Martin tarina, osa 2

No niin, viime postauksessa päästiin talveen 2010/2011 saakka. Talvella päästiin harjoittelemaan hyvin, ilman sen kummempia loukkaantumisia tai ongelmia. Enemmän kiinnitettiin edelleen huomiota siihen, että hevonen liikkuu oikein päin ja sillä on lihaksisto kunnossa.

Kisakausi aloitettiin toukokuulla, mikä on ollut tapana. Aloitettiin taas kevyesti 70cm ja 80cm luokista ja siitä noustiin taas loppukautta kohden ylöspäin. Kisakausi 2011 oli itseasiassa ehjin sitten vuoden 2008. Tuo kesä meni enimmäkseen seurakisoja kiertäessä. Aloitimme kisakauden Kumpumäellä, missä tuloksena oli 2 sijoitusta. Aika hyvin etten sanoisi.

Kisakausi jatkui Hagalundin Prix de France kilpailuilla, joissa hyvä vire jatkui. Viimeisessä osakilpailussa olimme vielä kiinni sarjan voitossa, mutta nyt hajosikin ratsastajan selkä. Olin ilmoittautunut 80cm ja 100 cm luokkaan. Kaikki tuntui verryttelyssä ja radalla hyvältä 80 cm luokassa, mutta 80 cm toisessa vaiheessa Martti hieman liian rajusti kääntyi yhdessä kaarteessa ja koko kesän hieman vihoitellut selkä kipeytyi nyt kunnolla. Sijoitusta ei tästä luokasta tullut, mutta 100 cm luokasta pisteitä olisi vielä voinut kerätä. Kyseistä luokkaa en vain pystynyt ratsastamaan. Näin siis voitto meni sivu suun. Jossitellaksemme, koko sarjan voittoon olisi riittänyt 4 virheen suoritus 100 cm perusradalta. Toisesta sijasta kuitenkin lohkesi kyllä hieno ruusuke ja kukkakimppu.

Prix de France -kokonaiskilpailun ruusuke

Tämän kisakauden päätavoitteena oli kuitenkin aluekilpailut Loviisassa. Luokat 100 cm ja 110 cm. Kaikki kunnossa, kotona hypätty ratana isompaa. Verryttelyssä kaikki hyvin, paremmin kuin edellisenä vuonna. Radalla pitkästä aikaa oli jännittynyt hevonen. Neljännelle esteelle kaveri teki järkyttävän kokoisen hypyn, tasapaino hävisi ja kaarteessa painovoima erkaannutti ratsastajan hevosesta. Noo, ei se mitään. Ensimmäinen luokka on aina ollut Martille se huonompi. Lähdin kokeilemaan 110 cm ajatuksena, että jos hevonen jännittyy, niin keskeytän. Jännittyihän se. Kolmannelle esteelle tuli kielto, uudella yrittämällä mentiin yli ja nostin käden pystyyn.  Taputukset hevoselle ja "hyvillä" mielin ulos radalta.

Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen kisakauteen. Ongelmat Loviisassa oli ehkä jo ennalta arvattavissa, Martti on aiemminkin näyttänyt omaavan uskomattoman kipumuistin. Tämän vuoksi en ole vieläkään mennyt Saloon kilpailemaan, missä oltiin kipeällä hevosella 2010.

Prix de France-osakilpailu, 100 cm

No niin, vuosi 2012. Eipä tästä ole oikein mitään kerrottavaa. Treenattiin hyvin, homma toimi kuten edellisinäkin vuosina. Kisakausi aloitettiin toukokuussa Sipoossa, nyt 80 ja 90 cm luokilla ensimmäistä kertaa. Mukavuusalue selkeästi noussut tai sitten ollaan oltu liian varovaisia aikaisempina kausina. Tavoite edelleen siellä 110 cm luokissa, pääkisoina oman seuran järjestämät aluekilpailut elokuussa.

