Tervehtimisestä ja lähtömerkistä kilpailuissa

Tässä toinen teksti helatorstain kilpailuiden innoittamana. Tällä kertaa käsittelen aihetta tervehtiminen. Siihen liittyvät tavat ja säännöt tuntuvat olevan todella monella hukassa, mitä näitä kilpailuja on tullut koluttua. Seuraava teksti, jonka julkaisen, koskee viime sunnuntain kilpailuja, lupaan.

Näin meillä tervehditään. Tässä on kuvaaja onnistunut painamaan laukaisinta sopivaan aikaan. Tervehdin tuomaria ja Martti myös on nyökännyt päällään alas. 

Kilpailuissa tuomarina ollessa olen joutunut muutamaan otteeseen hylkäämään ratsukoita sen vuoksi, että he lähtevät tervehtimättä ja ilman lähtömerkkiä radalle. Se on aina harmillista, koska sillä ei ole ratsastuksen kanssa mitään tekemistä. Sen verran näitä ratsukoita on kuitenkin ollut, että yleensä puhun heistä sihteereille "karkaavina"-ratsukoina. Useimmiten ensimmäinen reaktioni on lausahtaa: "Oho, se karkas", jonka jälkeen vasta muistan puhaltaa pilliin. Aina nämä tilanteet eivät tule niissä pienissä 1-tason kilpailuissa, kyllä näitä sattuu myös 2- ja 3-tasoilla.

Helatorstaina kilpailuissa ratsukoita sekoittamassa oli verryttelyeste radalla. Lähtölistojen kanssa oli julkaistu tieto, että sille saa ottaa yhden  hyppy-yrityksen ennen rataansa jos haluaa. Se oli hyvin näkyvästi merkittynä ratapiirrokseen, mutta tästä huolimatta suurella osalla ratsastajista oli hankaluuksia tuon esteen kanssa tai oikeamminkin sen vuoksi. Näin monta variaatiota tästä. Joku tervehti, sai lähtömerkin ja hyppäsi tämän jälkeen verryttelyesteen, joku jätti hyppäämättä ja lähti radalle tervehtimättä ja ilman lähtömerkkiä jne. kaikenlaisia variaatioita nähtiin. Tästä johtuen mietinkin, että tietävätkö kilpailijat miksi he tervehtivät tuomaria?

Esteratsastuksen kilpailusäännöistä löytyy kokonaan oma kohtansa tervehtimiselle. Se kohta on 332. Siellä määrätään, että ratsastajan on tervehdittävä tuomaristoa perusradalle tullessaan. Jos tervehdystä ei tuomaristolle tule, voi ratsukolta evätä lähtöoikeuden tai jopa määrätä sakot.

Oletteko koskaan lukijat miettineet, miksi ratsastaja tervehtii tuomaristoa estekilpailuissa? Miksi siitä on kirjoitettu määräykset sääntöihin? 

Itse näen asian ennemmin niin, että ratsastaja kertoo tuomaristolle tervehdyksellä olevansa valmis suorituksen aloittamiseen. Lähtömerkki puolestaan kertoo sen, että tuomaristo on valmis seuraamaan ratsukon suoritusta. Uskokaa tai älkää, siellä tuomaritornissa tapahtuu luokkien aikana paljon muitakin asioita, kuin pelkästään sitä ratsukoiden seuraamista. Esimerkiksi luokan ollessa käynnissä lähtölistan muutokset tulevat aina tuomarin kautta, samoin mahdolliset puhuteltavat saattavat tulla torniin kesken luokan. 

Nykyään kisojen ollessa valtavan suuria lähtijämääriltään, on tuomaristolla usein 2 -ja 3-tason kisoissa tilanne, jossa aikataulusta on pidettävä kiinni. Tällöin usein lähtömerkki vihelletään ratsukolle mahdollisimman pian edellisen lopetettua ja ennen tervehdystä. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni optimaalinen tilanne, varsinkin, jos radalla ei saa suorittavan ratsukon lisäksi olla valmistautuvaa ratsukkoa. Kiireessä ei tule kuin virheitä, niin ratsukolle kuin tuomarillekin.

Tämä tuomariston kiire saa aikaan sen, että tervehdystä ei "muisteta" tehdä ollenkaan. Kuulinkin helatorstaina eräältä paljon kisanneelta poniratsastajalta kommentin, että "kyllä sun olis pitänyt viheltää tuolle vaan se lähtömerkki kerran se ratsasti sitä linjaa päin. Kyllä aluekisoissakin aina vihelletään ilman tervehdystä kun vaan ratsastaa sinne ykköselle". Niin, olisiko pitänyt? Ei sääntöjen mukaan. Mutta kai se on noloa tervehtiä tuomaristoa, eikö totta? 

