Arvet komistaa, vai mitä?

Akulle sattui pieni haaveri tuossa muutama viikko sitten. Se onnistui trailerissa saamaan haavan silmäkulmaansa, joka vaati pari tikkiä. Jätin sen ensimmäistä kertaa seisomaan itsekseen traileriin ja pikkukaveri oli sitten päättänyt työntää päänsä puomin alle ja osunut etupuomin kiinnikkeeseen.

Mietin jonkin hetken, että onko haava sellainen, että se pitäisi tikata. Päädyin siihen, että haava paranee nopeammin jos sen ompelee kiinnemmäs. Samallahan sain myös Akulle myös sulfakuurin, jotta ei tulisi mitään tulehduksia. Sulfalle olisi ollut vaihtoehtona penisilliini piikitettynä, mutta totesin heti, että piikitys ei itseltäni onnistu. Jos kyseessä olisi ollut Martti, niin olisin asiaa voinut edes harkita. Penisilliinistähän muuten voi hevonen saada myös "penisilliinishokin" ja lääke on verenkiertoon joutuessaan jopa hengenvaarallista hevoselle. Siinä pari syytä miksi en virkeää ja kimpoilevaa Akua halunnut edes yrittää piikittää.

Tammikuu 2015

Itse haavan hoito meni suhteellisen helposti, vaikka haavan sijainti toi omat haasteensa hommaan. Akuun taisi mennä lopulta 600 kg edestä rauhoittavaa, tosin ensimmäinen piikki ei ihan verenkiertoon päätynytkään. Onneksi Aku ei ole perinyt emänsä eläinlääkäri-inhoa ihan samassa mittakaavassa, vaan antaa sentään karsinassa kiinni. Rauhoittavan lisäksi jouduttiin käyttämään myös huulipuristinta ja tietysti myös puudutusainetta.

Seuraavana aamuna äitini oli käynyt viemässä tallille sulfan sekä ohjeet. Olivat myös yrittäneet syöttää sitä Akulle. Tottakai oletus oli ollut se, että Aku syö lääkkeensä siinä missä Marttikin, eli kauraan ja pieneen määrään vettä sekoitettuna. Eipä ollut syönyt. Oli maistanut ja sen jälkeen sylkenyt ulos. Tämän jälkeen ei ollut kaurat enää kelvanneet.

Toukokuu 2015

Onneksi löytyi kikka kolmonen ja Aku söi kuurinsa loppuun, vaikkakin vielä pitkin hampain. Akulle kelpaavan sekoituksen saimme aikaan kaurasta, melassista/siirapista sekä vedestä ja sulfasta. Tuota sokeria lisättiin tosiaan vain sen verran, että se peitti sulfan maun seoksessa. Saa sitten nähdä miten mahdollisen seuraavan sulfakuurin kanssa käy, voi olla ettei auta tämä kikka toiste.

Viime viikolla tikit poistettiin ja sillä kertaa ei tarvittu rauhoitusta. Hommaan riitti huulipuristin. Aku saikin paljon kehuja eläinlääkäriltä, että se on varsin hyvin käyttäytyvä yksivuotias. Silloin kun hän tuli tikkaamaan Akua, oli edellinen potilas (varsa) purrut. Nyt tikkejä poistaessaan kertoi, että oli saman sukuisen ja ikäisen tamman kanssa paininut, kun se oli alkanut jo potkimaan kun hän oli seissyt vieressä.

Syyskuu 2015

Kuvia minulla ei haavasta ole, eikä sen paikkaamisesta. Näin ollen saitte tyytyä kasvamiskoosteeseen, mistä näkee että hulivili on kasvanut ihan silmissä.

- Sisko