Kyvyt Esiin 1

No niin, Akun ensimmäinen suuri päivä oli viime sunnuntaina. Pääsen kyllä niin helpolla näiden Kyvyt Esiin -karkeloiden kanssa kun ne järjestetään Akun kotitallilla, ei tarvitse lähteä varsaa kuljettelemaan pitkiä matkoja. Vielä kun sunnuntaina sattui satamaan oikein huolella, niin oli mukava vain käydä hakemassa hevonen tallista ja viedä suorittamaan.

Täytyy kyllä olla ylpeä pienestä hevosesta. Se käyttäytyi niin hienosti, vaikka maneesiin kuului kolinaa, ääniä ja vaikka mitä. Ainoa missä sillä meinasi mennä hermo, oli, kun jouduttiin hetki odottamaan pihalla maneesiin pääsyä. Siinä se vähän steppaili häntä tötteröllä, mutta rauhoittui heti kun pääsi maneesiin sisälle.

Onks tukka hyvin? Jos on, niin let's mennään.

Ajattelin käyttää tämän ensimmäisestä karsinnasta kertovan tekstin esitelläkseni hieman Kyvyt Esiin -tapahtuman ajatusta ja miten siellä toimitaan. Ensimmäisenä pitää muistaa, että nämä tilaisuudet eivät ole sanan varsinaisessa mielessä kilpailut, vaan ennemminkin koulutustapahtuma nuorille hevosille. Tätä painotetaan varsinkin tuomareille. Jokaiselle varsalle pitäisi siis jäädä hyvä mieli ja tarkoituksena ei ole puristaa kaikkia mehuja niistä varsoista irti.

Tapahtuman konsepti on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin minä olen niissä ollut katsomassa/avustamassa/järjestämässä yms., eli ainakin vuodesta 2007. Karsintoja on kaksi, ensimmäisessä karsinnassa on mukana vain estetuomari ja toisessa myös askellajituomari. Osallistumisoikeuden finaaliin saavat SRL:n sijoitussääntöjen mukaisesti ne hevoset, jotka saavat pistekeskiarvoksi hypyistä ja/tai askellajeista keskiarvoksi vähintään 7,8. Finaali järjestetään syksyllä Laatuarvostelun yhteydessä Ypäjällä. Finaaliin päästäkseen hevosen pitää olla osallistunut molempiin karsintatilaisuuksiin.

Ensimmäisellä kerralla jokaisesta hevosesta saa sanallisen arvioinnin estetuomarilta, eli niitä ei vielä pisteytetä. Arvioinnissa käytetään RJL:n laatimia lomakkeita, jotka auttavat myös tuomaria arvioinnissaan. Toisessa karsinnassa hevosesta saa sanallisen ja numeerisen arvioinnin sekä este- että askellajituomarilta. Oman hevosensa arviointia kuunnellessa ei kannata ottaa itseensä, jos hevosta ei kehuta maasta taivaaseen. Nuorten hevosten kohdalla päivän kunto ratkaisee ja se saattaa 2-3- vuotiaalla vaihdella paljonkin riippuen kasvuvaiheesta, jännittämisestä, valmistelusta jne. Tuomarithan eivät ole nähneet hevosta missään muualla kuin suorittamassa karsinnassa, joten jos mamman kultamussukka käyttäytyy huonosti, niin se saa myös sen mukaisen arvioinnin. Itse arvostan tuomaria, joka osaa sanoa, että tänään ei mennyt ihan nappiin, siksi tällaiset pisteet ja kiinnitä tähän ja tähän jatkossa huomiota.

Tilaisuudessa ei myöskään itse kannata jäädä tuppisuuksi. Jos hevonen ei ole irtohypännyt paljon ennen karsintoja, se kannattaa sanoa. Näin tuomari ei oleta, että hevonen pystyy suorittamaan ikäluokkansa maksimin, vaan aloittaa varovaisemmin. 2-vuotiailla kujan viimeisen okserin maksimikorkeus on 110cm ja 3-vuotiailla 130cm. Muita kujan esteitä nostetaan tarvittaessa hevosen mukaan ja tuota viimeistäkin voi omistajan niin halutessa nostaa maksimista, mutta se ei vaikuta arvosteluun sen enempää.

3-vuotiaan hevosen kohdalla voi myös jo ennakkoon ilmoittaa, että se on askellajipainotteinen ja hyppää pienempiä esteitä. Näin tuomareilla on tiedossa etukäteen, ettei edes yritetä nostaa estettä sinne maksimitasolle. Olen oikeasti nähnyt sellaisia hevosia, joita ei voisi edes kuvitella irtohypyttävänsä sinne 110/130 cm asti, kun niillä ei ole mitään tajua hyppäämisestä. Muutamalla niistä on kyllä ollut sitten muita kykyjä ihan riittämiin ja niiden tuskin tarvitsee elämänsä aikana puomia kummoisempia ylitellä, jos sitäkään.

