Sweet Thursday

Sweet Thursday, tai oikeammin suomeksi, torstai on toivoa täynnä. Kulunut sanonta, myönnetään, mutta sopii kyllä eilisiin fiiliksiin kuin nenä päähän. Tämä sanonta muuten tulee John Steinbeckin kirjasta, jonka otsikkona se toimii. Itse en kyseistä kirjaa olekaan lukenut, mutta voisi kai tuon joskus lukaista läpi, vaikka sitten kun on lomaa.

Martti on nyt suurinpiirtein viikon verran viettänyt vähän kevyempää elämää. Tämä johtuu ihan siitä, että viime viikolla keskiviikkona ja torstaina se oli aivan kamala ratsastaa. Varsinkin keskiviikkona. En tiedä osaatteko kuvitella hevosta, joka kulkee vasemmalle banaanina ja on samanaikaisesti rautakanki oikealle. Täysin vino siis. Kun lähdin tätä keskiviikkona korjaamaan, Martin ratkaisu oli juosta alta karkuun kipittäen pää ryntäissä, vaikka olisi löysä ohja. Keskiviikkona lopetin siihen, että sain hevosen rentoutumaan ja taipumaan molempiin suuntiin jokaisessa askellajeissa. Torstaina jatkoin samalla teemalla, rentona, rullaamatta ja taipuen molempiin suuntiin yhtä paljon. Homma ei ollut enää niin vaikeaa kuin keskiviikkona, mutta vaikeaa kuitenkin.

Selkeästi Martista huomasi noina kahtena päivänä, että nyt ei ollut kaikki ihan niin kivaa kuin normaalisti. Meiltä jäi tässä kuussa hieronta väliin, sillä hieroja ei uskaltanut tulla, kun edellisellä tallilla yllätyksenä oli tullut vastaan ihottumaa ja ilmeisen tarttuvaa sellaista. Johtopäätökseni ongelmista olikin, että herra on jostain jumissa. Näin ollen perjantain liikutus muuttuikin ohjasajoksi, jotta pääsisin näkemään vähän maastakäsin miten liikkuminen luonnistuu.

Viime sunnuntaina olin maastossa, tosin sitä ei kai voi kevyeksi kutsua, kun Martti kasvatti 10 jalkaparia mahan alle kun laukattiin ylämäkeä. Maanantaina isä ja äiti kävivät juoksuttamassa ja kävelyttämässä sen, tiistaina käveltiin taas, koska kenttä oli jäätynyt ihan kamalaksi koppuraksi. Keskiviikkona Mari kävi maastoilemassa, koska ennätti jo päivällä käymään. Minä palasin kentälle ratsastuksen merkeissä siis eilen, viikko edellisestä kerrasta.

Aloitin homman helpolla, eli käyntiä ja kevyttä ravia pidemmällä ohjalla. Halusin vain Martin venyttävän eteen tuntumalla ja ollen samalla rento ja taipuvan kulmissa ja ympyröillä pohkeen ympärille. Sama juttu ravailun jälkeen laukassa, rentona, edessä ja alhaalla taipuen. Laukassa sain pikkuisen olla tarkempi ulkoavuilla kuin käynnissä ja ravissa, ettei lapa lähetenyt huitelemaan omille teilleen kulmissa ja ympyröillä. Ravissa alkuun jouduin tarkkailemaan tahtia, sillä Martti olisi halunnut jäädä kipittämään selkä alhaalla lyhyttä askelta. Kun se aloitti kipittämisen, tein pienen puolipidätteen, että pääsin takaisin haluamaani tahtiin, jonka jälkeen pääsin pohkeella ratsastamaan taas askelta pidemmäksi kohti tuntumaa. Tämä ongelma korjaantui pikkuhiljaa, kun Martti lämpeni ja korjasin joka kerta maltillisesti sen tahdin takaisin.

