Kyvyt Esiin 2

No niin, nyt on Akun osalta kevään karkelot taputeltu ja seuraavan kerran julkinen esiintyminen on tiedossa syksymmällä Hippoksen näyttelyssä. 

Kaikki kuvat missä Aku on mukana, on ottanut TiitiT. Kiitos tuhannesti!

Odottelin ensimmäisen karsinnan jälkeen innolla toista, missä ratkaistaisiin se, pääseekö Aku finaaliin vai ei. Ensimmäinen karsinta antoi odottaa paljon, sillä Aku käyttäytyi niin hyvin ja mallikkaasti sekä hyppäsi myös hyvin. Tosin aina varsojen kanssa on se päivän kunto mikä ratkaisee ja Aku on nyt kuukauden aikana ottanut melkoisen kasvupyrähdyksen, minkä huomaa sen liikkumisesta.

Pojoing! Pieni jänis laukassa.

Sen kummallisempaa valmistautumistahan meillä ei näihin Kyvyt Esiin -karsintoihin ollut. Akua on irtohypytetty pari kertaa vuodessa ihan maitovarsasta asti, yleensä talvella/keväällä. Näin tänäkin vuonna. Se hyppäsi kerran tammi/helmikuussa ja toisen kerran huhtikuun alussa vähän reilu viikko ennen ensimmäistä karsintaa. Muuten se on saanut oleilla laitumella ja suurinpiirtein kerran viikossa olen käynyt sen harjaamassa ja irtojuoksuttamassa. Tämäkin valmistautuminen saattoi olla jopa liikaa, kun Aku ei ole "flashy" hyppääjä, enemmän sellainen taloudellinen, kuten emänsä. Se ei siis hyppää ylimääräistä, ja mitä tutumpaa homma on, sen lähempää se menee puomeja, kuitenkaan osumatta niihin.

Ensimmäisen karsinnan tapaan aloitettiin kävelemällä kujan läpi, kun esteet olivat puomeina. Tämän jälkeen Aku sai yhden kierroksen juosta täysin vapaasti kujaan verryttelyksi. Siitä lähdettiin pikkuhiljaa nostamaan esteitä, ensin ristikoiksi ja siitä ylöspäin. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, päästin Akun kujaan, jottei se menisi sinne liian lujaa ja ennättäisi hypätä kunnolla. Tästä huolimatta kaverilla oli kiire ja se näkyi myös suorittamisessa. Myös viime kertaa pidemmät välit aiheuttivat hieman "ongelmia" sillä Aku on suhteellisen pieni ja tässä kasvuvaiheessa laukka on olematonta. Tällä kertaa ei siis nähty parasta Akua, mikä myös näkyi selvästi pisteissä.

Aku oli tämän näköinen lähes koko suorituksensa ajan.

Ensimmäisenä askellajien arviointiin, koska se ei ole sitä (mielestäni) Akun vahvinta aluetta. Käynnin tuomari katsoi samalla, kun kävelytin Akun kujaan maneesin toisesta päästä. Hyppyjen jälkeen esteet ja puomit otettiin edestä pois ja Aku sai ravata ja laukata vapaana sekä vasemmalle että oikealle. Halutessani olisin voinut näyttää myös ravin kädestä, mutta tiesin että Aku ravaa paremmin itsekseen.

MEKANIIKKA JA KYKY KANTAA ITSENSÄ: 6,76
käynti: 6,8 Puhdasta ja melko rentoa. Tulisi olla aktiivisempaa ja matkaavoittavampaa.
ravi 7,0 Kevyttä ja tahdikasta, vielä voimaton ja saisi käyttää selvemmin niveliään.
laukka 6,5 Energistä, mutta laukkaa kovin suorin jaloin ja 3-tahtisuus kärsii kaarteissa.

LUONNE JA YLEISVAIKUTELMA: 7,0

KOKONAISARVOSANA: 6,88

Yhteistyöhaluinen nuori, jonka liikkeitä haittaa vielä voimattomuus tässä kasvuvaiheessa.

Tämännäköinen paperi tuli askellajiarvostelusta

Estepuolelta tuli seuraavat pisteet:

TEKNIIKKA JA KYKY:  6,8
rytmi ja tasapaino: hyvä
etujalan tekniikka: hyvä
takajalan tekniikka: hyvä
selän toiminta: hyvä
reaktiokyky: hyvä
ponnistus: hyvä

LUONNE JA YHTEISTYÖKYKY: 7,8
halukkuus ja eteenpäinpyrkimys: hyvä
varovaisuus: hyvä

KOKONAISARVOSANA: 7,3

Tämännäköinen puolestaan hypyistä. Kuten näkyy, kaikki on hyvän puolella, vaikka vähän hajontaa löytyy.

