsastajalta kommentin, että "kyllä sun olis pitänyt viheltää tuolle vaan se lähtömerkki kerran se ratsasti sitä linjaa päin. Kyllä aluekisoissakin aina vihelletään ilman tervehdystä kun vaan ratsastaa sinne ykköselle". Niin, olisiko pitänyt? Ei sääntöjen mukaan. Mutta kai se on noloa tervehtiä tuomaristoa, eikö totta?
Empiirisen tutkimuksen kautta olenkin huomannut, että tervehtimättömyys vaivaa etenkin näitä 2-tason kilpailijoita, estekorkeuksilla 90-120 sekä poniratsastajia. Toki joukossa on monia, jotka tervehtivät, mutta heidän joukossaan on se enemmistö, joka jää vain tuijottamaan tuomaria vihaisesti, jos lähtömerkkiä ei tule ilman tervehdystä.
Itse tervehdin tuomaria näkyvästi, koska olen oikeasti sitä mieltä, että sillä kerron olevani valmis ja se on kohteliasta. Helatorstain kisoissa se tervehtiminen oli vielä suuremmassa osassa, sillä tuomaristolla (lue: minulla) ei ollut käytettävissä kristallipalloa, mistä olisin voinut katsoa ennalta kuka käyttää mahdollisuuden verryttelyesteeseen ja kuka ei.
- Sisko
Ihan asiaa, tervehtiminen on ratsastajille silloin tällöin hyvinkin vaikean oloista. Toisaalta esimerkiksi harjoituskilpailuissa onkin sitten hyvä ihan odottaa vaan sitä tervehdystä, ja jos sitä ei ratsukolta tule niin tuomari voi huomauttaa asiasta. Mutta isoissa kilpailuissa sitten helposti jo valmiiksi vihelletäänkin ratsastajalle, jotta saadaan homma rullaamaan. En ratsastajana itse pidä siitä, sillä valmistautuminen voi olla kesken. Kuten jo mainitsitkin.
VastaaPoistaOn niitäkin tilanteita nähty, että ratsastaja tervehtii ja lähtee silti ilman lähtömerkin odottamista radalle... entäs jos rata olisikin vielä huollettavana ja tuomari ei sen takia lähtömerkkiä pysty vielä antamaan.
Täällä siis toinen estetuomari, joka välillä ihmettelee ratsastajien ajatusmaailmaa :) Ei ole yhtään pahaksi, että on käynyt tuomarikoulutukset ja toiminut tuomarina, sillä pystyy itse kilpaillessa ajattelemaan asiat vähän enemmän sieltä tuomarin näkökulmasta, niin helpottaa heidän hommaansa sitten.
Harjoituskisoissa ja 1-tasolla aina odottelenkin sitä tervehdystä, koska siellä ollaan oppimassa. Mukavampi muutenkin pitää niissä kilpailuissa tahti rauhallisempana, jotta ne ratsastajat oikeasti oppisivat kilpailemaan.
PoistaJa totta puhut, että aina ei sinne kilpailijoiden pään sisään pääse, vaikka itsekin kilpailee tuomaroinnin lisäksi :)
Kouluratsastus on niin paljon yksinkertaisempaa ;) vai olisiko vaan poikkeus sääntöön, että kerrankin jokin on koulukilpailuissa yksinkertaisempaa/reilumpaa kuin estekilpailuissa!
VastaaPoistaNäinhän se on, koulukisoissa kun on kerrottu tarkkaan mitä pitää tehdä. Pitäisikin joskus oikein ajatella näiden lajien eroja kisatilanteessa ja verrata, kummalla on järkevämmät säännöt ajatellen itse kisasuoritusta :)
PoistaOlen kisoissa monesti huomannut, että kun saapuu radalle (puhutaan nyt 2-3 tasosta) pilli soi jo ennen kuin on ehtinyt edes miettimään terveyhdystä. Ehkä siitä tilanteesta on helposti jäänyt sellainen fiilis (tuoreemmille) kilpailijoille että tervehtiminen on turhaa?
VastaaPoistaItse koen tervehtimisen juuri merkkinä siitä että olen valmis. Yritän myös aina tiirailla että näkeekö se tuomari sen ja moikkaako takaisin. Silloin ainakin voi olla varma että molemmat on kartalla ;)
Koulutervehtimisestä (aikaisemmasta kommentista) tuli mieleen että kenttäohjelmissa ei ole ollenkaan alkutervehdystä, joka on muuten loppupeleissä aika huvittavaa. koska luulisi sen alkutervehdyksen olevan juuri se juttu; tervehtiä tuomaria. Kenttäratsastajat vaan mennä posottavat (nenä pystyssä) tervehtimättä, heh. (ja ei, olen itse kenttäratsastaja ja en yhtään vähättele meitä)
Mutta mielenkiintoinen teksti kiitos siitä :)
Kiitos kommentista :)
PoistaTuo muuten on jännä suuntaus kouluohjelmissa, että se alkutervehdys on karsittu pois. Niitä ohjelmia on tullut koko ajan lisää, missä sitä ei ole.
Hyvä teksti! Itse tervehdin kyllä aina, joskus jopa toistamiseen jos tuntui ettei tuomari juuri silloin minuun katsonut :)
VastaaPoistaTuo on hyvä tapa :)
PoistaItse tuomarina pyrin tervehtimään myös kilpailijaa takaisin, niin molemmat tietävät että homma on kunnossa.