Kerrankin osui painallus oikeaan kohtaan Akua kuvatessa :)

Akun osalta ensimmäinen karsinta sujui siis hyvin. Se hyppäsi muutaman kierroksen kujassa ja viimeisellä kerralla arviointiesteenä oleva okseri oli siellä 2-vuotiaiden maksimissa, tai ainakin lähellä sitä. Aku oli innoissaan tehtävistä kuten aina, mutta ei aivan niin terävä kuin se voisi olla.

Tuomarin arviot sunnuntailta olivat seuraavat:

TEKNIIKKA JA KYKY:
rytmi ja tasapaino: hyvä
etujalan tekniikka: hyvä
takajalan tekniikka: hyvä
selän toiminta: hyvä
reaktiokyky: hyvä
ponnistus: hyvä

LUONNE JA YHTEISTYÖKYKY:
halukkuus ja eteenpäinpyrkimys: erinomainen
varovaisuus: hyvä

Sanallisina kommentteina oli, että näyttää siltä että se ei joudu vielä hyppäämään näillä korkeuksilla, on hyvässä tapasapainossa ja tekee kaiken kuten kuuluukin. Näin pelkän kuulomuistin perusteella referoituna.

Nyt ei muuta kuin jännäämään toista karsintaa ja miten siellä menee. Peukut pystyyn!

- Sisko

Uuden vuoden kujeet

Vuoden ensimmäisenä ja toisena päivänä oli irtohypytyskuja rakennettu ja Aku pääsi nyt tositoimiin hyppäämisen kanssa. Toki eihän noin pienet nyt hyppää ristikkoa suurempaa, mutta tutustuvatpahan hommaan.

Akun mielestä äitin pipon tupsut oli aivan vastustamattomat.

Jälleen en voi olla kuin suuresti kiitollinen luottokuvaajilleni. Sain taas paljon materiaalia irtohypytyksestä. Itse kun en sinne kameran toiselle puolelle ennättänyt, kun oli kädet täynnä varsojen kanssa. Toki valokuvista ei oikein tule mitään maneesissa kuvattaessa, varsinkin kun siihen yhdistetään se, että varsat pinkovat tuhatta ja sataa. Videota on kuitenkin niiden valokuvienkin edestä.

Aku ja sen kaveri kävivät yhtä aikaa tutustumassa kujaan. Ne toimivatkin yksissä tuumin molempina päivinä. Torstaina oli hieman jännitystä ja ihmetystä varsoilla ilmassa. Eivät aivan alkuun halunneet kujaan oikein mennä. Kun ne keksivät, että sieltä saa ja pitää mennä, niin sen jälkeen niitä olikin vaikeampi pysäyttää.

Yksi siedettävimmistä rakennekuvista tässä kasvuvaiheessa.

Nyt toisena päivänä homma oli tutumpaa ja aivan niin kovaa kaahotusta ei varsoilla ollut. Akukin näytti enemmän siltä että yrittää löytää sen matalimman paikan ristikosta ja hyppäsi mahdollisimman pienesti. Fiksu poju. Eilen se vielä pomppi menemään kuin pieni kumipallo ristikoiden yli.

Täytyy kyllä nyt omaansa kehua. Aku on edelleen rohkea ja luottavainen. Mitään turhaa hössötystä se ei harrasta, vaikka tulee eteen uusia juttuja. Maneesiin se käveli kuin vanhemmatkin hevoset. Tosin nyt tänään paluumatkalla piti kokeilla että saako siinä narun päässä loikkia. Ei saa. Tosin tämän syyksi laitan sen, että se mamma oli laitumella huutelemassa varsojen perään.

Tekniikka sillä näyttää ainakin tällä hetkellä olevan ihan hyvin hallussa tuota hyppäämistä ajatellen. Katsotaan sitten vuoden päästä uudelleen miltä se tekniikka näyttää. Silloin toivon mukaan on hyvä kasvuvaihe menossa ja tasapaino hallussa. Eihän tuo irtohyppääminen tietysti takaa sitä, että ratsastajan kanssa homma pelittäisi samalla lailla. Suuntaa se kuitenkin antaa siitä, mitä tuleman pitää ja mihin asiaan pitää tulevaisuudessa kiinnittää huomiota.

Uusi vuosi siis alkoi ainakin Akun osalta todella positiivisissa merkeissä.

- Sisko