Alkuverryttelyyn kulutin puolisen tuntia. Tämä sisälsi alkukäynnit sekä ravit ja laukat. Kännykkäni oli unohtunut tällä kertaa takin taskuun, niin vilkaisin aikaa sieltä. Tämä oli ihan hauska huomata, sillä minua on pidemmän aikaa kiinnostanut paljonko aikaa käytän verryttelyyn tai ylipäätänsä ratsastamiseen iltaisin viikolla.

Pienten välikäyntien jälkeen aloitin harjoitusravissa siirtymisten kanssa. Kolmikaarisella kiemuralla tein siirtymiset käyntiin aina keskihalkaisijalla, jonka jälkeen palasin takaisin raviin. Keskityin edelleen siihen, että Martti olisi rento ja pyöreä pidemmällä kaulalla sekä ravissa, siirtymisessä että käynnissä. Varsinkin siirtymisissä se helposti jää jäkittämään vastaan tipauttaen samalla selän alas. Kiemuran kaarteet taas käytin hyväkseni ja halusin sen rehellisesti taipuvan jalan ympärille. Kun tämä oli ravissa ok, tein muutaman pohkeenväistön sekä pitkällä sivulla avotaivutusta, että saisin vielä paremmin takajalat alle.

Jatkoin laukassa samaa kolmikaarista kiemuraa, tällä kertaa siirtymiset keskihalkaisijalla käyntiin ja uusi nosto. Laukassa keskityin erityisesti siihen, että taivutus oli hyvä, nosto rauhallinen mutta terävä ja laukka pyöri ja Martti oli minun kanssani kaarteissa ja siirtymissä. Tämä homma sai Martin pikkuisen hätäiseksi. Se ei olisi halunnut millään kävellä ja odottaa seuraavaa laukannostoa ja laukassa se ei olisi halunnut odottaa ja ottaa askeleita rauhassa. Huomasinkin ratsastavani todella paljon "ääneen", eli suusta pääsi miltei koko ajan jotain "hou", "whoa", "rauha" tyyppistä ääntelyä. Kun nostot ja käyntisiirtymiset olivat asialliset kumpaankin suuntaan ilman vouhkaamista, muutin jälleen tehtävää niin, että keskimmäinen kaarre tulikin vastalaukkaa. Tämä homma sujui odotuksiani paremmin ja mukaan mahtui ainoastaan yksi rikko. Muutoin pääsin keskittymään siihen, että vastalaukkakin pyörii, mutta ei leviä alta.

Kun vastalaukat sujuivat niin hyvin päätin vähän kaivaa verta nenästä ja tehdä laukanvaihdot kiemuralla aina keskihalkaisijan kohdalla. Mutta mitä vielä, Martti pysyi rentona, tahti ei muuttunut ja homma vaan rullasi. Okei, muutaman kerran vasemmasta oikeaan vaihto ei ollut puhdas, mutta se on ollut se meille vaikeampi aina. Tämän jälkeen loppuravit ja kiitokset hepalle.

Ratsastuksen jälkeen hymyilin. Vaikka parannettavaa on vielä paljon, niin pitkästä aikaa tuntui siltä että me ei olla Martin kanssa törmäyskurssilla. Kävely ja maastoilu on tehnyt siis paljon hyvää ja nyt näkyy vihdoin vähän valoa tunnelin päässä.

Ja koska syksy on tällä hetkellä näin ihanan pimeä, märkä ja kurainen, saatte katsella vanhoja kuvia. Katsotaan saisinko jonkun kameran kanssa tallille jos viikonloppuna sattuisi paremmat kelit.

- Sisko

Vaativa B:0 huvin vuoksi

Sain tässä päivänä muutamana päähänpiston, että ratsastanpas huvin vuoksi kotosalla Martin kanssa vaativa B:0 kouluohjelman läpi.  Kuten varmaan moni blogia lukenut on hoksannut, en ihan hirvittävästi ole viimeisen parin vuoden aikana kouluvalmennuksessa ollut (mikä on aika syvältä), eli liikenteessä ollaan nyt vähän vanhoin opein.

