Pohja, mikä ihana tekosyy

Kolmas teksti tuomaroinnin innoittamana. Tällä kertaa aiheena kisakenttien pohjat. Valitusta pohjista on tullut kuultua paljonkin, niin kisaajana, toimihenkilönä kuin muuten vaan paikalla olijana. Tiedossa siis pohdintaa kisapohjista ja niistä valittamisesta. 

Minusta tuntuu että kisakenttien pohjat ovat viime aikoina herättäneet enemmänkin keskustelua. Onhan se hyvä, että niihin kiinnitetään huomiota, sillä upottava tai vastaavasti liian kova pohja, puhumattakaan liukkaasta, ei ole hyvä alusta kilpailusuoritukselle tai treenaamiselle. Niistä on kuitenkin tullut myös yleinen tekosyy, millä selitetään sitä, että kisoissa meni huonosti.

Hiekalla

Itse olen kasvanut ilmapiirissä, missä on aina todettu, tee parhaasi ja ratsasta pohjan mukaan. Miltei jokaisella alustalla voi ratsastaa, mutta miten, sen määrää pohja. Ratsastajilla on aika vähän työkaluja vaikuttaa kisakentän pohjaan saavuttuaan kisapaikalle. He voivat kuitenkin havainnoida sitä, miltä se tuntuu jalan alla. Onko se liukas/märkä/pehmeä/kova/rullaava/joustava/kuiva/pölyävä jne. Tämän havainnoinnin jälkeen he voivat päättää, onko se siinä kunnossa, että hevonen voi kisasuorituksensa suorittaa kyseisellä pohjalla. Tätä päästöstä tehdessä kannattaa myös miettiä sitä omaa hevosta, miten erilaiset pohjat vaikuttavat siihen ja ratsastettavuuteen.

Ei kannata siis automaattisesti apinoida muiden mielipiteitä, vaan puntaroida omaa hevosta, sen ominaisuuksia ja ratsastettavuutta. Esimerkiksi hevonen, joka on hidas ja raskas ratsastaa, muuttuu pehmeämmällä pohjalla vielä raskaamman tuntuiseksi. Vastaavasti nopea ja kuuma hevonen saattaa olla todella vaarallinen vähänkin liukkaalla pohjalla, kun jalat sätkivät joka suuntaan muutenkin, jos kontrolli ei pelaa 100%. Ensimmäisen esimerkkihevosen ratsastaminen kisoissa pehmeällä pohjalla on työvoitto, nopeampi hevonen puolestaan voi olla helpompi ratsastaa pehmeämmällä, kun pohja jo vähän hidastaa sen menoa. Toisaalta ensimmäisellä hevosella voi mennä suhteellisen turvallisin mielin siellä vähän liukkaammallakin, kun kaarteissa ei sätkitä, mitä tämä nopeampi versio saattaa harrastaa. Yllä mainitut ovat kokonaan omaan kokemukseeni perustuvia havaintoja pohjista, millä olen ratsastanut erilaisilla hevosilla, eivät ultimaattisia totuuksia.

Lumessa

Loistava esimerkki ennakkoluuloista oli helatorstain kilpailuissa tyttö, joka starttasi kaksi luokkaa. Ensimmäiselle radalle tullessaan hevonen oli aivan valtavasti pohkeen takana ja valmentaja neuvoi tyttöä ratsastamaan eteen. Tytön vastaus valmentajalle oli, että "ei tää mene kun se ei tykkää tästä pohjasta". Lopputuloksena oli hylkäys kahden kiellon takia, jotka selkeästi johtuivat alitemposta. Seuraavassa luokassa tyttö pääsi maaliin neljällä virhepisteellä ja paljon paremmassa tempossa. En todella tiedä minkälaista keskustelua oli käyty valmentajan ja tytön välillä luokkien välissä. Tuohon jälkimmäiseen luokkaan tuli kuitenkin paljon paremmalla asenteella oleva ratsukko ja hevonenkin laukkasi paremmin eteen. (Kerrottakoon että tuona päivänä kentän pohja oli märkä ja liejuisen näköinen, mutta ei mistään kohtaa liukas.)