Sanallista arviota Akusta ei kirjoitettu paperille, kuten askellajeista. Sen vuoksi olen sen osalta taas oman muistini varassa. Muistaakseni kehuja tuli selän käytöstä ja takajaloista, noottia puolestaan kiireisyydestä ja etulajoista. Kuvistakin näkee, että ei ne etujalat tosiaan olleet viime perjantaina hyvät, harottavat mihin sattuu.

Tiikerinloikka! Tästä kuvasta näkee hyvin, että hyppy on okserille lähtenyt kaukaa, kun Aku joutuu venymään päästäkseen takapuomin yli.

Tyytyväinen pitää kuitenkin pieneen hevoseen olla. Ei mitään sähellystä, riekkumista, hyppimistä, loikkimista tai muutakaan häröilyä. Se keskittyi tehtäviinsä, teki ne halukkaasti, innokkaasti ja korvat hörössä. Kelpo kisahevosen alku siis, ainakin tällä hetkellä. Tähtihyppääjäähän en periaatteessa tarvitse, kun en ole itsekään mikään tähtiratsastaja.

Laitan vielä omaan postaukseensa lisää kuvia Kyvyt Esiin -kisoista, kunhan saan niitä omasta kamerastakin perattua.

- Sisko

Kyvyt Esiin 1

No niin, Akun ensimmäinen suuri päivä oli viime sunnuntaina. Pääsen kyllä niin helpolla näiden Kyvyt Esiin -karkeloiden kanssa kun ne järjestetään Akun kotitallilla, ei tarvitse lähteä varsaa kuljettelemaan pitkiä matkoja. Vielä kun sunnuntaina sattui satamaan oikein huolella, niin oli mukava vain käydä hakemassa hevonen tallista ja viedä suorittamaan.

Täytyy kyllä olla ylpeä pienestä hevosesta. Se käyttäytyi niin hienosti, vaikka maneesiin kuului kolinaa, ääniä ja vaikka mitä. Ainoa missä sillä meinasi mennä hermo, oli, kun jouduttiin hetki odottamaan pihalla maneesiin pääsyä. Siinä se vähän steppaili häntä tötteröllä, mutta rauhoittui heti kun pääsi maneesiin sisälle.

Onks tukka hyvin? Jos on, niin let's mennään.

Ajattelin käyttää tämän ensimmäisestä karsinnasta kertovan tekstin esitelläkseni hieman Kyvyt Esiin -tapahtuman ajatusta ja miten siellä toimitaan. Ensimmäisenä pitää muistaa, että nämä tilaisuudet eivät ole sanan varsinaisessa mielessä kilpailut, vaan ennemminkin koulutustapahtuma nuorille hevosille. Tätä painotetaan varsinkin tuomareille. Jokaiselle varsalle pitäisi siis jäädä hyvä mieli ja tarkoituksena ei ole puristaa kaikkia mehuja niistä varsoista irti.

Tapahtuman konsepti on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin minä olen niissä ollut katsomassa/avustamassa/järjestämässä yms., eli ainakin vuodesta 2007. Karsintoja on kaksi, ensimmäisessä karsinnassa on mukana vain estetuomari ja toisessa myös askellajituomari. Osallistumisoikeuden finaaliin saavat SRL:n sijoitussääntöjen mukaisesti ne hevoset, jotka saavat pistekeskiarvoksi hypyistä ja/tai askellajeista keskiarvoksi vähintään 7,8. Finaali järjestetään syksyllä Laatuarvostelun yhteydessä Ypäjällä. Finaaliin päästäkseen hevosen pitää olla osallistunut molempiin karsintatilaisuuksiin.

Ensimmäisellä kerralla jokaisesta hevosesta saa sanallisen arvioinnin estetuomarilta, eli niitä ei vielä pisteytetä. Arvioinnissa käytetään RJL:n laatimia lomakkeita, jotka auttavat myös tuomaria arvioinnissaan. Toisessa karsinnassa hevosesta saa sanallisen ja numeerisen arvioinnin sekä este- että askellajituomarilta. Oman hevosensa arviointia kuunnellessa ei kannata ottaa itseensä, jos hevosta ei kehuta maasta taivaaseen. Nuorten hevosten kohdalla päivän kunto ratkaisee ja se saattaa 2-3- vuotiaalla vaihdella paljonkin riippuen kasvuvaiheesta, jännittämisestä, valmistelusta jne. Tuomarithan eivät ole nähneet hevosta missään muualla kuin suorittamassa karsinnassa, joten jos mamman kultamussukka käyttäytyy huonosti, niin se saa myös sen mukaisen arvioinnin. Itse arvostan tuomaria, joka osaa sanoa, että tänään ei mennyt ihan nappiin, siksi tällaiset pisteet ja kiinnitä tähän ja tähän jatkossa huomiota.

