Jouduin hieman tahtomattani pari kuukautta sitten ehkä elämäni vaikeimman päätöksen eteen. Tiesin että joudun päätöksiä jossain vaiheessa tekemään, mutta aina sitä haluaa työntää ne vaikeat asiat mahdollisimman kauas mielestään. Näin tälläkin kertaa, ja ongelma pääsi yllättämään takavasemmalta täräyttämällä takaraivoon.
Vaikka kuinka haluaisin ja venyttäisin ajan- ja rahankäyttöä, oli minun nyt keväällä tunnustettava tosiasiat. Toisesta hevosesta pitää päästää irti. Siinä sitä sitten oltiin ja mietittiin. Molemmat, Martti sekä Aku, ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä minulle. Ystäväni tiivisti asian minulle eräänä päivänä todella hyvin. Hän sanoi, että vaikka tuntuukin pahalta, niin Akussa on kuitenkin se tulevaisuus.
Näin ollen Martille etsittiin uusi koti. Minua onnisti ja sain Martin oikeastaan sellaisen paikkaan, mistä en negatiivista puolta löydä. Lukuunottamatta tietysti sitä tosiasiaa, että minun pitää päästää se käsistäni.
Tunneside on kummallinen asia. Jotenkin sitä luulisi, ettei voisi kiintyä niin paljon eläimeen. Minulla on nyt viimeisen kahden kuukauden aikana pyörinyt mielessäni paljon muistoja kuluneen 9 vuoden ajalta. Ne kaikki ovat myös kummallisesti hyviä muistoja. Tässä kai voisi käyttää kulunutta sanontaa, että aika kultaa muistot. Aionkin näistä tehdä sellaisen muistelupostauksen vielä erikseen. Haluan kirjoittaa ne itselleni muistiin, jotta voin niihin sitten myöhemmin palata.
Mikä Marttia sitten odottaa? Ensimmäisenä ja tärkeimpänä minulle, se pääsee pitkästä aikaa oikeasti laumaan. Uudessa kodissa odottelee 6 muun ruunan lauma ja iso laidun. Uudessa kodissa sen työtkin koostuvat enemmän siitä, että se opettaa ratsastajia, eikä toisinpäin. Sen ei siis tarvitse enää suorittaa siellä osaamistasonsa yläpäässä. Myönnetään, se ei ole siellä suorittanut nyt minunkaan kanssani viime aikoina. Toivotaan vain, että kaikki sujuu uuden lauaman kanssa nappiin.
Järjellä ajateltuna tämä oli paras ratkaisu. Minulla jää enemmän aikaa Akulle ja Marttikin saa ansaitsemaansa huomiota ja liikuntaa. Tokihan se riipaise ja syvältä, kun Marttia ostaessa ajatus on ollut, ettei siitä tarvitse luopua ennen kuin aika siitä jättää. Mutta kai tässäkin tapauksessa, kuten joskus parisuhteissa, muuta ei tarvita kuin aika, joka lopulta vie eri suuntiin.
Järjellä ajateltuna tämä oli paras ratkaisu. Minulla jää enemmän aikaa Akulle ja Marttikin saa ansaitsemaansa huomiota ja liikuntaa. Tokihan se riipaise ja syvältä, kun Marttia ostaessa ajatus on ollut, ettei siitä tarvitse luopua ennen kuin aika siitä jättää. Mutta kai tässäkin tapauksessa, kuten joskus parisuhteissa, muuta ei tarvita kuin aika, joka lopulta vie eri suuntiin.
- Sisko"I had a dream - of the wide open prairieI had a dream - of the pale morning skyI had a dream - that we flew on golden wingsAnd we were the same - just the same - you and IFollow your heart - little child of the west windFollow the voice - that's calling you homeFollow your dreams - but always, remember meI am your brother - under the sun" - Bryan Adams, "Brothers Under the Sun"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit jättää kommenttisi. Sana on täysin vapaa, mutta pidätän itselläni oikeuden poistaa asiattomat kommentit.