Ennen ensimmäistä tallinvaihtoa kuitenkin kouluvalmennuksissa on tehty kaikenlaisia asioita ja mitään varsinaisesti meille vierasta ei tuossa va B:0 ohjelmassa ole. Kisoihin en kuitenkaan sitä ole lähtemässä näyttämään, koska ei niistä helpon A:n ohjelmistakaan kovin kummoisia tuloksia olla raavittu kasaan. Eikä minulla ole mitään kilpailullisia tavoitteita kouluratsastuksessa. Jos joku haluaa kurkata mitä tuo va B:0 pitää sisällään, niin ohjelma löytyy täältä. Silloin tällöin se kouluratsastuskärpänen vain puraisee ja silloin usein tuppaan treenailemaan ratoja kotona keskenäni, tai menemään jonnekin harjoituskisoihin tai muuta vastaavaa. Tämä on varmasti peruja sieltä, kun Martti asui niin kauan tallilla, missä 90% hevosten omistajista oli kouluratsastajia.

Mietin hetken että julkaisenko videota tuosta radasta. Se ei ehkä anna kovin hyvää kuvaa Martin ratsastettavuudesta tai ylipäätään notkeudesta. Tässä se kuitenkin on nähtävillä.

Näitte kyllä oikein, kevensin sekä keskiravin että lisätyn ravin. Tämä ihan sitä varten, etten halua Marttia kiusata istumalla alas. Oma istuntani ravissa on älyttömän huonolla tolalla (treenin puutetta), joten näin treenimielessä on mukavampi pitää hevonen rennompana. Martilla oli myös aivan järkyttävä jurotuspäivä, kun tuo rata kuvattiin. Marin kanssa se ei suostunut oikein tekemään laukassa edes volttia ja ärsyyntyneenä jäi pukittamaan, kun käännettiin.

Eihän tuo nyt sellaiselta näytä, että siitä mitään pisteitä kilpailuissa saisi, kunhan kokeilin. Ei tämä niin vakavaa pidä olla. Itse pitäisi keskittyä huomattavasti enemmän siihen, että ne ohjat on kädessä kunnolla ja kädet vierekkäin. Olen sentään päässyt siitä pahimmasta kädet reisillä ratsastamisesta, nyt pitäisi keskittyä siihen että kädet pysyisivät lähekkäin tuossa mahan edessä. Vasemmasta oikeaan vaihto on ollut meille aina vaikeampi, se ei nytkään ollut puhdas, mutta ei niin hirveä mitä se olisi voinut olla. Martin jurotuspäivä näkyy eniten pysähdyksissä ja lopputervehdykseen tullessa. Pysähdyksessä se vaan ei reagoi pieneen pidätteeseen ollenkaan, jolloin jouduin ottamaan todella kovaa kiinni. Lopputervehdykseen tullessa se puolestaan olisi halunnut kulkea kaikkea muuta kuin suorana ja haki koko ajan laukanvaihtoa oikeaan laukkaan. Koulutreenien puute näkyy puolestaan parhaiten jäykkyytenä taivutuksissa, niissä ei ravin poljenta säily, askelpituudesta puhumattakaan.

Oli siellä sellaisiakin pätkiä mitkä tuntuivat selkään hyviltä, eivätkä ne niin pahoilta videollakaan näytä. Aloitus ja keskiravi onnistuivat suhteellisen hyvin tällä kertaa. Käyntikin oli ihan jees. Tästä radan ratsastamisesta viisastuneena täytyy ottaa nuo taivutukset taas mukaan treeniohjelmaan, josko saataisi papasta vähän vetreämpi malli. Niin ja ennen kaikkea lopettaa se käsijarru päällä ratsastaminen.

