Kisakokemuksia laidasta laitaan

Blogitallin viikon haaste käsittelee tällä kertaa kilpailukokemuksia ja kilpailukäyttäytymistä. Päätin siihen tarttua, koska aiheen nähtyäni sormet rupesivat hakeutumaan kuin itsestään näppäimistölle. Lisätietoa haasteesta ja sen tekemisestä löytyy kuvaa klikkaamalla.

Itselläni on kokemusta kilpailuista kilpailijana, tuomarina sekä talkoolaisena. Entisen kisajärjestelmän mukaisten tasojen kautta ajateltuna, olen ollut mukana aina kansallisiin kilpailuihin saakka. Eniten kokemuksia on kertynyt estekilpailuista, mutta muutamassa koulukisassakin on tullut oltua mukana.

Negatiivisista kokemuksista on ehkä parempi aloittaa, niin tekstin luettua jää jokaiselle hyvä mieli positiivisten kokemusten kautta. Negatiivisia kokemuksia minulla on selkeästi vähemmän, kuin niitä positiivisia. Nuo huonot kokemukset tuppaavat vain jäämään muistiin niitä mukavia muistoja herkemmin. Tässä pari ei niin kivaa asiaa kilpailuista:

- Kilpailuiden liian vakavasti ottaminen. Tätä näkee usein varsinkin pienempien ratsastajien vanhemmista ja pitkälti niissä seura/aluekilpailuissa. Mielestäni lasten harrastaminen ja kilpaileminen tulee tapahtua lasten ehdoilla. Monta kertaa näkee ja kuulee kun vanhemmat haukkuvat radat, tuomarin, olosuhteet ja mitä ikinä keksivätkin ja jopa kanssakilpailijat, kun oma jälkikasvu ei pärjännytkään. Olen kuullut esimerkiksi tapauksesta, jossa luokassa toiseksi sijoittunut oli sanonut voittajalle, "sä voitit vaan sen takia kun mä en viitsinyt näin pienissä kilpailuissa ratsastaa kunnolla". Sama asia ilmoitettiin toiseksi tulleen taustajoukkojen toimesta myös voittajalle itselleen sekä hänen taustajoukoilleen. Kyseessä oli 1-tason kilpailu, mikä minun omissa ajatuksissani on taso, jolla opetellaan kilpailemista, eikä kilpailla verissä päin voitosta.

- Eräissä kisoissa tuomarina ollessani varsin kokenut ratsastaja starttasi ilman lähtömerkkiä. Tästä syystä hänen suorituksensa hylättiin ja asiaa sitten selvitettiin luokan jälkeen pitkän aikaa aika negatiivissävytteisesti. Koko illan näiden kisojen jälkeen pohdin sitä, miten tuollaisessa tilanteessa voisi tuomarina toimia paremmin. Aina sitä kuitenkin yritetään tuomita asiat ratsastajalle edullisimmassa valossa, sääntöjen puitteissa toki.

Molemmat mainitsemani asiat liittyvät pettymykseen. Se on todella valtava vaikuttaja. En väitä, etteikö kilpaillessa saa olla tosissaan, mutta asiat pitäisi osata laittaa oikeaan perspektiiviin. Hevosten kanssa kun kaikki ei ikinä mene kuin elokuvissa.

Aluekilpailuista 2012, ratsuna hieno Luukas.

Nyt siirrytään noista varjopuolista sinne valon puolelle. Tein mukavista muistoista vähän pidemmän listan, ihan vaan huvin vuoksi. No ei, näitä on mukava jakaa ja positiivista palautetta on aina mukava antaa.

- Ykkösenä mukavan fiiliksen muistoista on oman seuran seurakilpailuviikonloppu viime vuodelta. Meillä toimihenkilöillä/talkoolaisilla oli aivan mielettömän kiva fiilis kisoissa ja yhteispeli toimi myös suunnitteluvaiheessa. Sen viikonlopun jälkeen pystyi vain hymyilemään ja toteamaan, että myös kilpailijat lähtivät meiltä hymy huulilla. Yhtään negatiivista kommenttia ei järjeställe saakka kantautunut mistään.

-  Tuomarina mukavimpia hetkiä on palkintojenjaot. Varsinkin niissä seurakilpailuiden pienimmissä luokissa ratsastajilla on hymyt herkässä. Palkintojen jakoon on myös kilpailijana (sijoittuneena) mielestäni kiva osallistua. Niistä saa lisää itsevarmuutta, kun ei niitä sijoituksia kuitenkaan joka kisoista tule.

Martti palkintojen jaossa vuonna 2008

- Olin tavattoman ylpeä sekä iloinen viime kesänä kilpailuissa, joissa vettä satoi kaatamalla ja koko porukka oltiin aivan läpi märkiä. Iloinen ja ylpeä sen vuoksi, miten hyvin Mari keräsi itsensä kasaan penkin alle menneen C-merkin koulukokeen jälkeen. KN Specialissa Martti ja Mari tekivätkin sitten koko kauden parhaan suorituksensa.

- Kilpailijan näkökulmasta mietittynä parhaimmiksi muistoiksi nousee oikeastaan kaikki sijoitukset ja onnistumiset kilpailuissa. Toissa vuonna olin esimerkiksi todella tyytyväinen siihen, että pääsimme kieltämättä Hangossa yli "makkaraesteen", jolle moni muu oli saanut hylkäyksen samassa luokassa.

Yhteistä kaikille positiivisille kokemuksille kisoissa on onnistumiset ja kilpailuiden yleinen tunnelma. Olen huomannut että joissakin kilpailuissa hommat toimivat aina, kun joissakin kisoissa tulee enemmän sellainen fiilis, että ne ovat pakollinen paha seuran varainhankinnassa. En ole törmännyt ikinä tympeisiin/vihaisiin toimihenkilöihin, ainoastaan havainnoinut yhteistyötä toimihenkilöiden kesken, joka on suuri tekijä ilmapiirin luomisessa.

Onko lukijat törmänneet tylyihin toimihenkilöihin? Tai vastaavasti superpositiivisiin tsemppareihin? Anna vinkkejä kommenttina mihin kannattaa mennä kilpailemaan.

- Sisko