Kun ei voi lakata hymyilemästä

Voi jumpe! Normaalisti en ole sellaisten "hypetys" postausten suosija, mutta nyt sellainen on pakko tehdä. Martti oli vaan niin super hyvä esteillä sunnuntaina, että melkein unohdin ratsastaa sitä esteiden välissä kun fiilis oli korkealla ja naama kuin Naantalin aurinko.

Olin vähän skeptinen sunnuntain treeniä suunnitellessani. Perjantaina tekemäni puomitehtävät eivät todellakaan sujuneet hyvin. Ravissa ihan jees, mutta laukassa ihan kamalaa. En oikein päässyt kiinni millään siitä, mitä olisi pitänyt korjata. Kun korjasi yhtä ongelmaa, tuli toinen tilalle ja sitä rataa. Lauantaina suuntasinkin maastokävelylle, sillä kentällä vääntäminen on yhtä tyhjän kanssa jos homma menee "tappeluksi". Ehkä Martti sai sitten lauantaina niin paljon muuta ajateltavaa tavattuaan naapurin lehmälauman, että jaksoi sitten sunnuntaina keskittyä oikeisiin töihin. Mene ja tiedä.

Tässä videoiden muodossa todistusaineistoa meidän treeneistä. Monessa kohdassa ratsastaja tunaroi jotain, mutta hevonen oli ihan messissä ja pelasti kuskinsa. Radan kolmas ja samalla viimeinen este oli kapea pysty, josta johtui lievä tähtääminen ja puomien pudottelu. Sitä pitää vielä harjoitella lisää.

Videoissa voi myös kuulla, että isäni on suurin arvostelijani ja saan samantien palautetta jos jokin tie ei onnistu esteelle tai jokin lähestyminen menee pipariksi. Toisaalta, saanpahan palautetta ja osaan sitten korjata virheet. Testasimme myös papan jännityskynnystä. Tätä varten Anne näkyy heiluttelemassa takkia joko esteen vieressä tai takana. Marttia ei kuitenkaan kiinnostanut yhtään pätkää, mitä se Anne touhusi, laukkasi vain rohkeasti eteenpäin.

Käytän todennäiköisesti 100cm ratavideon ja verryttelyhyppyjen videot myöhemmin, niin nyt jouduitte tyytymään vain 80 ja 90cm ratavideoihin. Näiden lataaminen kun kestää ikuisuuden, kun nettiyhteydessä on huonot uploadit.

- Sisko