Vieras Martin satulassa

"A lovely horse is always an experience. It is an emotional experience of the kind that is spoiled by words." - Tuntematon

Martilla ei ole ratsastanut ainakaan lähimpään 7 vuoteen kukaan ns. minua parempi. Olen siis itse pääsääntöisesti tehnyt työt sen kanssa, hyvien valmentajien kanssa toki. Ennen minulle tuloaan se oli vuoden 2007 alussa kuukauden verran esteratsastajalla treenissä, joka kävikin helmi-maaliskuussa starttaamassa yhdessä kisassa kaksi luokkaan sen kanssa. Luokat olivat muistaakseni 80 cm ja 90 cm. Tätä ennen Martti oli toiminut pääsääntöisesti kouluhevosena, startannutkin muutaman kansallisen nuorten hevosten koululuokan.

Viime torstaina tuli eteen mahdollisuus ja valmentajani suostuikin ratsastamaan Martilla. Nyt avautunut mahdollisuus oli minullekin mielenkiintoinen ja näin kerrankin hevoseni livenä maastakäsin, kun se hyppää ratsastajan kanssa. Se, että valmentaja ratsastaa joskus oppilaidensa hevosia, on minusta hyvä asia. Näin valmentaja saa tarkemman käsityksen minkälaisia hevoset ovat ja osaa tätä kautta antaa täsmällisempiä ohjeita.

Mikä oli sitten Martin tuomio?

Valmentajani tuntui oikein tyytyväiseltä Marttiin ja lopettikin ratsastuksen hymyssä suin. Kehui, että se on hyvin perusratsastettu, riittävän osaava ja haluaa miellyttää ratsastajaansa. Sen kanssa pitää olla tarkkana, että se ei pääse vetämään itseään "virkkuukoukuksi" jännittyessään, vaan pysyy niskastaan rentona. Esteille ratsastaessa pitää olla tarkkana, että sisätakajalka on töissä ja hevonen suora, muuten tulee helposti huonoja hyppyjä.

Kieltämättä se lämmitti mieltä, kun oma hevonen saa kehuja. Ottaen kuitenkin huomioon, että itse olen sitä ratsastanut kohta 8-vuotta. Toki aina silloin tällöin joku muukin on selässä käynyt kun olen ollut matkoilla tai kipeänä, mutta kukaan ammattilainen ei siellä silloinkaan ole ollut. Leijua ei silti saa, tehtävää riittää. Viime aikoina varsinkin nuo takajalat ovat tupanneet jäämään jonnekin, kun on hypätty rataa.

Asetetut tavoitteet tälle vuodelle ovat kuulemma täysin realistiset, ei ollenkaan mahdottomat. Nyt pitää sileällä ratsastaessa myös keskittyä pelkästään siihen, että niska on rento ja takajalat mukana, vaikka tehdään askeleen pituuteen muutoksia. Eli enemmän jumppaa taivutuksilla, väistöillä ja siirtymisillä.

Tätä treeniä jatketaan viikonloppuna.

Seuraavan postauksen lupaan olevan Akusta. Siitä en ole taas ehtinyt kirjoitella pitkään aikaan. Jotenkin aina tuntuu siltä, että sen kanssa kun ei tehdä varsinaisesti mitään "suurta" niin siitä ei saa mitään tekstiä aikaiseksi.

Kävijämäärä on kasvanut täällä blogin puolella hurjasti. Näistä lukijoista varmasti monella on myös oma blogi. Linkatkaahan blogejanne tuohon alla olevaan kommenttikentään, haeskelen jatkuvasti uutta luettavaa. Kysymyksiä saa myös esittää Martista ja Akusta, voin kysymysten perusteella tehdä ihan postauksiakin.

- Sisko