Filosofit, demokratia, mytologia, keisarit ja valtakunnat, rauniot, tätä kaikkea pitää sisällään seuraava kaupunki. Paljon ei ole jäljellä vanhasta loistosta, jos ajatellaan viime aikojen kehitystä. Siitä huolimatta astelin innokkaana Sokrateen, Platonin ja muiden ajattelijoiden jalanjäljissä Ateenan kaduilla.
Venetsian jälkeen odotin innolla pääsyä Ateenaan. En ole ollenkaan sellainen rantalomasta nauttiva tyyppi, joten kaksi ja puoli päivää laivassa olivat pääkopalle osittain aika tuskaa. Norwegian Spirit oli/on kyllä siisti ja hienosti sisustettu laiva, mutta tästä huolimatta päivät ainakin aamupäivästä tuntuivat pitkiltä. Illat sujuivat nopeammin, kun oli enemmän aktiviteettia. Näiden päivien aikana jalat saivat hieman levätä Venetsiassa kävelemisen jälkeen, joka oli ne turruttanut aika pahasti (toimistotyön haittapuolia taas).
Laiva saapui Ateenaan seitsemältä aamulla. Jälleen aikainen aamu siis. Hieman seitsemän jälkeen laivasta pääsi ulos ja iski ensimmäinen hämmennys. Laivasta poistuttiin kannelta 4, oviaukkoon työnnetyn kävelysillan kautta suoraa satamalaiturille. Suomesta lähtevään laivaliikenteeseen tottuneena odotin sellaista "normaalia" putkea mitä pitkin pääsee terminaaliin ja sitä kautta ulos (Venetsiassa oli tällainen ratkaisu).
Suunnitelmamme oli hypätä bussiin X80 ja ajaa sillä Akropoliksen lähettyvillä olevalle pysäkille. Löysimme bussipysäkin ja lipunmyyntipisteen, mutta se oli suljettu. Aika kaivaa plan B esille, metro. Sinne oli muutama kilometri kävelymatkaa (johtuen laivan laiturin sijainnista), joten turvauduimme suunnitelmaan C, minkä keksimme paikanpäällä. Kiipesimme siis HOHO-bussin kyytiin, joka lähti aivan terminaalin vierestä (HOHO-bussi = hop on - hop off bussi).
Tähän päätökseen vaikutti myös se, että bussissa oli wifi. Olimme olleet offline melkein kolme päivää, joten pieniä vieroitusoireita meillä kummallakin. Laivassa toki oli internetyhteys, mutta ei ilmainen. Amerikkalaiset ovat ehkä tottuneet maksamaan yhteyksistä paljonkin, mutta näin suomalaisena noin 1 euro/minuutti + aukaisumaksu 4 euroa hintainen netti tuntui todella kalliilta.
Matka Pireuksesta Akropoliille kesti tunnin verran. Bussi kiersi Syntagma-aukion kautta, joten näimme ne tupsutossuiset vartijat, joita siellä on. Olin odottanut että kiipeäminen Akropoliille olisi ollut rankempikin urheilusuoritus, mutta ei siinä mitään rankkaa ollut näin normaalikuntoisille (kannattaa siis omata hyvä medialukutaito, kun lukee ihmisten kirjoittamia arvosteluja matkakohteista). Lipputiskille ei ollut suurta jonoa ja siinä jonossa ihmettelinkin missä ne kaikkien mainostamat turistilaumat oikein olivat. Siirryimme porteista sisään ja lähdimme kipuamaan polkua huipulle. Siellähän ne kaikki olivat. Sain kuitenkin huomata, että tämä ihmismäärä oli vasta alkua, vaikka luulin ettei turisteja voisi olla enempää missään muuallakaan.
Akropolis oli itselleni pienoinen pettymys. Tämä ehkä siksi, että todella monta rakennusta siellä oli huputettuna korjaustöiden vuoksi. Kävelimme kukkulalta alas Ateenan keskustan puoleista rinnettä Plakan kaupungiosaan, jossa pienessä tavernassa söimme lounasta. Kanasouvlaki oli todella hyvää!
