24.5.2015 koulukilpailut

Kisapäivä oli vähän kaksijakoinen, vaikka päällimäisenä onkin ihan hyvä fiilis. Mutta niinhän se oikeasti menee, kuten Cheekin biisissä: Kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii. Koska jos ei ikinä yritä mitään uutta ja haasta itseään, niin silloin ei ikinä myöskään voita mitään.

Kisat alkoivat vasta kahdeltatoista ja meidän ensimmäinen luokka vasta 13:50. Vähän erilainen kisa-aamu siis, kun ei tarvinnutkaan herätä kukonlaulun aikaan. Marttikin ehti aamulla ulkoilla laitumella kavereiden kanssa ennen kuin lähdettiin. Se usein hermostuu aamuisin, jos lähtö kisoihin on siihen aikaan kun muut hevoset menevät ulos. Tällä kertaa siitä ei tullut ongelmaa.

Meidän tiimillä on niin hyvin omat hommansa tiedossa kun lähdetään kisoihin, ettei meillä tallilla mennyt pakkaamiseen ja puunaamisen kuin alle tunti. Tässä ajassa siis hevonen letitettiin ja harjattiin, tarvittavat tavarat siirtyivät satulahuoneesta autoon ja hevosellekin pakattiin mukaan heinää.

Saavuttiin kisapaikalle itseasiassa aivan loistavaan aikaan. Kävin maksamassa maksut, kun ensimmäisen luokan viimeinen oli tekemässä suoritustaan. Otettiin Martti heti ulos trailerista ja laitettiin sille kaikki varusteet ja lähdettiin kävelemään verryttelyä kohti.

Ensimmäisen luokan verryttelyyn minulla oli hyvin aikaa, joka olikin samalla kentällä kisaradan kanssa. Martin kannalta oli myös aivan loistavaa, että luokkien välissä radan pääsi kiertämään kokonaisuudessaan ympäri, jolloin sain näytettyä sille tuomaripäädyn ja kisaradan nurkat (tämä ei kyllä estänyt sitä jännittämästä).

Verryttelyssä keskityin siihen, että Martti rentoutuisi ja kuuntelisi minua, niin ja olisi pohkeen edessä. Martti on vähän hassu hevonen jännittyessään. Siitä ei näe ulospäin jännittyneisyyttä paljonkaan, mutta ratsastajalle se kyllä tulee täysin selväksi. Siihen ei pääse koskemaan mitenkään, kun se käpertyy sellaiseen omaan kuplaansa ja jännittää. Mutta tähän jännittämiseen palataan tuonnempana.

En verrytellyt B:n radalle mitenkään rankasti. Ensin alkuravit ja laukat, hevonen rennoksi. Sen jälkeen käyntiä pitkin ohjin. Tämän jälkeen taas ohjat käteen ja muutama pysähdys pituushalkaisijalla ja käynnissä väistöjä, pääpaino taas siinä, että hevonen on rento ja vastaa apuihin. Laukassa tein muutaman pääty-ympyrän, missä vein asetuksen ulos, jotta sain ulkolavasta kiinni, samoin ravissa muutama avotaivutus. Näiden jälkeen taas käyntiä pitkin ohjin. Minua ennen olevan ratsukon tehdessä kisasuoritustaan, tarkistin ravissa ja laukassa että hevonen on kuulolla, rento ja pohkeen edessä.

Tämän jälkeen päästiin pyörimään aitojen sisälle, kun tuomari vielä kirjoitti alapisteitä edelliselle ratsukolle. Käynnissä tuomaripäähän, pari volttia, suunnanvaihtoa ja ympyrää, sitten vähän ravia. Sitten tuomari vihelsi pilliin ja oli aika aloittaa suoritus.

Tässä tuo ensimmäinen rata videolla:

Alkuradasta Martti oli hieman jännittynyt tuomaripäässä, mikä näkyy sellaisena hätäisyytenä kaarteissa. Loppua kohden Martti rentoutui jolloin pääsin taas paremmin sitä ratsastamaan. Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen tuohon aikuismerkin rataan (lähtökohdat huomioon ottaen). Ensimmäistä kertaa käyntikin on käyntiä eikä sellaista hirveää lyhyttä kipittämistä. Numeroissa ei hirvittävän suurta hajontaa ollut, kun kaikki numerot olivat 6-7 välillä. Tasainen suoritus siis. Lopputulos 61% ja 1. sija! Voisi siis todeta että hyvä kauden aloitus.

Mitäs se A:1 sitten? Lopputuloksissa oltiin viimeisiä. Mitä kummaa oikein tapahtui?

