Miksi ostin varsan?

Joku saattaa pitää minua hieman kajahtaneena harrastajana, kun ostin itselleni pienen varsan. Itseasiassa olin vielä hullumpi kuin maitovarsan ostaja, koska ostin sen ennen kuin se oli edes syntynyt. Ei siis ollut takeita tai edes ennakkoaavistusta väristä, "merkistä", koosta, kyvyistä, rakenteesta, luonteesta yms.

Mikä sieltä sitten tuli? No Aku tietysti. Enkä kyllä vaihtaisi mihinkään.

Miten tähän päätökseen sitten lopulta tultiin? Mikä saa ostamaan syntymättömän varsan, varsinkin, kun yksi hevonen on jo omistuksessa?

Olen aikanani tehnyt tallitöitä. Tällöin varsojen kanssa puuhailu oli arkipäivää, kun työskentelin tallilla jossa oli kasvatustoimintaa. Olen myös ratsastanut nuoria hevosia jonkun verran. Nuorten ja varsojen kanssa puuhailu on minusta mielenkiintoista. Niille ei ole vielä ennättänyt kehittyä vanhempien hevosten kommervenkkejä, usein niiden kanssa pärjää parhaiten, mitä yksinkertaisempana asiat pitää.

Aku ja sen emä

Olen myös aina pitänyt haasteista. Olen ratsastanut erilaisia hevosia ja todennut, että "automaatti"-hevoset eivät ole todellakaan minun juttuni. Helpolla hevosella on välillä todella kiva mennä, kun voi todeta, että näin helppoa sen pitäisi aina olla ja tähän pitää pyrkiä. Tylsistyisin kuitenkin hyvin nopeasti, jos ratsastaminen olisi aina helppoa, mukavaa ja mahtavaa.

Varsan kohdalla ehkä paras asia on se, että sen pääsee itse muovaamaan haluamakseen. Sitten ei ainakaan voi syyttä muita kuin peilikuvaansa siitä kun ei joku asia toimi tai kulje!

Toki varsan ostaminen on aina riskibisnes. Mutta niin se on aikuisenkin hevosen. Ihan mikä tahansa hevonen voi ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa hajottaa itsensä niin, että se joudutaan lopettamaan tai sitä ei pysty enää käyttämään siihen tarkoitukseen, johon se oli ostettu. Varsan ostaminen ei siinä tilanteessa ole järkevää, jos halutaan kehittyä ja päästä mahdollisimman nopeasti kisa-areenoille. Tällöin tuleekin ostaa se valmis kisahevonen. Minulla se kuitenkin jo oli valmiiksi, miksi olisin ostanut toisen samanlaisen.

Näin pieni se oli.

Itse ajattelen kokonaisuutta. Varsan ostajana itselleni on tärkeintä se yhteinen matka hevosen kanssa. Mihin saakka me yhdessä päästäänkään? Tällä matkalla sekä hevonen että sen omistaja oppivat paljon toisistaan ja tästä urheilusta sekä sen monista eri puolista.

Olin ennen Akun ostamista miettinyt monesti varsan tai nuoren hevosen hankkimista. Siitä oli myös ollut valmentajan kanssa puhetta, vaihtoehtoja mietitty, mutta jotenkin ajankohta ei aikaisemmin ollut ollut kypsä. Marttikin tuli meille 7-vuotiaana, eli kuitenkin kohtalaisen nuorena. Puhuinkin aina, että Martin jälkeen meille tulee vielä nuorempi. Tämä ennen kaikkea yllä mainittujen syiden takia.

Jossain tulevista postauksissa voisinkin sitten pohtia, miksi juuri Aku. Näin ennakkona voin jo kertoa, että vaihtoehtoja ei edes oikeastaan mietitty.

- Sisko