Jatkoimme tavernasta matkaa vähän haahuillen, törmäsimme roomalaiseen Agoraan, jossa kävimme (Akropolikselle ostetulla 12 euron lipulla pääsi tännekin). Jatkoimme siitä matkaa ja suuntasimme muinaiselle Agoralle, jonne sinnekin pääsi sisään samalla Akropoliksen lipulla. Agoralla katsoin kelloa väärin ja ajattelin että meillä on jo kiire, mutta Monastirakin HOHO-pysäkillä huomasimme, että meillä olikin tunti enemmän aikaa kuin olimme ajatelleet. Tämän vuoksi päätimme kävellä takaisin Akropoliksen HOHO-pysäkille, josta Pireuksen bussi lähtisi takaisin.
Monastirakin alueella oli paljon ravintoloita sekä katukauppiaita. Nappasimme kävellessämme jäätelöt ja nautimme olostamme, kun ei ollutkaan kiire. Akropoliksen pysäkille päästyämme hyppäsimme bussiin ja ajoimme takaisin satamaan. Ihanaa päästä takaisin ilmastoituun laivaan!
Ateena oli minulle ehkä suurin pettymys matkalla. Paljon ränsistyneitä taloja, keskeneräisiksi jätettyjä rakennuksia, kulkukoiria ynnä muuta. Sinällään kaupunki oli kuitenkin hauska, että historiaa ja raunioita putkahteli vähän sieltä täältä eteen. En kuitenkaan koe tarvetta matkustaa sinne takaisin, olo laivalle päästyä oli enemmän se, että tää mesta oli nyt kyllä nähty.
Viisi vinkkiä Ateenaan:
- 12 euron lippu Akropolikselle kannattaa ostaa, sillä pääsee myös moneen muuhun paikkaan, kuten roomalaiselle agoralle ja muinaiselle agoralle. Näiden lisäksi hintaan kuuluu myös Zeuksen temppeli Akropoliin toisella puolella.
- Varaa käteistä, se on arvossaan Ateenassa
- Kesällä kaupungissa on kuuma, hattu, vettä ja aurinkorasvaa mukaan
- julkisen liikenteen käyttäminen on edullista (päivälippu 4 euroa), me olimme laiskoja ja maksoimme HOHO-bussista.
- Jos et pidä historiasta/raunioista, niin Ateena ei ehkä ole paras kohde ostoksille/rantalomalle.
- Sisko
Laiva saapui Ateenaan seitsemältä aamulla. Jälleen aikainen aamu siis. Hieman seitsemän jälkeen laivasta pääsi ulos ja iski ensimmäinen hämmennys. Laivasta poistuttiin kannelta 4, oviaukkoon työnnetyn kävelysillan kautta suoraa satamalaiturille. Suomesta lähtevään laivaliikenteeseen tottuneena odotin sellaista "normaalia" putkea mitä pitkin pääsee terminaaliin ja sitä kautta ulos (Venetsiassa oli tällainen ratkaisu).
Suunnitelmamme oli hypätä bussiin X80 ja ajaa sillä Akropoliksen lähettyvillä olevalle pysäkille. Löysimme bussipysäkin ja lipunmyyntipisteen, mutta se oli suljettu. Aika kaivaa plan B esille, metro. Sinne oli muutama kilometri kävelymatkaa (johtuen laivan laiturin sijainnista), joten turvauduimme suunnitelmaan C, minkä keksimme paikanpäällä. Kiipesimme siis HOHO-bussin kyytiin, joka lähti aivan terminaalin vierestä (HOHO-bussi = hop on - hop off bussi).
Tähän päätökseen vaikutti myös se, että bussissa oli wifi. Olimme olleet offline melkein kolme päivää, joten pieniä vieroitusoireita meillä kummallakin. Laivassa toki oli internetyhteys, mutta ei ilmainen. Amerikkalaiset ovat ehkä tottuneet maksamaan yhteyksistä paljonkin, mutta näin suomalaisena noin 1 euro/minuutti + aukaisumaksu 4 euroa hintainen netti tuntui todella kalliilta.