Mietinkin, että antaako vähän huonompi pohja ratsastajille luvan ratsastaa huonosti. Ikäänkuin jo pohjan takia heitettäisi hanskat tiskiin koko kilpailun suhteen. Ei keskitytä, kun ajatus on jo valmiiksi se, ettei tällä pohjalla kuitenkaan hommasta tule yhtään mitään. Useimmiten huono pohja kuitenkin vaatisi, että ratsastaa entistä tarkemmin, eikä vain sutaise kaarteissa menemään. Esimerkiksi nurmella ratsastaessa, jos pinta on hieman märkä (joka Suomen kesässä ei ole outo ilmiö), kaarteet saattavat muuttua liukkaiksi, jolloin niihin ei voi tulla vain sisäohjasta vetämällä.

Vedessä

Kun puhutaan estekorkeuksista, jotka ovat 100 cm tai alle, ei pohjalla kisoissa ole mielestäni niin hirvittävästi merkitystä. Näillä korkeuksilla hevonen ei vielä joudu niin valtavalle rasitukselle, jotta yhden tai kahden luokan hyppääminen tekisi hirvittävästi hallaa sen terveydelle, ellei radalla satu jotain odottamatonta. Tapaturmia sattuu aina, myös siellä huippupohjilla ja niille ei kukaan voi mitään. Tietysti jokainen ratsastaja tuntee hevosensa ja jos hevonen on niin sanotusti "vammaherkkä", niin päätökset tulee tehdä sen mukaan.

Kuva pohjasta, josta en pitänyt alkuunkaan ja en menisi uudelleen.Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että Martin jalat ovat aivan harmahtavan mustat, kyllä, pohja värjäsi. Tämäkin pohja on varmasti kuivana täysin käyttökelpoinen, mutta tuolloin vähän turhan märkä.

Olen kiertänyt paljon nykyisiä 1-tason kisoja, jotka järjestetään vaatimattomammissa puitteissa kuin isot 3- ja 4-tason kilpailut. Vain kerran on tullut vastaan sellainen pohja, jolle menemistä mietin kahdesti. Sinne menin ja totesin, että ei enää ikinä, vaikka sijoituksen niistä kisoista nappasinkin. Siksi tuntuukin oudolta, että suurimmaksi osaksi aina, kun menee huonosti, aloitetaan selitys "mutta kun se pohja oli...".

Ennen kuin arvostelisin kisoissa pohjia, pohtisin ensin minkälaisella pohjalla treenataan päivittäin. Jos kotitallin pohjilla ja kisakentän pohjilla on suuri ero, sen varmasti huomaa myös sinne hevosen selkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että kisakentän pohja olisi huono tai ratsastuskelvoton. Pisteeksi i:n päälle, usein pohjasta valittajat ovat niitä, joiden kotitallilla pohja ei ole edes niin hyvä, mitä kilpailuissa.

ja viimeisenä, nurmella

Niin, mikähän tässä tekstissä olisi se punainen lanka. Ehkä se, että on hyvä keskustella kilpailupaikkojen pohjista, mutta ihan oikeasti, pääsääntöisesti virheet radalla johtuu ratsastajasta, eikä siitä pohjasta millä hypätään, jos on päätetty pohjan kunnosta huolimatta startata. En sano, etteikö joissain kisoissa voisi olla liian huono pohja kilpailun tasoon nähden, mutta vastuu on siinä kohtaa ratsastajalla. Toisaalta kilpailunjärjestäjällä pitäisi olla "munaa" sanoa, että tässä ei nyt tänään hypätä X -tasolla, koska se ei ole turvallista. Säiden herralle kun kukaan ei kuitenkaan voi mitään. Tästä aiheesta voisi kuitenkin kirjoittaa ihan oman tekstinsä, joten se jääköön toiseen kertaan.

- Sisko