Ennätettiin käydä muutamat kilpailut, esimerkiksi ensi visiitti Tuomarinkylän Este-Jussi kilpailuissa. Se juhannus oli todella sateinen ja pohja radalla oli todella märkä. Näissä kisoissa ensimmäistä kertaa ajattelin, että kaikki ei ole kunnossa. Hevonen oli superjännittynyt eikä rentoutunut edes verryttelyssä. Tie nousi pystyy kolmannella esteellä, johon Martti niittasi kiinni viimeisellä askeleella. Treeneissä ihmettelin juuri ennen estettä tapahtuvia laukanvaihtoja ja voimattomuutta.

Heinäkuun puolella käytiin jälleen Kangasalalla. Tulos sama kuin 2009. Pehmytkudosvaurioita ristiliitoksessa. Tällä kertaa tarkistettiin myös nivelet ja muut, ettei siellä ole mitään, mikä aiheuttaa ongelmia. Mitään muita muutoksia ei löytynyt. Jälleen kerran 3 kuukautta lomaa.

Marttia tuurannut Luukas treenissä 2012

Kuntoutettiin Marttia syys-lokakuulle. Työkuviot muuttuivat itselläni syksyllä opiskelusta ja osa-aika duuneista toimistotyöaikaan joko 8-16 tai 9-17. Tämä toi oman haasteensa hevosen kuntouttamiseen, kun Helsingistä töistä tullessa oli tallilla aikaisintaan viideltä tai kuudelta.  Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että maneesiin ei ennättänyt ennen ratsastuskoulun tuntien alkamista ja vajaa kuntoisella hevosella ei valmennuksiin viitsinyt mennä. Arki-iltaisin ei siis ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ratsastaa pimeässä kentällä ja lumien tultua aikaisin pimeässä pellolla hangessa. Koko talvena en siis oikeastaan päässyt treenaamaan hevoselle peruskuntoa, että olisin uskaltanut valmennuksiin mennä.

Vasta keväällä päästiin treeneihin kiinni. Kova halu oli kilpailemaan, mutta edes 60 cm tehtävät eivät ottaneet onnistuakseen. Huomasin, että perusratsastuksen kanssa oli paljon tekemistä. Martti ei ollut enää niin avuilla kuin ennen. Esteiden välissä ryntäilyä, hitautta jalalle ynnä muita mukavia "ongelmia".  En oikein uskonut, että tulevasta kisakaudesta tulisi yhtään mitään.

Utelias matkusaja saapunut Riihimäelle, 2013

Kisakauden aloitus venyikin pitkälle kesäkuulle. Ensimmäiset kilpailut olivat Riihimäellä kesäkuun lopussa. Siellä homma sujui heti. 70cm ja 80cm luokat molemmat puhtaasti. Itse olin vaan hankkinut itselleni ratsastuksellisen ongelman. Kärsin itseasiassa koko kauden pienimuotoisesta "okseri-kammosta". 90 % lähestymisissä ei askel ollut hyvä okserille. Ei kotona treeneissä eikä kilpailuissa. Kotona ongelma oli jopa suurempi ja pikkuhiljaa lähti vaikuttamaan kokonaisuudessaan ratsastukseeni. Tuloksista onneksi tätä ongelmaa ei huomaa. Käytiin kesän aikana kuudet kilpailut, yhteensä 11 luokkaa ja kotiin viemisinä 6 ruusuketta. Suurin ilonaiheeni viime kesänä oli onnistumiset SeaHorse Weekissä Hangossa, ainoa aluekilpailu viime kesänä.

Ihan tyytyväinen olen itse viime kesään. Toki estekorkeus ei ole ollut sama kuin viime vuosina, mutta pääsimme aloittamaankin myöhään ja jäimme talvella lähes vaille estetreenejä.

Taas rupeaa sanoja olemaan paljon, palataan loppuvuoteen 2013 ja tämän vuoden alkuun vielä seuraavassa postauksessa.

- Sisko