Martin tarina, osa 4

Joudun kuitenkin kirjoittamaan vielä neljännen osan tälle juttusarjalle. En saanutkaan edellisiä osia julkaistua siinä aikataulussa mitä suunnittelin. Noo, eiköhän tässä parin kuukauden tunnot, kilpailut ja muutokset saada mahtumaan yhteen postaukseen.

Edellisessä osassa päästiin itseasiassa tämän vuoden kesäkuun loppuun. Heinäkuulle oli suunniteltu parit kilpailut, mutta toisin kävi. Martti päätti tehdä turhan läheistä tuttavuutta kyykäärmeen kanssa juuri viikko ennen suunniteltuja kilpailuja, niin ne jäivät välistä. Kun antibioottikuurista päästiin, helteet jatkuivat ja kukaan ei oikein jaksanut treenata riittävästi. Jätimme siis heinäkuulle suunnitellut toisetkin kisat välistä.

Ihana kesä ja laidun!

Huomasimme myös että Martti ei oikein juonut todella kuumina päivinä riittävästi ja se vähän nuupahti. Tähän lääkkeeksi syötimme merisuolan lisäksi sille elektrolyyttiä ja juotimme melassivettä ennen ratsastusta ja ratsastuksen jälkeen. Tilanne parani huomattavasti.

Heinäkuussa myös aloimme miettimään tulevaa syksyä. Mari, Esa ja Olli ovat kehittyneet ratsastuksen suhteen nopeammin kuin olin ajatellut. Jokaisella heistä on omat ongelmansa, mutta pikkuhiljaa olen huomannut, että minä tiedän mitä heidän tulisi tehdä paremmin, mutta en osaa sitä selittää ja neuvoa. Myös käytössä oleva rajallinen estekalusto vaikeutti poikien treenejä, kun esteen korkeuden säätö on 50-60cm/80-90cm/100-110cm. Tästä syystä kävimmekin Martin "vanhalla" tallilla kerran treenaamassa ennen seuraavia kilpailuja, jotka pidettiin siellä.

Martin "uudella" tallilla on myös ratsastuksenopettaja vaihtunut ja tallilla halutaan panostaa nyt enemmän ratsastuskoulutoimintaan. Tätähän lähdimme pakoon aikaisemminkin. Tämä varmasti kuulostaa ihan kamalalta, mutta nyt täytyy myöntää minukin se, että tämä uusi opettaja ei pysty minua auttamaan eteenpäin. Ainahan siitä toki on hyötyä, jos joku edes vähän katsoo ratsastusta ja kommentoi, mutta jos ajatellaan valmentautumista ja kehittymistä, niin heittäisin rahani hukkaan. Minun roolini kuitenkin Martin ratsastajakombossa on se, että minä ylläpidän hevosen osaamista ja kehitän sitä. En kykene siihen yksin ja tarvitsen valmentajan joka osaa treenata ja kehittää meitä.

Eli taas olimme tilanteessa, jossa edessä on umpikuja. Minua inhotti lähtökohtaisesti ajatus siitä, että Martti joutuisi taas muuttamaan. Mielestäni hevosella pitäisi olla rauhallinen ja tuttu ympäristö, eikä sen kanssa voi vaihtaa tallia kuin vaihtaisi sukkia. Kun yhdessä mietimme tilannetta, oli yleinen tahtotila porukassamme kuitenkin se, että katseltaisi rauhassa uusi talli.

Kriteerimme uudelle tallille:

- kenttä + maneesi

- hyvä estekalusto

- tarha/laidunmahdollisuus, mielellään koko päivä

- ei ratsastuskoulua

- ammattitaitoinen henkilökunta/valmentajat

- maastoilumahdollisuus

- sijainti Lohjalla

- pienehkö tai pieni talli

Vaihtoehtoja löytyi kaksi ja toiseen niistä päädyimmekin nopeammin kuin ajattelimme. Kävimme molemmat tallit katsomassa heinäkuun loppupuolella ja muutimme nyt syyskuun alussa.

Nyt toivon todella, että valitsimme oikein. Luotan tässä kohtaa siihen tunteeseen, mikä tuli ensimmäistä kertaa kyseisellä tallilla käydessä. Se vaan ei voi, eikä saa, olla väärässä.

Martti ei ollut kuvaustuulella, siksi huono kuva uudesta kotitallista.

Nyt edessä on valmentajien etsintää ja kokeilua ja uusiin rutiineihin totuttelua. Martti on jo löytänyt tyttöystävän itselleen ja on oikein onnellinen sen kanssa. Se on siis kotiutunut mitä mainioimmin uusiin ympyröihin. Sänkipelto sekä banketti on myös käyty testaamaassa ja homma toimii.

Onneksi meillä on koko tuleva talvi aikaa treenata, kokeilla, tehdä virheitä ja kehittyä. Nyt on puitteet kunnossa kaikin puolin, homma on enää itsestä kiinni.

- Sisko