Tilaisuudessa ei myöskään itse kannata jäädä tuppisuuksi. Jos hevonen ei ole irtohypännyt paljon ennen karsintoja, se kannattaa sanoa. Näin tuomari ei oleta, että hevonen pystyy suorittamaan ikäluokkansa maksimin, vaan aloittaa varovaisemmin. 2-vuotiailla kujan viimeisen okserin maksimikorkeus on 110cm ja 3-vuotiailla 130cm. Muita kujan esteitä nostetaan tarvittaessa hevosen mukaan ja tuota viimeistäkin voi omistajan niin halutessa nostaa maksimista, mutta se ei vaikuta arvosteluun sen enempää.

3-vuotiaan hevosen kohdalla voi myös jo ennakkoon ilmoittaa, että se on askellajipainotteinen ja hyppää pienempiä esteitä. Näin tuomareilla on tiedossa etukäteen, ettei edes yritetä nostaa estettä sinne maksimitasolle. Olen oikeasti nähnyt sellaisia hevosia, joita ei voisi edes kuvitella irtohypyttävänsä sinne 110/130 cm asti, kun niillä ei ole mitään tajua hyppäämisestä. Muutamalla niistä on kyllä ollut sitten muita kykyjä ihan riittämiin ja niiden tuskin tarvitsee elämänsä aikana puomia kummoisempia ylitellä, jos sitäkään.

Kerrankin osui painallus oikeaan kohtaan Akua kuvatessa :)

Akun osalta ensimmäinen karsinta sujui siis hyvin. Se hyppäsi muutaman kierroksen kujassa ja viimeisellä kerralla arviointiesteenä oleva okseri oli siellä 2-vuotiaiden maksimissa, tai ainakin lähellä sitä. Aku oli innoissaan tehtävistä kuten aina, mutta ei aivan niin terävä kuin se voisi olla.

Tuomarin arviot sunnuntailta olivat seuraavat:

TEKNIIKKA JA KYKY:
rytmi ja tasapaino: hyvä
etujalan tekniikka: hyvä
takajalan tekniikka: hyvä
selän toiminta: hyvä
reaktiokyky: hyvä
ponnistus: hyvä

LUONNE JA YHTEISTYÖKYKY:
halukkuus ja eteenpäinpyrkimys: erinomainen
varovaisuus: hyvä

Sanallisina kommentteina oli, että näyttää siltä että se ei joudu vielä hyppäämään näillä korkeuksilla, on hyvässä tapasapainossa ja tekee kaiken kuten kuuluukin. Näin pelkän kuulomuistin perusteella referoituna.

Nyt ei muuta kuin jännäämään toista karsintaa ja miten siellä menee. Peukut pystyyn!

- Sisko

Nuorten hevosten kilpailut

Nuorille hevosille löytyy Suomestakin jos jonkinlaista kilpailua ja kilpailusarjaa. Omia luokkiaan on ihan 4-vuotiaiden ryhmäratsastusluokista 7-vuotiaille saakka. 8-vuotiaasta eteenpäin hevoset sitten ovat "senioreja" ja hyppäävät kaikki sikin sokin avoimissa luokissa. Toki avoimissa luokissa voi mennä myös nuoremmalla hevosella, jos näin ratsastaja haluaa.

Alle 4-vuotiaillekin löytyy omat kekkerinsä, Kyvyt Esiin -tapahtuma sekä monta muuta näyttelyä. 3-vuotiaan orin voi myös esittää Oripäivillä, jotka järjestetään joka kevät.

Jonkun mielestä voi tuntua hätiköidyltä laatia tulevia suunnitelmia Akulle tässä vaiheessa, kun se on vasta vuoden vanha. Sitä se ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Breeders' Prizen osallistumismaksua maksetaan tietty summa jokaisena varsan elinvuonna aina 6-vuotiaaksi saakka, jonka ikäisenä varsa voi osallistua kyseiseen kilpailuun. Ensimmäisenä kolmena vuonna maksut eivät ole muutamaa kymppiä suuremmat, mutta ne tulee kuitenkin maksaa sääntöjen mukaisesti, jos kilpailuun haluaa varmuudella itselleen paikan.

Martti 7-v Siuntiossa ekoissa yhteisissä kisoissa.

Itsellä on ajatus siitä, että Aku kävisi ikäluokkakisoja. Joka syksy 3-vuotiaaksi saakka aion myös esittää sen varsanäyttelyssä, koska ainakin tähän saakka Hippoksen näyttely on järjestetty syksyisin sen kotitallilla. Sama koskee Kyvyt Esiin -tapahtumaa, jonka karsinnat on järjestetty jo monena vuonna sen kotitallilla. Näyttelyt ja Kyvyt Esiin on hyviä harjoittelupaikkoja, jossa varsa joutuu "suorittamaan" vähän jännittävämmässä ympäristössä.