Empiirisen tutkimuksen kautta olenkin huomannut, että tervehtimättömyys vaivaa etenkin näitä 2-tason kilpailijoita, estekorkeuksilla 90-120 sekä poniratsastajia. Toki joukossa on monia, jotka tervehtivät, mutta heidän joukossaan on se enemmistö, joka jää vain tuijottamaan tuomaria vihaisesti, jos lähtömerkkiä ei tule ilman tervehdystä.

Itse tervehdin tuomaria näkyvästi, koska olen oikeasti sitä mieltä, että sillä kerron olevani valmis ja se on kohteliasta. Helatorstain kisoissa se tervehtiminen oli vielä suuremmassa osassa, sillä tuomaristolla (lue: minulla) ei ollut käytettävissä kristallipalloa, mistä olisin voinut katsoa ennalta kuka käyttää mahdollisuuden verryttelyesteeseen ja kuka ei. 

- Sisko

Kilpailut 2015, meteliä tyhjästä?

"Kilpailujärjestelmäuudistuksessa on paljon hyvää, mutta yllättäen äänekkäin joukko on jälleen ne uudistusta vastustavat. Muutosvastarinta on tämän asian tiimoilta ollut järkyttävän suurta, tai sitten se on saanut vain internetissä liian suuret mittasuhteet."

Nyt on kouluttauduttu tulevaa kisakautta varten. Lisenssikoulutus sattui oikein hyvään paikkaan lauantaina, kun seuraavana päivänä oli kauden ensimmäiset kilpailut tuomarina. Koulutuksessa oli täysi lasti asiaa uudesta kilpailujärjestelmästä ja sääntömuutoksista tälle vuodelle.

Lauantai valkeni harmaana, eikä matkalla lisenssikoulutukseen sää parantunut.

Moni on ennalta parjannut tuota kilpailujärjestelmän uudistusta. Nyt koulutuksen jälkeen minun täytyy kyllä sanoa, että itse olen sen suhteen positiivisella mielellä. Toki siellä on paljon avoimia kysymyksiä ja epäselvyyttä, mutta eiköhän ne ajan kanssa selviä. Osa epäselvyyksistä jopa johtuu siitä, että järjestelmää ei olla päästy kokeilemaan käytännössä.

Katson kilpailujärjestelmää ja sen uudistusta vahvasti estetuomarin ja harraste-esteratsastajan näkökulmasta. Hyviä asioita uudistuksessa on mielestäni kvaalisäännöt estepuolella sekä tarkat tasomäärittelyt, jotka helpottavat kisajärjestäjien työtä ja samalla avaavat uusia mahdollisuuksia luokkien valinnassa.

Päivä alkoi kilpailujärjestelmäuudistukseen tutustumisella. Muutamat kohdat aiheuttivat paljon keskustelua.

Kvaalit ovat tervetullut lisä estepuolelle. Liian monta kertaa on kilpailuissa näkynyt ratsastajia, jotka ovat väärässä luokassa väärään aikaan. Tällaisten ratsukoiden karsiminen kilpailusta on tähän saakka ollut tuomarien vastuulla, sillä heillä on oikeus keskeyttää ratsukon suoritus, jos se näyttää vaaralliselta. Tätä oikeutta on kuitenkin harvoin käytetty, sillä "näyttää vaaralliselta" on usein liikaa riippuvainen katsojan silmästä. Jos sanon sanan "curling-vanhemmat", niin kaikki varmasti arvaavat miksi tuomareiden puuttumiskynnys on saattanut ollut korkealla.

Tasomäärittelyt ovat puolestaan tervetulleita jo siitäkin syystä, että ratsastajat tietävät minkälaisiin puitteisiin he ovat tulossa jo ilmoittautumisvaiheessa. Tämä toivon mukaan kitkee jonkin verran jälkipuheita internetin ihmeellisessä maailmassa. Määrittelyissä on kerrottu vähimmäisvaatimukset kunkin tason kilpailuille. Esimerkkinä kilpailukentän koko, 2-tason kilpailuissa riittää 800m2, kun 3-tason kilpailuissa tilaa pitää jo olla 1200m2. Huomioikaahan myös, että 1-tason kilpailuissa ei välttämättä tarvitse olla kahvilaa, kuten 2-tason kilpailuissa.

Pienen tauon jälkeen jatkoimme itse sääntömuutoksiin ja tapauksiin mitä viime vuonna kilpailuissa on sattunut.

Mikä mielestäni oli myös uudistuksessa hyvää, on se, että jokaisella kilpailutasolla voi järjestää luokkia välillä 60-160 cm. Tällöin kvaalituloksia/kokemusta ei välttämättä tarvitse mennä keräämään 3-tason kilpailuun, vaan voi aloittaa helpommalla radalla uudella estekorkeudella. 

