Traileripelkoa? Ei todellakaan.

Meille tuli tuossa elokuun alussa päähänpisto totuttaa Aku traileriin. Elokuun toisena viikonloppunahan Akun tallilla oli kilpailut, mihin Marttikin osallistui. Isä kävi viemässä Martin kotiin suorituksen jälkeen ja tuli sitten seuraamaan kilpailuja lisää trailerin ja vetoauton kanssa. Käytimme siis hyväksi sen, että traileri oli valmiiksi paikalla, ei tarvitsisi erikseen sitä treenaamista varten tuoda.

Hommaa helpottaaksemme otimme trailerista väliseinän kokonaan irti, saimme siis enemmän tilaa sisälle, jos tulisi jotain hämminkiä. Onneksi meidän trailerista sen saa helposti kokonaan pois. Toinen varotoimi, mikä tehtiin, oli se, että sivuovi pysyi visusti kiinni, ettei Aku saisi päähänsä yrittää sieltä ulos.

Minuahan ei kuvata kun päästä, sanoo Aku.

Traileri siis valmiina, ei kun hakemaan hevosta laitumelta. Tapanani on nyt ollut hakea Aku laitumelta, käydä harjaamassa se vesiboksissa ja sen jälkeen "hommiin". Periaatteessa siis sama rutiini kuin aikuisilla hevosilla. Tosin puuhailuiden jälkeen Aku pääsee suoraa takaisin laitumelle menemättä tallin kautta ja näin toimin nytkin. Lyhyt harjaushetki vesiboksissa ja sitten tutustumaan traileriin. Omalta osaltani olin tehnyt myös muutamia varotoimenpiteitä. Sormukset pois sormista, hanskat käteen ja silmälasit jätin harjakassiin.

Aku on niin kiva, kun se on aina ihan mukana kaikissa touhuiluissa. Nytkin se käveli reippaasti kohti traileria. Se tuli vierelläni aivan lastaussiltaan kiinni, mutta sitten jännitys sai vallan. Ai tuonnekko pitäisi? Se seisoi aivan tyynesti lastaussillan edessä "varpaat" kiinni sillassa, mutta ei rohjennut astua sillalle. Hetken päästä se uskaltautui vähän kuopaisemaan siltaa toisella etujalalla, hämmentyi kuuluneesta kumahduksesta ja peruutti kauemmas.

Niin, eikö sana kuulu? Mä tulen sitten lähemmäs niin et varmasti saa ku päästä kuvia.

Aku on tottunut kävelemään vastaavaa ramppia ylös ja alas, sillä tallissa on sellainen myös. Se mikä sitä eniten hämäsi lastaussillassa, oli varmasti maan ja lastaussillan kontrasti. Maa oli todella vaaleaa hiekkaa ja lastaussilta pikimusta. Olen huomannut tämän jännittämisen lattian/maan värien vaihtuessa ennenkin. Alkuun Akusta oli jännittävää, jos pesukarsinan lattia oli märkä ja näin ollen tummempi kuin muu käytävä. Myös soralta ruoholle siirtyminen oli jännittävää, kun raja niiden välissä oli terävä.

Hetken aikaa siinä lastaussillan edessä funtsattiin ilman sen kummempia apuvälineitä. Kun Aku alkoi näyttää siltä, että kiinnostus menee ihan mihin tahansa muualle kuin siihen hommaan mitä oltiin tekemässä, niin otettiin apukeinoja käyttöön. Tässä tapauksessa lastaussillalle ripoteltiin ruohoa ja takana olijat avittivat ettei Aku päässyt peruuttamaan sillalta paljon pois päin.

Ruohosta rohkaistuneena Aku jopa maistoi kerran lastaussiltaa. Mutta ei vielä ihan uskaltanut laittaa etusia sille. Akulla oli jännä tapa tutustua tähän outoon ramppiin. Se kauhoi molemmilla etusilla vuorotellen valtavilla liikkeillä, mutta ei jättänyt jalkoja sillalle. Hetken mietinnän ja kauhomisen jälkeen se vaan yksinkertaisesti päätti jäädä seisomaan bambina etuset sillalla ja takajalat maassa. Siinä se sitten katseli ympärilleen sen näköisenä, että hei, kattokaa, enks oo hieno. Pari maiskutusta ja varsa oli trailerissa. Seistiin siellä hetki, annoin muutaman herkkupalan ja peruutettiin ulos. Tai yritettiin peruuttaa, Aku nimittäin haistoi jotain mielenkiintoista trailerin seinästä ja tunki takaisin sisään.

Todistettavasti kasvanut. Aku ja sen 4v kaveri samalla vesisaavilla.

Käytiin vielä sitten kolmannenkin kerran trailerissa, ei mitään epäröintejä enää sillalla. Trailerissa se nuuhki seiniä ja vähän maistelikin ja seisoi niin rauhassa kuin nyt vuotias voi seistä. Sitten rauhassa peruuttaen ulos ja takaisin laitumelle. Superhieno pikkuheppa!

- Sisko