Riihimäki calling (26.7.2015)

No niin, nyt on sitten tämän kauden ensimmäiset estekisat ratsastettuna minulla ja Martilla. Hivenen myöhään jäi tämä estepuolen aloitus, mutta aina ei tuo "siviilielämä" jousta riittävästi. Alla pohdintaa kisoista ja kisapaikasta.

Tällä kertaa aloitimme kisakauden jo itseämme haastaen. Martti on ollut treeneissä niin hyvä, että uskalsin ilmoittautua heti 90cm ja 100cm luokkiin. Tähän päätökseen vaikutti myös se, että Riihimäki on Martille kisapaikkana todella tuttu ja se on hypännyt siellä miltei aina todella hyvin. 

Pidän Riihimäen raviradasta kisapaikkana. Hevosilla on tilaa, käytössä on valjastuskatokset, verryttely on tilava ja radat on olleet joka kerta hyvät, ainakin meille. Pohjat eivät ehkä ole niin hyvät, että siellä voisi pitää isoja tähtikisoja, mutta tällaiselle tavalliselle harrastelijalle oikein loistavat. Kisojen aikana aikataulut pitää, toimihenkilöt on ystävällisiä ja muutenkin homma vaan rullaa ilman mitään ongelmia.

Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä järjestelyihin. Radat oli kivat ratsastaa, toiset vaiheet sellaiset missä oli vara valita muutamassa kohtaa mennäkö sisäkautta vai ulkokautta, luvattua kaatosadetta ei tullut ja aikatauluista oltiin jopa vähän edellä. Ainoa pieni miinus oli kelin aiheuttama verryttelyn pieni märkyys ja sitä kautta reunojen liukkaus. Reunoille ei kuitenkaan ollut tarvetta mennä, sillä tilaa oli muutenkin riittävästi. Radalla tätä ongelmaa ei ollut laisinkaan, vaikka sielläkin oli vähän märkää.

Aamu alkoi puoli kymmenen maissa märän hevosen noutamisella laitumelta. Onneksi se oli jättänyt mutakylvyn väliin ja oli suhteellisen puhdas. Kuivattiin Martti pyyhkeellä ja vietiin se karsinaansa jatkamaan kuivumista. Tämän jälkeen tavarat autoon ja henkilöauto starttasi kohti Riihimäkeä. Lähtiessämme tallilta vettä satoi sen verran, että todettiin olevan parempi jos Martti tulisi kisapaikalle vähän myöhemmin. Näin ollen jätin sen isän, Ollin, Annen ja Matin huostaan ja lähdin ajelemaan äidin, Marin ja Esan kanssa kohti Riihimäkeä.

Ensimäisen luokan verryttelyssä Martti oli yksinkertaisesti aivan super. Sanoinkin vitsillä, että voisin jo sen perusteella lähteä kotiin, kun hevonen oli niin hyvä. Käytännössä verryttely koostui sileän duunista ja taisin 90cm luokkaan ottaa kolme hyppyä. Pidin verryttelyn lyhyenä myös sen vuoksi, että Martti on ollut koko viime viikon vähän uneliaan oloinen. En siis halunnut sitä väsyttää jo heti ensimmäiseen luokkaan ja kerran hallintalaitteet oli kunnossa noinkin, niin mitä sitä turhaa kaivamaan verta nenästään.

90 cm luokan 1.vaiheeseen olen näin vielä videotarkistuksen jälkeenkin ihan tyytyväinen. Rytmi pysyi yllä ja homma oli pitkästä aikaa kivaa. Me vaan pidettiin hauskaa siellä. Muutama lähestyminen pääsi hieman liian juureen linjoilla, sillä Martti ei tullut rehellisesti takaisin ja homma meni vetokilpailuksi. Toisessa vaiheessa puolestaan puristusta oli heti lähtiessä liikaa. Yhdeksännen esteen kielto menee kokonaan ratsastajan piikkiin joka vain jarruttaa ja jarruttaa ja jarruttaa, kun olisi pitänyt ratsastaaa kaarteesta ulos eteen. Enkä edes oppinut kerralla, vaan esteellä 11 on täysin sama virhe, tällä kertaa tosin "vain" puomi mukaan. Hevoselle taputukset, se suoritti koko radan hienosti, kuskille puolestaan ripitystä by isä.

Metrin radalle tein myös lyhyen verryttelyn. Tähän vaikutti myös lähtöpaikka viidentenä. Verryttelyyn oli kuitenkin ihan riittävästi aikaa, sileällä hevonen pohkeen eteen ja pari hyppyä. Martti tuntui tässä vaiheessa jo vähän löysältä. Tiesin siis että töitä saisin tehdä, että vauhti pysyisi riittävästi yllä radalla. Portilla vuoroa odottaessani sanoinkin, että jos homma menee tuuppaamiseksi, jätän leikin kesken. 90 cm hölmöilyjen jälkeen tavoite oli ratsastaa homma puhtaasti maaliin, kuitenkin niin, että lyhentäisin toisessa vaiheessa tiet.

Rata lähti tällä kertaa myös hyvin käyntiin. 1-2 linja hyvä, vähän ristilaukkaa, mutta korjaus tarpeeksi aikaisin ennen kakkosta. Kolmoselle aivan liian juureen, jonka vuoksi todella hidas hyppy sille. Onneksi saatiin rytmistä kiinni linjalla ja nelonen ok. Sarjalle hyvin sisään, tällä kertaa se jäi vähän pitkäksi, kun edellisessä luokassa jäi vähän lyhyeksi. Sarjaväliä oli pidennetty tähän luokkaan ja Martin hypätessä noin hyvin ylös a-osalla, jäi väli väljäksi. 6-7 linjalla rytmi katosi kokonaan risti-vasta yms. laukkojen vuoksi, jolloin 7 esteen ponnistus tuli aivan liian juureen, hyvin hevonen selvisi kuitenkin yli. Vielä kasin yli paremmassa tempossa ja seuraavaan vaiheeseen.

Sain hyvän tempon päälle 8-9 linjalla, joka jatkui myös tästä eteenpäin. Tällä kertaa tuolle 10 esteelle tultiin hyvään paikkaan, josta oli helppo lyhentää tie sarjalle ykkösen ja seikan sisäkautta. En päässyt sarjalle kaarteesta vieläkään niin hyvin ulos kuin olisin toivonut, mutta Martti selvitti sarjan jälleen hyvin, välin jäädessä vielä pidemmäksi kuin ensimäisessä vaiheessa. Sarjan jälkeen taas sisäkautta numerolle 12 ja sen jälkeen vielä hieman kaarretta lyhentäen annoin laukan rullata viimeiselle esteelle. 

Näin videoita katsoessani huomaan, että 100 cm uusinnasta olisi helposti voinut puristaa sen pari sekuntia pois. Nyt tempo oli hyvin rauhallinen. Tosin Martti oli enemmän sellainen tuupattava malli, jonka vuoksi rytmi karkaili jo ensimmäisessä vaiheessa. Näin ollen vauhtia en lisännyt ja keskityin ratsastamaan maaliin. Tämäkin suoritus riitti toiseen sijaan, eli tyytyväinen pitää olla. Hevonen suoritti todella hyvin molemmissa luokissa, kun kuski vielä saa rytmistä kiinni paremmin, niin ei ole mitään hätää näillä korkeuksilla. Nyt pitää vaan saada ratoja ja kisoja alle, niin hyvä tästä tulee.

- Sisko