Olin toivonut startteja mahdollisimman lähekkäin, kun en tiennyt kuinka paljon ratsukoita kisoissa tulisi olemaan. Näin ollen olin B:ssä toiseksi viimeinen lähtijä ja A:ssa ensimmäinen. Taukoa luokkien välillä oli 20 minuuttia, jossa oli myös palkintojen jako. Esteratsastajana totesin että kunniakierroksella mennään laukkaa, eikä himmailla (suunnitelma oli saada hevonen heräämään seuraavalle radalle). Tämän jälkeen rusetti pois ja verryttelemään (vajaa 10 min aikaa).

Hevonen kyllä heräsi kunniakierroksella, mutta nyt ei vastaavasti riittänyt aika saada niitä kierroksia alas. Muutaman laukkaympyrän ja laukka-ravi siirtymisen sain tehtyä, jonka jälkeen jo sain mennä radalle valmistautumaan. Nyt kun tuomarin ei tarvinnut kirjoittaa edellisen ratsukon alapisteitä, ei meillä ollut niin kauan aikaa radalla ennen lähtövuoroa. Aloitin samaan tapaan kävelin tuomaripäätyyn, tein ympyrän ja nostin laukan. Tämän jälkeen tuomari jo vihelsi pilliin, johon Martti reagoi aika reilusti eteenpäin (totesin jo tässä kohdassa, että saapa nähdä kuin käy).

En tiedä mistä se Martti otti niitä jännityskierroksia tuolle radalle. Toki kävellessämme tuomaripäätyä kohti lensi buffasta servettejä tuulen mukana, mitä sen piti järkyttyneenä mulkaista ja tämän jälkeen tuomaripäädyn lepattavat paperti olivat selkeästi vihollisia. Valmistautumisaika oli lyhyt ja en tosiaan saanut sitä keskittymään itseeni millään.

Martti on jännityessään suoraan sanottuna aika ärsyttävä. Se jäätyy ja periaatteessa jää pohkeen taakse eikä liiku eteen, mutta auta armias jos ratsastajan paino seikkailee puolelta toiselle. Siihen se reagoi ja menee sen mukana siksakkia. Jos tässä tilanteessa korjaat sitä jalalla vähän, ei tule reaktiota lainkaan ja jos korjaat paljon se hyppää nahoistaan järkyttyneenä kun sitä neuvotaan niin kovin. Liikkumiseen on siis tasan kaksi vaihtoehtoa: 1. täysiä eteenpäin pitkänä kuin nälkävuosi, 2. lyhyenä, kipittävänä ja selkä jäykkänä. Eikö kuulosta hyvältä lähtökohdalta helpon A:n radalle?

Rataa itsessään ei voi kuvata millään muulla sanalla kuin selviytyminen. Suurinpiirtein oikeaan suuntaan oikeassa askellajissa. Joka ainoalla linjalla Martti oli vino, poikitti tai asetus oli väärään suuntaan, takaosakäännöksissä poljenta ei säilynyt takaa, vaikka muuten ne pysyivät hyvin paikallaan. Vastalaukat olivat jäykkiä, koska jouduin pitämään niin paljon asetuksen laukan puolella, ettei tule rikkoa. Pohkeenväistöt oli kipittäviä, koska hevonen ylipäätään kipitti eteenpäin selkä jäykkänä. Jos jotain hyvää pitää radasta keksiä, on se käynti. Siinä se jostain syystä malttoi keskittyä paremmin, eikä se ollut totuttua selkä jäykkänä kipittämistä ja raville rikkomista. Niin ja muistin radan tällä kertaa!

Tuloksena tästä mielestäni katastrofaalisesta radasta oli 50,35% (oltiin viimeisiä luokassa). Läpi meni kuitenkin, vaikka itse vähän sitä epäilin. Nälkä kasvaa syödessä ja analysoinkin nopeasti, että seuraava helpon A:n ohjelma pitää olla sellainen, jossa aloitetaan ravissa. Epäilen että Martti pääsääntöisempänä estehevosena jotenkin yhdistää tuon vihellyksen + laukan estekisoihin. Tokihan ratsastajan pitäisi osata ratsastaa niin hyvin, että tämä ei olisi ongelma, mutta hei, on se hevonenkin elävä ja ajatteleva olento.

- Sisko

Toim. huom.
Tämän tekstin julkaisuun on mennyt niin kauan aikaa, että ehdittiin käydä vielä seuraavatkin kisat tässä viime viikonloppuna.
Oli Marin vuoro osallistua ja osallistuikin sekä este- että koulukisoihin. Esteillä Mari joutui keskeyttämään, kun Martti hieman innostui leipälajistaan ja jarrut hukkuivat kokonaan.
Koulukisoissa (Helppo C ja B) Mari kuitenkin ratsasti omat ennätyksensä, molemmista yli 60% ja C:stä jopa yli 65%.