Kyvyt Esiin -tilaisuudet ovat avoimia kaikille 2-4 -vuotiaille hevosille. Ohjelmassa 2-3-vuotiailla on irtohypytys sekä askellajien arviointi. 4-vuotiaat arvioidaan ratsain, joko askellajien tai hyppäämisen perusteella. 2-3 -vuotiaiden karsinnat ovat kaksi päiväiset, päivät useimmiten ovat noin viikon päässä toisistaan. 2-3 -vuotiaiden parhaimmat pääsevät karsinnoista finaaliin, joka on tähän saakka järjestetty Ypäjällä syksyisin, kun karsinnat ovat keväällä.

4-vuotiaalla pääsee jo kisakentille. Noviisisarja sekä Laatuarvostelu ovat molemmat ensisijaisesti suunnattu 4-vuotiaille nuorille. Noviisisarjan tarkoituksena on ensisijaisesti tutustuttaa nuoret estehevoset kilpailumaailmaan. Tämän vuoksi arvosteluna sarjan osakilpailuissa on A.1.0, eli kaikki pienimmän virhepistemäärän saaneet ovat 1. sijalla. Ensimmäiset osakilpailut ovat korkeudeltaan 90 cm ja jälkimmäisemmät 100 cm. Noviisisarjassa on myös finaali, jonne voi osallistua, jos on yksi virheetön tulos jossakin osakilpailuista. Finaalissa 4-vuotiaat hyppäävät 90-100 cm tasolla.

Martti 7-v onnistui elokuussa 2007 pääsemään sijoitukselle seurakisoissa.

Laatuarvostelu on Ratsujalostusliiton järjestämä kilpailu nuorille Suomeen rekisteröidyille hevosille. Kyseinen tapahtuma järjestetään syksyllä ja kestää kaksi päivää. Kilpailussa arvioidaan hevosten rakenne, askellajit sekä hyppykyky. Ensimmäisenä päivänä estehevoset hyppäävät muutaman esteen ja toisena päivänä jo esteradan. Tänä vuonna radassa oli mukana jo vesimattokin.

5-vuotiaiden kohdalla alkaakin sitten oikein sarjakilpailujen suma. 5-7-vuotiaille on tarjolla Racing Trophy sarjakilpailu ja TEHOlla (Team Eurohorses ry) on oma sarjakilpailu 5-7-vuotialle, tänä vuonna nimeltään Prohay Tulevat Tähdet. Näiden sarjakilpailuiden lisäksi on Ratsujalostusliiton järjestämä 5-vuotisderby. 6-vuotiailla sarjakilpailuiden lisäksi on aikaisemmin mainitsemani Breeders' Prize.

Nuoren hevosen pitäisi näiden ikäluokkakisojen jälkeen olla hyvällä 130 cm tasolla. 7-vuotiaiden Racing Trophyn osakilpailut hypätään tasolla 130/135, samoin Prohay Tulevat Tähdet -sarjan finaali kisattiin tänä vuonna samalla tasolla. Tietysti tämän tavoitteen voivat itselleen laittaa ne, joiden nuoret hevoset ovat ammattilaisella ratsutettavana ja kisattavana.

Itse en tässä vaiheessa osaa kuvitella itseäni Akun kuskiksi esimerkiksi Laatuarvostelussa tai Breeders' Prizessa. Tämä johtuu siitä, että varsinkin Laatuarvostelussa arvioidaan nimensä mukaisesti hevosen laatua ja valitettava tosiasia on se, että huono kuski saa hyvän hevosen näyttämään tasoaan huonommalta. Breeders' Prizessa puolestaan estekorkeus on toisena ja kolmantena päivänä 120-130 cm ja olen sitä mieltä että 6-vuotiaan psyykelle ei tulevaisuuden kannalta tee hyvää, jos kokematon kuski käy rytkimässä sen esteiden sekaan. Siinä saadaan äkkiä aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sitten se säälittävän pieni rääpäle, mille tässä kisoja suunnitellaan. Aku 2 pvä vanhana.

Tietysti tässä on vielä melkein se kuusi vuotta aikaa kehittää myös itseään. Noviisisarjan ja 5-vuotiaiden Racing Trophyn tason uskon luonnistuvan itseltänikin, mutta siitä ylöspäin riippu paljon myös Akusta ja siitä, kuinka rohkea se on. Tavoitteena itselläni on ne 130-luokat sen kanssa, mutta ei sinne tarvitse päästä heti 6/7-vuotiaana. Tietysti suurempaakin voidaan kisata, jos rahkeet riittävät sekä hevosella että ratsastajalla.

- Sisko