Matka Pireuksesta Akropoliille kesti tunnin verran. Bussi kiersi Syntagma-aukion kautta, joten näimme ne tupsutossuiset vartijat, joita siellä on. Olin odottanut että kiipeäminen Akropoliille olisi ollut rankempikin urheilusuoritus, mutta ei siinä mitään rankkaa ollut näin normaalikuntoisille (kannattaa siis omata hyvä medialukutaito, kun lukee ihmisten kirjoittamia arvosteluja matkakohteista). Lipputiskille ei ollut suurta jonoa ja siinä jonossa ihmettelinkin missä ne kaikkien mainostamat turistilaumat oikein olivat. Siirryimme porteista sisään ja lähdimme kipuamaan polkua huipulle. Siellähän ne kaikki olivat. Sain kuitenkin huomata, että tämä ihmismäärä oli vasta alkua, vaikka luulin ettei turisteja voisi olla enempää missään muuallakaan.
Akropolis oli itselleni pienoinen pettymys. Tämä ehkä siksi, että todella monta rakennusta siellä oli huputettuna korjaustöiden vuoksi. Kävelimme kukkulalta alas Ateenan keskustan puoleista rinnettä Plakan kaupungiosaan, jossa pienessä tavernassa söimme lounasta. Kanasouvlaki oli todella hyvää!
Jatkoimme tavernasta matkaa vähän haahuillen, törmäsimme roomalaiseen Agoraan, jossa kävimme (Akropolikselle ostetulla 12 euron lipulla pääsi tännekin). Jatkoimme siitä matkaa ja suuntasimme muinaiselle Agoralle, jonne sinnekin pääsi sisään samalla Akropoliksen lipulla. Agoralla katsoin kelloa väärin ja ajattelin että meillä on jo kiire, mutta Monastirakin HOHO-pysäkillä huomasimme, että meillä olikin tunti enemmän aikaa kuin olimme ajatelleet. Tämän vuoksi päätimme kävellä takaisin Akropoliksen HOHO-pysäkille, josta Pireuksen bussi lähtisi takaisin.
Monastirakin alueella oli paljon ravintoloita sekä katukauppiaita. Nappasimme kävellessämme jäätelöt ja nautimme olostamme, kun ei ollutkaan kiire. Akropoliksen pysäkille päästyämme hyppäsimme bussiin ja ajoimme takaisin satamaan. Ihanaa päästä takaisin ilmastoituun laivaan!
Ateena oli minulle ehkä suurin pettymys matkalla. Paljon ränsistyneitä taloja, keskeneräisiksi jätettyjä rakennuksia, kulkukoiria ynnä muuta. Sinällään kaupunki oli kuitenkin hauska, että historiaa ja raunioita putkahteli vähän sieltä täältä eteen. En kuitenkaan koe tarvetta matkustaa sinne takaisin, olo laivalle päästyä oli enemmän se, että tää mesta oli nyt kyllä nähty.
Viisi vinkkiä Ateenaan:
- 12 euron lippu Akropolikselle kannattaa ostaa, sillä pääsee myös moneen muuhun paikkaan, kuten roomalaiselle agoralle ja muinaiselle agoralle. Näiden lisäksi hintaan kuuluu myös Zeuksen temppeli Akropoliin toisella puolella.
- Varaa käteistä, se on arvossaan Ateenassa
- Kesällä kaupungissa on kuuma, hattu, vettä ja aurinkorasvaa mukaan
- julkisen liikenteen käyttäminen on edullista (päivälippu 4 euroa), me olimme laiskoja ja maksoimme HOHO-bussista.
- Jos et pidä historiasta/raunioista, niin Ateena ei ehkä ole paras kohde ostoksille/rantalomalle.
- Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit jättää kommenttisi. Sana on täysin vapaa, mutta pidätän itselläni oikeuden poistaa asiattomat kommentit.