Uudistuksen idean toteutuminen lepää paljon kisajärjestäjien vastuulla, ainakin omasta mielestäni. Heille jää päätettäväksi mitä luokkia, kenelle ja millä arvostelulla järjestetään. Toki kilpailuiden PJ-tuomarit voivat tehdä ehdotuksia ja näyttää suuntaa, mutta kisajärjestäjä on kuitenkin se, joka ne kilpailut järjestää. Myös ratamestareille tulee mielestäni aiempaa suurempi rooli ratojen suunnittelussa, että tasojen välille saadaan eroa ratojen teknisyydessä.

Suosittelen kaikille kilpailijoille tänä keväänä sääntökoulutusta ja toivon että jokaisella on avoin mieli uudistusten suhteen. Uudistukset eivät ole aina pahasta, vaikka se ensisilmäyksellä siltä näyttäisi. Jos sääntökoulutukseen ei pääse osallistumaan, kannattaa kilpailusäännöt lukea ajatuksella läpi. Järjestelmäuudistuksen lisäksi estepuolelle on tullut esimerkiksi kokonaan uusi arvostelumenetelmä AM5.2!

Klikkaa itsesi uusiin estesääntöihin.

En tietenkään voi kirjoittaa uudesta kilpailujärjestelmästä ottamatta kantaa osallistumismaksuihin ja rahapalkintoihin. Nämä kaksi asiaa ovat herättäneet paljon keskustelua. Uudessa systeemissä tarjotaan järjestäjille mahdollisuus pitää edullisia kilpailuja. Mielestäni hintojen pitäisikin mennä niin, että 1-tasolla on edullisimmat startit ja siitä hinta tasaisesti nousisi puitteiden parantuessa. Tämä sen vuoksi, kun ihan oikeasti puitteet ja "palvelut" maksavat järjestäjällekin. Kaikki varmasti myös ymmärtävät, että järjestäjälle pitäisi myös jäädä jotain muutakin kuin hyvä mieli käteen kilpailuiden jälkeen, jotta myös seuraavat kilpailut pystytään järjestämään.

Mitä puolestaan kilpailuiden palkintoihin tulee, niin järjestäjiä ei edelleenkään kielletä jakamasta rahapalkintoja alemman tason kilpailuissa. Säännöissä annetaan mahdollisuus esinepalkintojen jakamiseen rahapalkintojen sijasta ja jopa mahdollisuus siihen, että palkintona on vain ruusuke. Taas, pallo on kokonaan kisajärjestäjällä. Rahapalkintoja hinkuvien kannattaa muistaa myös se, että ne ovat veronalaista tuloa, kun esinepalkinnot puolestaan eivät ole. Rahapalkinnot ovat aina olleetkin veronalaista tuloa, tässä ei ole mitään uutta. Tänä vuonna uutena juttuna palkintotiedot ilmoitetaan verottajalle suoraa järjestäjän/liiton toimesta eikä ilmoitusta jätetä ratsastajan harteille kuten aiemmin.

Sunnuntain tuulisen kisapäivän jälkeen kotona maistui itsetehty kalasoppa. Kyllä lämmitti!

Se tuomarinäkökulmastani. Mitä olen sitten itse mieltä kilpailijana? Itselle kisaaminen on pääsääntöisesti itsensä voittamista. Palkintoja on kiva saada, mutta harrastajana olen hyväksynyt tosiasian, että harrastus vie rahaa, eikä todellakaan tuo sitä. En myöskään kilpaile maineen takia, joten minulle riittää hyvin 1- ja 2-tason kilpailut. Palkinnolla ei varsinaisesti ole siis minulle väliä, oli se sitten rahallinen tai esine. Ymmärrän kuitenkin ammattilaisten tuskan siinä, että palkinnot eivät kata kilpailun kuluja, vaikka sijoittuisit jokaisessa luokassa mihin osallistut kisaviikonloppuna. Hehän tekevät sitä kuitenkin ammatikseen jolla pitäisi elättää itsensä! Tokihan kilpailut on vain yksi palanen heidän elinkeinoaan, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

Mielipiteeni saattaa maksuista ja palkinnoista muuttua, kun pääsen Akun "rattiin" aikanaan ja ajankohtaiseksi tulee nuorten hevosten luokat ja suuremmat areenat. Tässä vaiheessa kuitenkin olen ollut tyytyväinen, vaikka hintataso on noussut hurjasti siitä, kun olen kilpailemisen vanhalla aluetasolla aloittanut.

Uudistuksista huolimatta toivoisin näkeväni iloisia ratsastajia hyvin käyttäytyvien hevostensa selässä tämän vuoden kisoissa. Tuomarilla on silloin mukavampaa ja myös kilpakumppanina on mukavampi olla kun ei tarvitse seurata vierestä itkupotkuraivareita.

Kaikki mukaan kilpailemaan, tehdään siitä yhdessä mukavaa!

Kuvat ovat "taattua" Ipad-laatua eli ei kummoisempia, pahoitteluni. Kommenteissa on tällä kertaa sana vapaa, ilman ennakkotarkistuksia.

- Sisko