- Sisko

Kun ei voi lakata hymyilemästä

Voi jumpe! Normaalisti en ole sellaisten "hypetys" postausten suosija, mutta nyt sellainen on pakko tehdä. Martti oli vaan niin super hyvä esteillä sunnuntaina, että melkein unohdin ratsastaa sitä esteiden välissä kun fiilis oli korkealla ja naama kuin Naantalin aurinko.

Olin vähän skeptinen sunnuntain treeniä suunnitellessani. Perjantaina tekemäni puomitehtävät eivät todellakaan sujuneet hyvin. Ravissa ihan jees, mutta laukassa ihan kamalaa. En oikein päässyt kiinni millään siitä, mitä olisi pitänyt korjata. Kun korjasi yhtä ongelmaa, tuli toinen tilalle ja sitä rataa. Lauantaina suuntasinkin maastokävelylle, sillä kentällä vääntäminen on yhtä tyhjän kanssa jos homma menee "tappeluksi". Ehkä Martti sai sitten lauantaina niin paljon muuta ajateltavaa tavattuaan naapurin lehmälauman, että jaksoi sitten sunnuntaina keskittyä oikeisiin töihin. Mene ja tiedä.

Tässä videoiden muodossa todistusaineistoa meidän treeneistä. Monessa kohdassa ratsastaja tunaroi jotain, mutta hevonen oli ihan messissä ja pelasti kuskinsa. Radan kolmas ja samalla viimeinen este oli kapea pysty, josta johtui lievä tähtääminen ja puomien pudottelu. Sitä pitää vielä harjoitella lisää.

Videoissa voi myös kuulla, että isäni on suurin arvostelijani ja saan samantien palautetta jos jokin tie ei onnistu esteelle tai jokin lähestyminen menee pipariksi. Toisaalta, saanpahan palautetta ja osaan sitten korjata virheet. Testasimme myös papan jännityskynnystä. Tätä varten Anne näkyy heiluttelemassa takkia joko esteen vieressä tai takana. Marttia ei kuitenkaan kiinnostanut yhtään pätkää, mitä se Anne touhusi, laukkasi vain rohkeasti eteenpäin.

Käytän todennäiköisesti 100cm ratavideon ja verryttelyhyppyjen videot myöhemmin, niin nyt jouduitte tyytymään vain 80 ja 90cm ratavideoihin. Näiden lataaminen kun kestää ikuisuuden, kun nettiyhteydessä on huonot uploadit.

- Sisko

Kesäfiilis

Tänään se vihdoin tuli! Kadoksissa ollut kesäfiilis nimittäin. Talvella paiskittuen ylitöiden vuoksi näin kesäkuun alkuun on pari ylimääräistä vapaapäivää ja mitä muuta sitä heppatyttö tekisi kuin pakkaisi hevosen autoon ja lähtisi treenaamaan.

Ilma oli mitä mainioin, herätyskellokin soi pari tuntia normaalia myöhemmin ja treeniseurakin oli vertaansa vailla, kuten myös ympäristökin.

Nyt päästiin pitkästä aikaa sen lajin pariin, mitä tässä bändissä olevat hevoset rakastavat. Esteitä, iso nurmikenttä ja tilaa. Varma tapa saada se vanhempikin herrasmiesruuna innostumaan.

JIHAA!

Ihanan vihreää ja vehreää joka puolella.

Missä, missä? Näytä jo se seuraava este!

Kameramies on onnistunut nappaamaan kuvaan myös bändin virallisen kuvaajan.

Tarkkana kuin porkkana, vaikka treenit loppuikin jo.

Päivän treenit meni sen verran hyvin, että taidetaan kuitenkin osallistua samalla kentällä pidettäviin kisoihin ennen juhannusta. Katsotaan minkälaisilla kokoonpainoilla mennään, mutta mennään joka tapauksessa, jos ei mitään kummempia haavereita käy.

- Sisko