Palapeli on löytänyt uuden muotonsa

Mennään jo heinäkuuta, en voi uskoa. Aika on nyt alkukesästä mennyt siivillä ja olenkin myös tietoisesti viettänyt hiljaiseloa täällä blogissa. Olo on ollut tyhjä, mutta nyt alkaa löytyä niitä uusia juttuja mistä kirjoittaa. En voi luvata että kaikki tulevat jutut olisivat Akusta, mutta hevosista kuitenkin.

Mitä sitten olen puuhaillut nyt toukokuun jälkeen? Alkuun oikeasti en yhtään mitään. Töistä päästyäni ihmettelin ja pyörin kotona tyhjänpanttina. Sen jälkeen pari viikkoa meni elokuvissa juostessa ja yksi lomaviikkokin pääasiassa sohvalla maaten. Okei, käytiin sentään Tukholmassa silloin. 

Nyt alkavat palaset kuitenkin loksahtelemaan arjessa paikoilleen. Olen löytänyt uudelleen lenkkeilyn harrastuksekseni ja olenkin käyttänyt nyt edelliset kolme viikkoa etsiessäni sopivan mittaisia reittejä lähimaastosta. Olen varmasti herättänyt hilpeyttä vastaantulijoissa, kun tuijotan karttaa kännykästäni mennessäni.

Sunnuntai-aamu klo 06:30. Hiljaista on lenkkipolulla.

Akun kanssa olen myös ennättänyt puuhastelemaan paremmin. Tällä hetkellä kävelyille lähdetään aina suitset päässä (ilman sen suurempia seremonioita niiden päähän laittamisessa), ihan vain sen vuoksi, että kaveri oppii niiden kanssa olemaan. Olenkin käynyt sen kanssa nyt kävelemässä peltojen laitaa, pihateitä ja laitumen vieriä ajankuluksi. Pääsääntöisesti Akun arkeen kuuluu kuitenkin laidunnus. 

Olen Akun kanssa sinällään oudossa tilanteessa, että sille kaikki asiat ovat pääsääntöisesti ok. Jos jokin asia on sen mielestä outo, tehdään se kerran ja sen jälkeen ei taas ole mitään ongelmaa. Joudun siis vähän toppuuttelemaan itseäni, etten tekisi vielä sen kanssa liikaa, onhan se vasta 2-vuotias ja kasvanut hurjasti viimeisten kolmen kuukauden aikana. Syksylle toki on suunnitelmia, mutta sinnekin on vielä se pari kuukautta aikaa ja joudun hillitsemään itseäni, etten aloittaisi jo nyt. Laidun kun on kuitenkin se paras paikka varsalle.

My boys <3 kuvan copyright: Michaela Meller

Jotten kärsisi liikaa vieroitusoireista kisoihin ja ratsastamiseen liittyen, olen lyöttäytynyt kaverini kisareissuille mukaan groomiksi. Sanoinkin, että käytän tätä tekosyynä myös siihen, että pääsen tsekkaamaan etukäteen sellaiset kisapaikat, missä en ole itse aikaisemmin käynyt. Näin ajattelin välttyä nuoren hevosen kanssa hudeilta kisapaikkojen suhteen.  

Näillä eväillä mennään kesä loppuun ja nautitaan keleistä. Syksyllä puhaltavat sitten uudet tuulet niin Akulla kuin minullakin. Niistä sitten lisää aikanaan.

Laitan ehkä myöhemmin näkyville lisää Martin ja Akun yhteiskuvia. Niistä suuri kiitos kuuluu Millalle, joka pyynnöstäni jaksoi niitä kuvata ollessani Martin kanssa koulurataharjoituksissa. Kuvien osalta minulla on ongelma, sillä en osaa päättää mitkä niistä teettäisin tauluksi.

- Sisko

Kesäfiilis

Tänään se vihdoin tuli! Kadoksissa ollut kesäfiilis nimittäin. Talvella paiskittuen ylitöiden vuoksi näin kesäkuun alkuun on pari ylimääräistä vapaapäivää ja mitä muuta sitä heppatyttö tekisi kuin pakkaisi hevosen autoon ja lähtisi treenaamaan.

Ilma oli mitä mainioin, herätyskellokin soi pari tuntia normaalia myöhemmin ja treeniseurakin oli vertaansa vailla, kuten myös ympäristökin.

Nyt päästiin pitkästä aikaa sen lajin pariin, mitä tässä bändissä olevat hevoset rakastavat. Esteitä, iso nurmikenttä ja tilaa. Varma tapa saada se vanhempikin herrasmiesruuna innostumaan.

JIHAA!

Ihanan vihreää ja vehreää joka puolella.

Missä, missä? Näytä jo se seuraava este!

Kameramies on onnistunut nappaamaan kuvaan myös bändin virallisen kuvaajan.

Tarkkana kuin porkkana, vaikka treenit loppuikin jo.

Päivän treenit meni sen verran hyvin, että taidetaan kuitenkin osallistua samalla kentällä pidettäviin kisoihin ennen juhannusta. Katsotaan minkälaisilla kokoonpainoilla mennään, mutta mennään joka tapauksessa, jos ei mitään kummempia haavereita käy.

- Sisko